Nimi: 3 asiaa, joihin James rakastui Lilyssä
Kirjoittaja: minä, Delphine
Genre: romance
Paritukset: Lily/James
Ikäraja: S
A/N: Sain inspiraation tuosta lauseesta, ja tällainen sitten syntyi. Ja siis 3 kertaa kun-haasteesta tuon lauseen pölläsin. Kommentteja olisi kiva saada, vaikka sitten risuja. ;]
Kasvot
Ne hiukset. Punaiset, kuin vapaana loimuava tuli. Auringonvalo sai ne kiiltelemään upeasti. James saattoi tuntea niiden pehmeyden silloinkin kun hänen ei ollut mahdollista upottaa sormiaan niiden syvyyksiin. Ja tytön silmät. Ne olivat vihreät kuin pienet smaragdit ja aina niin eloisat, täynnä voimaa. Ne olivat vanginneet Jamesin jo ensisilmäyksellä. James ei olisi silloin halunnut irrottaa omia silmiään tytön silmien vihreydestä ja pienestä, ilkikurisesta katseesta.
Lilyn kasvot olivat sievän ovaalinmuotoiset. Iho oli vaalea, lähes lumenvalkea, ja tasainen. Missään ei näkynyt yhtäkään näppylää tai luomea. Nenä oli suora ja siro, sopi paremmin kuin hyvin kasvoihin. Huulet taas… ne olivat hiuksiakin pehmeämmät, samettiset. Maailmassa oli vähän asioita joista James piti enemmän kuin painaa omat huulensa niille, tunnustellen niiden samettista pintaa.
Vartalo
Vartalo taas. Tyttö oli pitkä, mutta ei todellakaan liian. Juuri sopivasti, ja jäi kuitenkin Jamesia lyhyemmäksi. Olisi ollut varsinainen häpeä jos tyttö olisi ollut häntä pitempi.
Muotoja Lilystä löytyi, mutta juuri sopivasti kuten pituuttakin. Ei ollut liikaa, eikä liian vähän. James piti jopa tytön varpaankynsien muodosta. Vaikka tyttö ei ollutkaan mistään urheilullisimmasta päästä, hänen vartalonsa sai Jamesin sisukset lämpenemään monta astetta, se oli niin täydellinen sellaisena kuin oli.
Luonne
Luonteeltaan Lily oli hyvin temperamenttinen. Yhdessä hetkessä hän saattoi kehrätä kuin kissa ja toisessa räjähtää tulivuoren lailla. Tyttö oli kuitenkin hyvin älykäs, ja hyvä koulussa. Hän tiesi heti jos hänelle valehdeltiin. Eikä Jamesille olisi tullut mieleenkään valehdella. Lily oli myös tunteikas. James saattoi muistaa, kuinka tämä oli purskahtanut itkuun liikutuksesta silloin kun poika oli tunnustanut tälle tunteensa. Tytön reaktio oli ollut Jamesista hieman hassu, sillä olihan hän jo neljä vuotta yrittänyt saada tätä kanssaan Tylyahoon, ja miksi olisi tehnyt niin, jos olisi tuntenut jotain tyttöä kohtaan?
Lily osasi kuunnella, ja tiesi milloin muita painoi jokin. Silloin kun kyse oli Jamesista, hän auttoi poikaa kuin parasta ystävää. Ja sellainen hän Jamesille olikin. Ystävä ja rakastettu. Kummastakaan osasta James ei halunnut ikinä menettää Lilyä. Tämä oli hänelle liian tärkeä, ja lähes liian ihana ollakseen totta. Mutta hän oli täyttä totta, ja siitä James oli erittäin kiitollinen.