Title: Samatekevää
Author: Tiikerililja
Genre: Angst
Pairing: Draco/Ginny
Rating: sallittu
Summary: lyhyt kertomus eron tuskasta ja tunteista...
Disclaimer: En omista hahmoja. Ne kuuluvat yksinomaan J.K Rowlingille.
A/N: Aihe tulee TikTakin kappaleesta "Samantekevää". Valitan lyhyttä pituutta.
__________________________________________________________________________________________________________________________
Samantekevää
Tänään taas vähän hankalampaa
olla tässä ja nähdä sut.
Se tyttö sun tukkaa kampaa,
se on nätti ja meikannut
Katselen Sinua, kun istut nurmikolla Hänen kanssaan. Tekee pahaa nähdä Sinut onnellisena jonkun toisen, kuin minun kanssa. Erostamme on jo kolmisen viikkoa. Minä sain pärjätä omillani, vain ystäväni tukivat minua ja rohkaisivat. Katselin Sinua tuolloin… Olit allapäin ja haavoittunut sisältä, vaikka itse sanoit haluavasi lähteä. Silloin Hän asteli luoksesi. Hän oli kaunis ja mukava, ja sanoi ymmärtävänsä Sinua. Hän sanoi: ”Sinä kaipaat ystävää, sellaista joka ymmärtää sinua”. Hän ojensi auttavan kätensä, ja tartuit siihen hymyssä suin. Myönsit tarvitsevasi ystävää, mutta luulen, että halusitte olla paljon enemmän. Löysit itsellesi uuden sielunkumppanin, mutta minä en, vaikka haluaisinkin. Vai haluanko?
Kun sä katsahdat minuun
Mä lasken silmät kämmeniin.
Ei, mä en anele, en kinuu.
Sä lähdit pois, siis olkoon niin.
Haluaisin päästä eteenpäin, päästää irti, mutta se ei onnistu. Olen kateellinen Sinulle. Sinä tiedät, että on joku, joka rakastaa Sinua, mutta minulla ei ole ketään. Katseesi on polttava, pettynyt ja arvosteleva. Miksi katsot minua niin? Sinä itse halusit tehdä asiat toisin. Sinä itse päätit sanoa: ”Tämä ei toimi”. Olisin voinut vielä yrittää, mutta Sinä et halunnut. Sanoit, että parempi erota nyt, se olisi helpompaa tässä vaiheessa. Minä en halunnut lähteä luotasi pois, mutta Sinä käänsit selkäsi minulle ja poistuit. Hylkäsit minut ja jätit yksin. Tarjosin itseäni vielä, kuin toivoen Sinun sanovan: ”Kaipaan sinua, haluan sinut takaisin”. Mutta kieltäydyit tarjouksestani kylmästi ja tunteettomasti kuin olisin vain pilkannut Sinua. Olisin halunnut olla Sinun ystäväsi…
Hän koskee sun niskaa
Ja hymyilee.
Mä en kestäisi olla,
Mitä mä teen?
Te hymyilette, ja halaatte, ja… suutelette. Sisälläni kirpaisee, kun näen sen. Ei pelkästään tuo suudelma vaan se, että nautit siitä. Et tee sitä saadaksesi minut mustasukkaiseksi. Teet sen, koska välität Hänestä. Et halua ketään muuta kuin Hänet, et tarvitse muita. Et tarvitse enää edes minua. Kolme viikkoa sitten minä olin Hänen tilallaan. Kolme viikkoa sitten sanoit: ”Rakastan sinua”. Kasvoillani paistoi valo ja olin onnellinen. Mutta nyt on valo sammunut, eikä se tule syttymään vielä pitkään aikaan. Vilkaisen Sinua uudestaan. Makaatte ruohikossa vierekkäin, kuin olisitte olleet niin aina. Hän nousee istumaan ja kääntyy katsomaan minuun. Puren huultani, koska en tahdo nähdä tuota onnellista ilmettä. Kuin Hän olisi onnellinen saadessaan minut onnettomaksi… Kuinka Hänen kaltaisensa voi rakastaa?
Sul oli metalliketjussa heijastin,
Ja mul oli sotkuinen tukka.
Ja maailma kuin siinä ei muita ois.
Nyt mä oon väsynyt, turta ja sekaisin.
Mä oon säälittävä rukka,
Joka murheeseen uppoo, eikä pääse pois.
Yritän olla vahva ja jaksaa, mutta se on liian vaikeaa. Kaikki muistuttaa minua Sinusta, jopa ne asiat, joihin en ole ennen kiinnittänyt huomiota. Miksi Sinun piti lähteä? Etkö enää muista Minua ja Sinua? Minä muistan… Kuinka voisin unohtaa ihmisen, jota vielä rakastan? Joskus mietin rakastitko Sinä minua koskaan. Halusitko jotain muuta? Minä en kadu sitä, että menetin neitsyyteni Sinulle, mutta kadun sitä, ettet koskaan kysynyt haluanko todella sitä. Tein sen vain, koska luulin Sinun rakastavan minua. Että olisimme toisillemme sen arvoisia… Kyynel valuu poskeani pitkin. Haluaisin sanoa Sinulle monia asioita, mutta minulla ei ole voimia eikä uskallusta siihen. Te
nousette ja lähdette käsi kädessä kävelemään kohti linnaa. Katson peräänne ja kuiskaan tuuleen:
”Rakastan sinua Draco…”
Mitä musta jää?
Kasa ikävää.
Samantekevää...
