Päästäänkö me yli tästä? jatkoa 17.8 || K-11, slash, fluff, angst, H/D paritus

[SaranQ]

Title: Päästäänkö me yli tästä?
Author: minä eli Sara
Genre: angst, fluff
Pairing: Harry/Draco
Rating: K-13/PG-13
Disclaimer: en omista hahmoja enkä hanki tällä mitään rahaa.
Warnings: itsemurha, ei kuitenkaan päähenkilön, slash, hiukan kiroilua, alaikäisten juomista, huumeiden käyttöä sekä polttamista.
A/N: eli tä on eka potterficcini, toinen ficcini mitä kirjoitan. Tähän on tulossa jatkoa joten kaikki warningsit sun muut ei oo vielä nähty tässä ficissä   Ja jatkosta en tiedä, mutta en usko että K15 kamaksi menee. Kommenttia saa toki antaa =)

OSA 1

Harryn poV

Kävelin tyrmiin, sillä mulla olisi kohta taikajuomien tunti. Kalkaros ei enää opettanut, Kuhnusarvio sen sijaan opetti nyt ja vaikka V.I.P taikajuomissa oli mulla vain "Odotukset ylittävä",  Kuhnusarvio hyväksyi mut sinne, toisin kun Kalkaros, joka vaati "Upea" - arvosanaa. Mua alkoi taas oksettaa, mua oli oksettanut koko aamupäivän. Tuntui, että kohta lentäisi laatta. Jatkoin kuitenkin kävelyä, sillä mihin mä nyt olisin mennyt laattaamaan? Olisin ihan kohta tyrmissä ja vessaa ei ollut mailla halmeilla, onneksi osasin kuitenkin kuurausloitsun, joten ei mulla pitäisi mitään hätää olla jos nyt sattuisin laattaamaan vaikka tähän paikkaan. Koko käytäväkin oli tyhjä, tai ainakin niin luulin..

Dracon poV

Istuskelin tyrmissä, jossain kolkassa, ei hajuakaan missä. Mua ahdisti, mä en tiennyt, että miksi, mutta ahdisti kumminkin. Ainoa asia joka kuului kylmässä tyrmän käytävässä, oli mun hengitys.  Yhtäkkiä kuulin kalinaa ja painoin pään polvien väliin ja lausuin hiljaa harhautusloitsun. Sulaannuin ympäristöön kuin kameleontti, jos nyt pysyisin aivan hiljaa, ei kukaan huomaisi mua. Huomasin Harryn lähestyvän, jouduin paniikkiin, jos se huomaisi mut, kuolisin häpeään. Yritin pysyä mahdollisimman liikkumattomana ja ilmeisesti onnistuinkin, koska Harry ei näyttänyt ihmettelevän tai katselevan mun suuntaan. Yhtäkkiä tunsin kun jotain roiskui mun päälle ja jokin ihan vitun paha haju leijaili mun sieraimiin. Tajusin, että Potta-Potteri oli oksentanut mun päälle! Meinasin itsekkin oksentaa, oli tosi lähellä.

Harryn poV

Avasin tyrmän yhden porteista, kuului kovaa kalinaa. Jatkoin matkaa rauhassa tuntien, kun mahassa kiersi yhä enemmän. Todennäköisesti kohta lentäisi laatta. Ja siinähän se tuli. Oksensin suoraan yhteen kulmaan. Järkyttävä haju leijaili käytävällä. Katsahdin inhoten kulmaan ja huomasin jotain outoa. En kuitenkaan ehtinyt sen enempää asiaan perehtyä, joten lausuin vain nopeasti kuurasloitsun ja liukenin paikalta vähin äänin.

Pääsin vihdoin ja viimein taikajuoma luokkaan, tunti oli jo alkanut. Kaikki tuijottivat mua, tunsin punastuvani. Sönkötin jotain Kuhnulle ja menin istumaan Ronin viereen. Ron kysyi, että onko kaikki hyvin, vastasin vain nopeasti, että on on. Vaikka ei todellakaan ollut. Muahan oli oksettanut koko päivän ja muutenkin tunsin olon vähän huteraksi. Nappasin kirjani ja aloin tutkimaan sitä, kuuntelin toisella korvalla mitä Kuhnu höpötti edessä. Tänään tekisimme Elävien Kuolleiden juomaa, juuri nyt en jaksaisi, tuskin onnistuisin niin vaativassa juomassa tässä olotilassa. Aloitin kuitenkin tekemisen. Tein kaiken kuten kirjassa, joskin saatoin vähän yliannostella joitakin aineita, toivottavasti siitä ei olisi suurta haittaa. Sain kuin sainkin liemen valmiiksi ja Kuhnu vielä kehui sitä! Tätä en olisi uskonut, ilmeisesti juoma oli kuitenkin ihan hyvää. Tunti loppu taasen Kuhnun höpötyksiin, kaikki meni toisesta korvasta sisään ja toisesta saman tien ulos. Katselin luokkaa ja huomasin jonkun  oppilaan puuttuvan. Se puuttuva oli Draco Malfoy. Inhotuksen väreet kulkivat pitkin selkärankaani, kun edes ajattelin häntä. Mua ei ainakaan yhtään haitannut, että Draco oli jossain, missä ikinä olikaan. Ajattelin avata kelmien kartan kunhan Kuhnu nyt lopettaisi ton iän ikuisen höpöttämisensä. Vihdoin kellot soi ja kävelin Ronin, Hermionen ja Nevillen kanssa pois luokasta.

Dracon poV

Jähmetyin paikalleni kun Potter kyyläsi mua. Sillä kuitenkin taisi olla kiire, joten se vaan mumisi jonkun loitsun ja häipyi paikalta vähin äänin. Kun olin täysin varma, että ketään ei ollut lähettyvillä, kumoisin loitsuni vaikutuksen ja nousin ylös nurkasta. Haistoin edelleen oksennuksen, ällöttävää. Olin juuri saanut päälleni vihamieheni, Harry Potterin oksennuksen! Hyi saatana, ajattelin. Olisi pakko mennä käymään pesasemassa vähän. Ryntäsin vessaan ja kauhukseni huomasin, että olin joutunut tyttöjen vessaan. Päässäni ajattelin, että voi vittu, pakko päästä täältä pois. Tämä kuitenkin osottautui mahdottomaksi, koska juuri kun olin lähtemässä, kuulin käytävästä tyttöjen kikatusta ja jouduin ryntäämään vessaan. Lukitsin vessan oven tiukasti ja nousin pöntölle niin, ettei mua näkynyt mistään päin. Kuulin oven avautuvan ja tytöt jatkoivat kikatustaan kunnes menivät vessaan. Äänistä päätellen Lavender Brown ystävineen oli vessassa. Hyi, Rohkelikkoja, juuri mun tuuria. Jos ne saa mut kiinni, ne käräyttää mut Potterille ja sen frendeille ja saan kuulla tästä ikuisuuden.

Pelästyin jumalattomasti, kun yhtäkkiä Murjottava Myrtti hyppäsi viereisen vessan pöntöstä ylös ja alkoi huhuilemaan. Tytöt pelästyivät myös ja lähtivät kirkuen pois vessasta. Jäin yksin, ypöyksin Murjottavan Myrtin kanssa. Apua. Avasin oven hitaasti ja yritin hiipiä ulos vessasta, mutta tietenkään se ei onnistunut. Myrtti tuli ulvovalla ällöttävällä äänellään puhumaan mulle.

"Mitä sä täällä teet, senkin fletkumato?" Myrtti huusi.
"Mitä se sulle kuuluu?!" murahdin vastaukseksi.
"No se kuuluu mulle sitenniin, että tämä on tyttöjen vessa ja sä ainakin TIETÄÄKSENI oot poika." Myrtti nauroi ivallisesti.
"Päästä mut menemään", vaadin.
"En" Myrtti tokaisi

Kirosin hiljaa mielessäni ja aloin tivaamaan, että mikä tässä nyt on ongelma? Myrtin mukaan mä en saisi olla täällä (joka muuten näin btw. on kyllä totta, pojat ei saisi olla tyttöjen vessassa),  mutta vittuako mä välitän jostain muotoseikasta.  Mähän menen vessaan jos mun sinne pitää mennä. Oli se sitten vaikka ah-niin-arvostetun-ja-ihanan Dumbledoren private vessa, niin mähän sinne menen jos nyt siltä tuntuu!  Kävelin suoraan Murjottavan Myrtin läpi välittämättä siitä ällöttävästä tunteesta, joka tuntui joka ikinen kerta, kun meni aaveen läpi. Riuhtaisin oven auki ja käytin kyynärpäätaktiikkaa päästäkseni tyttöjoukon ohi joka niin typerästi hihitteli siinä kun tulin vessasta. Vittuako se niille kuuluu mitä mä tien tyttöjen vessassa, luulkoot mitä tykkää, varmaan mä siellä panen jotain muijaa ihan kikseissä.

Löysin tieni vihdoinkin poikien vessaan, avasin oven suutuksissani ja ryntäsin ensimmäiselle lavuaarille, joka tielleni sattui. Täytin lavuaarin vedellä ja upotin pääni jääkylmään veteen. Kuulin vaimeasti kun ovi avautui, mutta en nostanut päätäni ylös.  Tunsin kuinka kädet laskeutuivat aika kovakouraisesti olkapäilleni ja riuhtaisivat kovaa, mun pää nousi ylös vedestä. Olkapäitä väännettiin niin, että naamani näkyi sille idiottille ketä mut oli sieltä vedestä riuhtaissut ylös. Silmät olivat ihan sumeat, en nähnyt mitään, kuulin vain parahduksen ja kuinka toinen käsi tipahti alas olkapäältäni. Lopulta katse selvisi ja näin ketä edessäni seisoi. Harry Potter ilmi elävänä, näyttäen pelästyneeltä kuin  hiiri kotkan suussa, tuijottaen mua suu auki, silmät lautasina, pitäen mun olkapäästä kiinni.

A/N muokkasin vaan kun unohdin angstin ilmoittaa tossa aiheen alla...

[mapwe]

Nimi kuulostaa lupaavalta, virheitä en bongannut, tosin en tällä kertaa jaksanut etsiäkkään, tykkään edelleenkinvieläkin sun kirjotustyylistä. Lupaavasti alkanut ficci, jatkoajatkoa kiitoos.

Emmä muuta osaa nyt sanoa.

sinun aina ja ikuisesti,
         mapwe

[SaranQ]

mapwe kiitos kommenteista =)

Ihmiset kommentoikaaaaaa emmäsitä jatkoo muuten tänne lisää

[SaranQ]

OSA 2

A/N tämmönen tällä kertaa, kommentoikaa nyt ihmeessä vielä lisää =)


Dracon poV

Tuijotin Potterin suklaanruskeisiin, aivan ihaniin silmiin. Hetkinen, mitä helvettiä mä oikeen ajattelin?! Potterin _ihania_ silmiä, hyi saatana, mähän vihasin niitä! Tuijotin sen silmiin varmaan viis minuttia, sitten Potter havahtui.
   "Mitä helvettiä sä Draco oikein teet!?" se huusi suoraa päin mun naamaa.
   "No miltä näyttää?" kysäisin yskien samalla.
   "Älä nyt vitussa mitään itsemurhaa ala tekemään KOULUSSA", se jatkoi inisemistään.
   "No kyllä vitussa jos siltä tuntuu" jatkoin.
Sitten se alkoi miettimään jotain, ihan selvästi. Mä aloin kans,  nimittäin sitä, et miks vitussa mun asiat kiinnosti sitä. Aloin panikoimaan, sillä en halunnut, että se näkisi mun ranteita ja kyynärtaipeita. Kuolisin mielummin kuin näyttäisin sille mun kädet. Sitten se jatkoi taas kälättämistään.
   "Draco hei, se puhu vitun ärsyttävällä rauhallisella psykiatri äänellä, miksi sä teit noin?"
   "No kuule sitä voi miettiä, en mä kyllä sulle ala tilittämään mun ongelmistani", tiuskaisin.
Ilmeisesti se päätti luovuttaa tältä erää, mutta jotenkin musta tuntui, että ei se mua rauhaan vielä jättäisi. Kunhan ei kertoisi kavereilleen. Vaadin, että pääsisin pois ja ihme kyllä se päästi. Se jäi vielä jotain vessaan tekemään, arvatakseni varmaan meni käymään siellä pöntöllä, sitähän yleensä vessoissa tehdään.

Lähdin kävelemään Suurta Salia kohti, siellä on tällä hetkelle ruoka. Lampsin ovesta suoraan sisään ja ihmiset kääntyilivät katsomaan mun märkiä hiuksia. Mä en jaksanut välittää, kävelin vain suoraan Luihuisten pöytään ja istahdin Grabben viereen.
   
   "Draco mitä sulle on tapahtunut", se kysyi.
   "Ei kuulu sulle", tiuskaisin.
   "No kerro..", se aloitti.
   "Turpa kiinni, mä en kerro mitään." Sähähdin.
Onneksi se tajusi olla hiljaa ja antaa mun syödä rauhassa.  Söin vatsan täyteen ja varmaan vähän ylikin, sillä musta tuntui kun oisin kohta oksentanut. Käveleminen oli tuskaa, kun mä lähdin kohti Luihuisten oleskeluhuonetta Grabbe ja Goyle perässäni. Toivoin hartaasti, ettei Potter tulisi nyt vastaan.  Jännitin koko vitun matkan, että tulisiko se Potter vai ei vastaan. Argh, en jaksaisi tällasta pitkään. Lopulta pääsin kunnialla oleskeluhuoneeseen. Käskin kavereita jättämään mut rauhaan ja menin omaan sänkyyn ja suljin verhot niin, ettei kukaan nähnyt mitä mä tein.

Mun kaveri jästimaailmasta (joo kyllä, mulla oli kaveri jästimaailmassa, aatelkaa, puhdasverisellä Malfoylla, isä tappaisi mut jos saisi tietää..) lähetti mulle aina jästimaailman kamaa, tupakkaa ja huumeita sun muuta. Oli se veitsenkin lähettänyt. Rahaa tähän meni, muta sou what, ketä kiinnostaa mihin mä rahani tuhlaan. Piikitin huumeita suoneen ainakin joka viikko, riipppuen vitutuksen määrästä. Mä poltin aina kun vaan sain mahdollisuuden, ja viiltelin randomisti sillon kun oli semmonen fiilis. Tänään voisi olla semmonen fiilis, vähän tuntui siltä. Niin paljon kaikkea paskaa tänään tapahtunut. Piikitin ensin suoraan suoneen, tunsin kuinka "humalluin", eli menin sellaiseen kivaan sekaiseen tilaan ja hourin jotain omaa. Hetken fiilistelin ja sitten laskin ruiskun kädestä.

Siirryin veitseen. Katselin sen kiiltävää ja terävää terää. Sen nimi oli kait joku "lihaveitsi" jästimaailmassa. Sopi hyvin ainakin tarkoitukseen, kihertelin. Painoin terää hellästi ranteelleni, missä oli jo valmiiksi haavoja melko paljon. Silittelin ihoa terällä ja nostin sitä uudestaan ja uudestaan ylös. Sitten painoin sen suoraan läpi ihosta. Veri pulppusi tällä kertaa harvinaisen paljon. Kuninkaallinen vereni vuosi siinä. Mietin haavoja tehdessäni, että miten minusta, kovasta ja niin vahvasta pojasta oli tullut tällainen? Siihen tuskin koskaan saan vastausta, ainakaan sillon kun olen huume höyryissä.  Lämmin veri tippui jalalleni ja tahrasi myös lakanat. Toivottavasti olisin tarpeeksi tolkuissani, jotta osaisin tehdä pari tarvittavaa loitsua. Käden arpia en kuitenkaan halunnut korjata, eihän siinä olisi mitään ideaa ollut sitten. Hyvä kun tunsin, että nyt olin mennyt vähän liian pitkälle. Huomasin, että olin viiltänyt ainakin  6 haavaa ranteesta ylöspäin tasaisin välein. Haavat olivat vielä syviä, tumma veri lorui tasaista vauhtia jalkani kautta lakanoille. Jätin veitsen rauhaan ja pyyhin verisen terän lakanoihin. Lausuin kuurausloitsun ja lakanat hohtivat taas puhtauttaan. Tyrehdytin verenvuodon ja laiton sideharson päälle ja kaavun äkkiä takaisin, kukaan ei koskaan näkisi, mitä itselleni tein.

Harryn PoV

Tuon tapahtuman jälkeen ei mua huvittanut enää mennä hakemaan karttaa, joten lampsin Suureen Saliin. Kelasin istuessani Hermionen ja Ronin vieressä, että mitä tekisin sen pirulaisen Dracon kanssa. Otin jotain ruokaa lautaselleseni ja närpin sitä. En kyllä syönyt mitään, aikaisempi oksennus oli vieläkin tuoreessa muistissa. Kuulin jotain outoa ääntä alitajunnassani. Se oli Hermione, joka huuteli mun nimeä toistuvasti. Havahduin mietteistäni ja Hermione kysyi, että miksi näytin niin kalpealta. Valehtelin, että ei tässä mitään, ei vain oikein ruoka maistu kun mietin läksyjä. Justniin, tosi hyvä vale taas vaihteeksi, ajattelin. No, parempaa en tähän hätään keksinyt sitten, mutta se kyllä tuntui menevän silti läpi, joskin he näyttivät epäileviltä hieman. Lähdimme salista ja matkalla ajattelin taas pelkästään Dracoa. Mikä ihme muhun oli mennyt? Ajattelin Draco Malfoyta, poikaa, joka sai hämähäkitkin taipumaan tahtoonsa, tosin ei tuossa tilassa.  Meinasin koko ajan törmätä kaikkialle ja kerran meinasin pudota kun en huomannut, että portaikkoa ei ollutkaan edessäni. Ron vetäisi mut takasin ja huudahti, että mikä ihme sulla Harry oikein on. Vastasin jotain epämääräistä ja hetikun portaat tulivat, suunnilleen juoksin seitsämänteen kerrokseen. Lausuin tunnussanan ja ryntäsin hakemaan Kelmien kartan. Paikansin Dracon, joka oli ilmeisesti  sängyssään. Mietin, että mitä kaikkea sekin siellä voisi tehdä.

[Pikku-Kissa]

Lisää lisää lisää lisää kiitoos tää on tosi hyvä 

PiKi

[SaranQ]

a/n Tällä kertaa vähän lyhyempi, toivottavasti kelpaa =) Muokkasin vaan otsikkoa..

OSA 3

Dracon PoV

Livahdin oleskeluhuoneen ohitse suoraan käytävään, jos jäisin kiinni, saisin tosi kivat rangaistukset, mutta so what who fucking cares?! Jos mä joudun johonkin vitun jälki-istuntoon niin sittenpähän joudun. Evvk suoraan sanoen, eipä mulla muutenkaan mitään elämää suurempaa tekemistä ollut. Hortoilin käytävillä mennen ensin  katsomaan eteisaulaa. Täysin tyhjä lukuunottamatta muutamaa random aavetta. Ne ei välittäisi, vaikka näkisikin mut. Kyllästyin katselemaan tyhjää pimeää aulaa joten lähdin kävelemään ylöspäin. Olin vieläkin ihan huuruissa ja tuntui koko ajan, että kaatuisin. En miettinyt minne menin, joten yhtäkkiä havahduin Lihavan Leidin muotokuvan edestä.
   "Tunnussana?" Leidi kysyi.
   "Vitut mä sitä tiiä, oon Luihuinen" hymähdin.
   "Ensinnäkin, siisti kielenkäyttösi ja MITÄ SINÄ TÄÄLLÄ TEET keskellä yötä?!" Läski    rouva huusi niin että ikkunat helisi.
   "No mitä se sulle kuuluu?" tiuskaisin.
   "No siten niin, olet minun tupani edessä" hän vastasi.
Lähdin kävelemään, en jaksanut kuunnella mäkätystä.  Menin kulman taakse ja lysähdin maahan istumaan. Taoin käsilläni päätä miettien, miksi vitussa mä Rohkelikkojen torniin olin mennyt. Päätä särki jumalattomasti, ilmeisesti huumeiden vaikutus oli laskemassa. Paska fiilis sanoisko. Tunsin, kuinka silmiä alkoi polttaa ja tiesin, että kohta itkisin. Kyyneleet alkoivat valua pitkin poskiani, itkin äänettömästi. Käytävässä kaikuu niin hyvin, etten voisi itkeä ääneen. Suolaiset pisarat tippuivat syliini ja osan maistoin, kun valuivat huulille. Itkin varmaan puoli tuntia siinä samassa paikassa, eikä hajuakaan miksi. Mun pää oli painautunut polviin ja pidin käsiä polvien ympärillä kyyneleet valuivat vieläkin, saatoin  vaan kuvitella minkä näkönen mun naamani ja silmäni oli tällä hetkellä. Hyi vittu, ajattelin, varmaan ihan saatanan rumalta näytin. Yhtäkkiä tunsin käden olkapäälläni. Sain vitunmoisen sätkyn ja automaattisesti katsahdin ylös. En nähnyt MITÄÄN. Mitähän mäkin taas oikeen kuvittelin.. Lämmin ilmavirta kulki lävitseni ja ihan kuin joku olisi istunut viereeni. Taisin olla sittenkin vielä pahasti höyryissä. Kaikki oli vain kuvitelmaa, vakuuttelin itselleni. Painoin taas pään jalkoihin ja suljin silmät. Jatkoin syntyjen syvien miettimistä.

Harryn PoV

"Ilkityö onnistui" lausahdin ja laskin kartan kädestäni. Jäin hetkeksi tuijottamaan karttaa ja sitten siirsin sen piiloon, ettei kukaan löytäisi sitä. Menin makaamaan sängylleni miettien, miten voisin selittää Hermionelle ja Ronille mun oudon käytöksen. Pähkäilin vaikka mitä, mutta mikään ei tuntunut sopivalta. En vain voisi kertoa totuutta, sehän olisi ihan naurettavaa. He repeäisivät niin pahasti nauruun, että varmaan tukehtuisivat. Lopulta päädyin siihen, että sanoisin, että ajatukset Huispaus joukkueen karsintojen takia vähän harhailee. Nousin istumaan ja heitin jalat laidan yli. Nousin ylös, mutta mun oli pakko istua takasin alas, nimittäin melkein pyörryin. Toivottavasti mä en ollut kipeä, kun kerran oksensinkin tänään. Nousin uudestaan ylös, tällä kertaa vähän hitaammin. Lähdin hetken kuluttua kävelemään ja saavuin oleskelu huoneeseen. Päätin jostain syystä lähteä katsomaan käytävälle, oli jotenkin outo fiilis. Hain nopeasti näkymättömyysviitan ja hyppäsin muotokuvasta pihalle.

Leidi jotain mäkätti siinä, mutta lopetti sen kuin seinään kun huomasi, ettei kukaan tullut. Uskoakseni hän hieman punastui. Lähdin kävelemään kohti kulmaa ja katsahdin. Näin Dracon. Pelästyin kuoliaaksi ja hypähdin takaisin, mutta sitten muistin että olihan mulla viitta. Kävelin niin hiljaa kun pystyin Dracon eteen. Laskin käden sen olkapäälle. Se sai kamalan sätkyn ja jouduin ottamaan sen pois. Sitten se näkyi taas rauhottuvan ja hitaasti laskeuduin sen viereen istumaan. Se selvästi tunsi jotain, koska katseli hätääntyneenä ympärilleen, mutta lopulta painoi taas päänsä jalkojen väliin. Aloin hitaasti ja hiljaisesti ottamaan viittaa pois. Lopulta näyin kokonaan.

   Hiljaa kuiskasin, "Draco hei, mitä sä täällä teet?"
   "JUMALAUTA POTTER SÄIHKÄHDIN, mut mitä vittua se muka sulle kuuluu, kunhan oon tässä vaan. "  Se vastasi.
   Huokaisin ja sanoin, "Draco, mä tiedän että sulla ei oo kaikki hyvin. Mä en jätä sua rauhaan ennen kuin kerrot mikä vittu sua vaivaa."
   "Ei se kuulu sulle" se tiuskaisi tuttuun tapaansa"
   "NYT JUMALAUTA KERROT" huusin täysillä, ihan sama vaikka joku kuulisikin, mulla oli viitta.
   "Älä huuda Potter, mut okei okei, mä kerron jos kerran on IHAN pakko" se vastasi katkerasti.
Ja niin Draco aloitti. Se kertoi ihan kaiken alusta loppuun. Sen huonosta suhteesta isään, oikeiden kavereiden puuttumisesta sun muusta.  Yhtäkkiä se hätäisesti vetäisi hihan alas. Näin jotain valkoista. Vaadin Dracoa näyttämään käden.
   "Näytä nyt se käsi" vaadin.
   "En mä halua!" se jankkasi varmaan viis kertaa peräkkäin
Lopulta se meni siihen, että repäisin sen hihan ylös. Se vastusteli hieman, mutta lopetti sitten kun ilmeisesti se ei enää vaan välittänyt mistään, tai sitten se johtui siitä, että se oli vieläkin huuruissa, löysin nimittäin neulanjälkiä, tuoreita sellaisia. Sen kädet oli kans täynnä veitsen jälkiä, sellaisella todennäköisesti tehty, millä mä leikkaan Dursleyillä lihaa. Sivelin haavoja hitaasti ja avasin käärön. Pyysin, että saisin parantaa arvet, mutta ei se suostunut, tietenkään. Olisi se pitänyt arvata. Puhdistin haavat loitsulla ja sidoin puhtaan kääreen, puhdistin vanhan likaisen. Pitelin sen kättä vielä hetken ja sitten laskin hihan ja nappasin Dracon tiukkaan syleilyyn. Ensin se vastusteli ja kovasti, mutta lopulta lopetti ja makasi vaan hiljaa mun sylissä. Silitin sen hiuksia ja lohdutin sitä, se itki taas. Lopulta sen nyyhkytys lakkasi ja huomasin sen hengittävän  tosi raskaasti. Naurahdin, sillä pikkuinen oli nukahtanut.

Yhtäkkiä havahduin. Mitä vittua mä tein tässä. Draco sylissä, kutsuin sitä vielä pikkuiseksi?! Sysäsin sen äkkiä sylistäni pois ja jätin sen siihen makaamaan ja juoksin itse kohti Lihavaa Leidiä, mutta en päässyt ihan loppuun asti kun tunsin jonkun ottavan minua olkapäästä kiinni.

[Trickster]

Hyvä hyvä:) Pistä jatkoa tulemaan, ja nopeesti sittenkin.

 En nyt jaksanut paikantaa missä mutta jossakin luvussa luki "muta.." luultavasti piti lukea "mutta"

[SaranQ]

A/N tällä kertaa jatkoa näin, anteeksi harryn povin vammaisuus =(

OSA 4

Dracon PoV


Nyyhkin polviini, olin jo unohtanut kokonaan juuri pari sekuntia tapahtuneen oudon jutun. Mietiskelin, miksi ihmeessä musta oli tämmönen tullut. Yhtäkkiä kuului pieni kuiskaus.
   "Draco hei, mitä sä täällä teet?" Potter ilmeisesti kuiskasi VIERESSÄNI. En sittenkään ollut kuvitellut mitään.
   "JUMALAUTA POTTER SÄIHKÄHDIN, mut mitä vittua se muka sulle kuuluu, kunhan oon tässä vaan. "  huusin, ennen kuin tajusin, että jokuhan saattoi kuulla.
   Sitten se huokaisi syvään ja sanoi, "Draco, mä tiedän että sulla ei oo kaikki hyvin. Mä en jätä sua rauhaan ennen kuin kerrot mikä vittu sua vaivaa."
   "Ei se kuulu sulle" tiuskaisin.
   "NYT JUMALAUTA KERROT" se huusi täysillä. Jumalauta jos joku kuuli, onneksi sillä sentään oli viitta mukana.
   "Älä huuda Potter, mut okei okei, mä kerron jos kerran on IHAN pakko" vastasin katkerasti.
Ja niin mä aloitin. Päätin kertoa ihan kaiken alusta loppuun, kerran kun tässä nyt alotettiin pohdiskelemaan mun paskaa elämää. Mun huono suhde isään, oikeiden kavereiden puuttumisesta sun muusta mä vuodatin.  Yhtäkkiä huomasin, että mun hiha oli ylhäällä. Hätäisesti vetäisin hihan alas. Toivottavasti se ei huomannut mitään. No ilmeisesti se huomasi, kun vaati mua näyttämään kdäen.
   "Näytä nyt se käsi" se sano vaativalla äänellä.
   "En mä halua!" jankkasin varmaan viis kertaa peräkkäin.
Lopulta se meni siihen, että se vetäisi mun hihan ylös. Vastustelin ensin, mutta sitten mä lopetin, kun tajusin, että  ihan turha mun enää oli mitään peitellä, vaikka ennen olinkin ajatellut, että mielummin kuolisin. Se varmaan luuli, että olin ihan huuruissa, mutta niiden vaikutus oli jo laskemassa. Se siveli mun arpia ja kysyi, että saisiko se parantaa ne. En mä voinut suostua, ei siinä olisi ollut mitään järkeä sitten.  Se teki jotain mun kädelle, mutta en mä muista edes, että mitä se teki. Sitten se laski mun käden ja nappasi mut syleilyyn. Pelästyin ihan jumalattomasti ja vastustelin. Se ei kuitenkaan päästänyt mua irti, joten lopetin sitten. Se silitti mun hiuksia. Mä haistelin sen kaapua, mikä jumalainen tuoksu. Mietin sen kasvonpiirteitä, kuinka kiva niitä olisikaan ollut sivellä. Mietin sen täydellisiä huulia ja kuinka ihanaa olisikaan painaa mun huulet sen huuliin. Sen lämpö virtaisi mun kylmiin huuliin ja lämmittäisi mut. Se syleilisi mua ja me suudeltaisiin. Itkin samalla, kun ajattelin, se lohdutti mua niin suloisesti. Jossain vaiheessa en enää tajunnut mistään mitään, oleskelin unimaailmassa.

Yhtäkkiä mä heräsin. Mun pää oli kolahtanut suoraan lattiaan ja siihen heräsin sitten. Voi kuinka mukava tapa herätä. Muistelin kaksi sekunttia, mitä oli tapahtunut, kunnes muistin. HERRANJUMALA ajattelin. Nousin ylös ja lähdin juoksemaan. Sain kuin sainkin Harryn kiinni ja nappasin sen olkapäästä.
   "Harry hei, tajusiksä just mitä tapahtus?" kysyin. Se pysähtyi hetkeksi, mutta tajutessaan  ketä sen olkapäätä piti, se lähti kävelemään.
   "Päästä irti" se kivahti.
En kuitenkaan päästänyt, mä seurasin sitä käsi olkapäällä. Lopulta mulla meni hermot ja riuhtaisin sen mun eteen.
   "`VITTU TAJUATKO SÄ MITÄ TAPAHTUI?!" huusin.
   "KYLLÄ TAJUAN" se huusi takaisin, "ja mä en suuremmin pidä siitä mitä tapahtui" se jatkoi.
Sain sen käännettyä kunnolla ympäri ja painoin mun huuleni sen lämpimille ja täyteläisille huulille. Ensin se vastusteli, mutta ihme ja kumma se lopetti sen. The famous first kiss, mietin päässäni. Suudelma lennätti mut taivaisiin. Mä leijuin pilvilinnoissa. Suudelma oli täydellinen. Täyteläinen, lämmin ja yksinkertaisesti ihana. Lopulta irrottauduin suudelmasta ja katsoin sen ruskeisiin tähtisilmiin. Ne tuikkivat ja sen huulet oli vääntyneet hymyyn. Ilmeisesti sekin tykkäsi. Hymyilin ilkikurisesti ja painoin pään sen olkapäälle. Halasin sitä pitkään. Sen oli pakko irrottautua, syyksi se sanoi tukehtumisen. Naurahdin ja kysyn, että minne mentäisiin jatkoille nauttimaan toistemme seurasta. Sekin naurahti pienesti.
   "Draco pieni, ei me voida minnekkään mennä, nyt on yö ja meidän pitäisi olla nukkumassa" se sanoi lempeästi.
   "Vittuako mä välitän, mä haluan mennä sun kanssa jonnekkin." inisin kuin joku pikkukakara.
   "Mitä mun kolmevuotias namupala haluaa, haluaa MUN kanssa jonnekkin, mehän ollaan vihattu toisiamme iät ja ajat" se sanoi ilkikurisesti.
   "Ihan sama, eipä enää vihata, nyt mä haluan sut, just tällä hetkellä!" huudahdin.
Se vei mut nurkan taakse varjoon ja suuteli mua taas. Se irrottautui musta ihan liian aikaisin. Vinguin siitäkin.
   "Noniin, tässä tältä illalta, mä voin saattaa sut vielä tupaasi niin et joudu kiinni, tuuppas tänne viitan alle" se sanoi.
Mielenosoituksellisesti laitoin kädet puuskaan ja marssin viitan alle. Se naureskeli siinä vieressä ja mä muka suuttuneena kävelin eteenpäin.  Matka tuvalle oli liian lyhyt ja jouduin IHAN liian aikaisin eroamaan tuosta ihanuudesta. Suutelin sitä vielä kerran kun niin teki mieli ja sitten lausuin tunnussanan ja astuin sisään, sen jälkeen ei Harrya enää näkynyt.

Harryn PoV

Pysähdyin ja voin kuvitella mun ilmeen kun käsi laskeutui olkapäälle.
    "Harry hei, tajusiksä just mitä tapahtus?" se kysyi. Pysähtyi hetkeksi, mutta kun tajusin, ketä olkapäätä piti, lähdin kävelemään.
   "Päästä irti" se kivahti.
Se kuitenkin jatkoi käden pitämistä ja varmaan sillä meni hiemaan hermot ja se riuhtaisi mut sen eteen.
   "`VITTU TAJUATKO SÄ MITÄ TAPAHTUI?!" se huusi.
   "KYLLÄ TAJUAN" huusi ntakaisin, "ja mä en suuremmin pidä siitä mitä tapahtui" jatkoin.
En tajunnut, miten ihmeessä mä olin voinut tehdä tollasen virheen. Sitten se käänsi mun kasvot ihan sen kasvoja kohti ja mä katsoin sen silmiin ja ajattelin, että mitä väliä vaikka mä vihasinkin sitä ja se oli tehnyt mulle vaikka mitä. Ihan sama. Juuri kun olin suunnittelemassa, että suutelisin sitä, mutta se taisi lukea mun ajatukset ja painoi kylmät huulet mun huulille. Lämpö virtasi musta siihen ja sen huulet lopulta olivat saman lämpöiset kuin mun. Lopulta se irrottautui ja katseli suoraan mun silmiin. Mä katsoin sen syötävän suloisia silmiä, oisin vaikka heti voinut mennä sen kanssa jonnekkin jatkamaan, mutta tiesin, ettei me nyt voitu. Se halasi mua ja kysyi sitten, että jos nyt mentäisiin jatkoille.
   "Draco pieni, ei me voida minnekkään mennä, nyt on yö ja meidän pitäis olla nukkumassa" sanoin lempeästi.
   "Vittuako mä välitän, mä haluan sun kanssa jonnekkin" se inisi.
   "Mitä mun kolmevuotias namupala haluaa, haluaa MUN kanssa jonnekkin, mehän ollaan vihattu toisiamme iät ja ajat" sanoin ilkikurinen hymy naamallani.
   "Ihan sama, eipä enää vihata, nyt mä haluan sut, just tällä hetkellä!" se huudahti.
Vedin sen nurkan taakse varjoaan ja suutelin sitä vielä kerran. Suudelma oli tällä kertaa lyhyempi ja se vinkui siitäkin. Mun siltiihanakolmevuotiasnamupala en tajua miten mä oon voinut vihata sitä.
   "Noniin, tässä tältä illalta, mä voin saattaa sut viel tupaasi niin et joudu kiinni, tuuppas tänne viitan alle" sanoin.
Kyllä se loppujen lopuksi tuli, naureskelin siinä vieressä ja näin selvästi että se vain esitti suuttunutta. Se suuteli mua vielä kerran ja sitten en enää nähnyt sitä.

Lähidn kävelemään kohti portaita ja pääsin kuin pääsinkin Lihavan leidin eteen, mutta rouva ei sitten suvainnut olla paikalla. Juuri näin, nyt mun pitäisi koko yö viettää vittu käytävällä. Lysähdin siihen istumaan ja asettelin näkymättömyys viitan  niin, ettei mua näkynyt ollenkaan.

[anskc]

Tää oli uskomaton! Niin hyvä, että en malta odottaa jatkoa tähän!

[SaranQ]

kiitos kommentoineille, jatkoa tulee taas jossain vaiheessa

[mapwe]

OAH WOW. Tää on niin ihana, ainut vaan noi virheet jota tuolla on  Emmä vaan mahda ittelleni mitään, ehkä mä etin ne virheet nyt saman tein tähän sulle niin joo eli:
osassa 2

"Draco hei, se puhu vitun ärsyttävällä rauhallisella psykiatri äänellä, miksi sä teit noin?"

Laittasin ton ehkä mielummin näin: "Draco hei", se puhu vitun ... äänellä, "miksi sä teit noin?" erottaa selvästi noi mitä se sanoo jne, tajusit varmaan

muta sou what, ketä..

eli toi muta ja sitten kun se on so eikä sou (pilkunnussinta tuulella tänään)
osassa 4

"Harry hei, tajusiksä just mitä tapahtus?" se kysyi. Pysähtyi hetkeksi, mutta kun tajusin, ketä olkapäätä piti, lähdin kävelemään.
   "Päästä irti" se kivahti.

Pysähdyin, ja sitten tuo ketä voisi olla kuka (tiedän että se kuuluu sun murteeseen, silti häiritsevää :'D) ja sitten se kivahti pitäis olla kivahdin sillä toi on Harryn poVissa (mikä sana.. :''D)

"`VITTU TAJUATKO SÄ MITÄ TAPAHTUI?!" huusin

Tuolla on tuommoinen heittomerkki :p

huusi ntakaisin

huusin takaisin varmaankin?

Ei sitten muuta