A/N: Noh täsä tulee ensimmäinen osa, lähetän tän foxrainille jos se haluis betata ja sit tuleepi korjattu verio kun saan sen xD
Osa 1.
Kävele katua pitkin kohti kotia. Koulu jää taakse ja kiljaisen ilosta. Vihdoin pääsin pois sieltä pirunluolasta. Kävelen kohti kotia päälläni lyhyt musta mekko ja kädessäni kassi ja päättö todistus. Pääsen kotimme eteen. Edessäni kohoaa kolmi kerroksinen valkoista kalkkikiveä oleva talo. Astun etuovista jotka ovat auki sisään.
Heitän kassin tuolille ja kompuroin rappuset ylös olohuoneeseen, jossa äitini lukee lehteä.
”Mä pääsen Yaleen”, sanon ja istun äitini viereen iloisesti hymyillen.
”Ihana uutinen kulta”, hän sanoo ja katsoo minua hymyillen.
”Joten me muutamme”, hän jatkaa ja ilmeeni on varmaan näkemisen arvoinen.
”Muutamme sentakia, että pääsen Yaleen”, sanon ja huokaisen, eikun pakkaamaan.
3 päivää myöhemmin...
Istun uuden talomme portailla ja katson, kun joukko nuoria kävelee sen ohi ja yksi tytöistä kiinnittää huomionsa minuun. Huokaisen ja nousen. Kävelen joukon luo.
”Moi kaikki”, sanon hymyillen ja paiskaan kättä Selenan kanssa. Selena on paras ystäväni muutettuani tänne. Kerromme toisillemme lähes kaiken. Mitin välillä miksi Selenalla on 3 tytön kuvat yöpöydällään. En ole koskaan tavannut heita ja olen tavannut Selenan lähes kaikki ystävät. Hän ei suostu kertomaan keitä he ovat.
”Moi”, Selena sanoo naurahtaen ja jatkamme matkaa kohti rantaa. Rannalle menenme istumaan vakio puumme alle ja kaivan kassistani jota kannan aina mukana 2 batterya ja heitän toisen pojille, Villelle ja Mikelle. Toisen avaan ja ojennan Selenalle. Tyttö hörppää pullosta ja ojentaa sen minulle Hörppään pullosta ja ojennan sen takaisin parhaalle ystävälleni. Mike ottaa maasta hiekkaa ja kaataa sen Villen hiekkaan. Poika lähtee jahtaamaan toista takaa ja kikatamme Selenan kanssa puun alla.
”Tiäks mitä Eevi?” tyttö kysyy minulta yhtäkkiä.
”No?” vastaan ja käännän katseeni toiseen tyttöön.
”Musta on mahtavaa et muutit tänne”, tyttö sanoo ja heittää battery pullon lähimpään roskikseen ja alamme nauraa.
Pojat tulevat takaisin eivätkä ihmettele yhtään, mehän nauramme aina. Kaivan kassistani pussin karkkia ja tarjoan muille. Olen onnellisempi täällä kuin ikinä siellä misää ennen elin.
”Hei, Eevi, kuuletko lähdetään kaupunkiin”, kuulen äänen vierestäni, olin nukahtanut.
”Jaa, lähdetään vain”, sanon ja nousen ylös maasta. Lähdemme kävelemään tienviertä pitkin kohti kaupunkia ja ohitamme talomme.
”Minun pitäisi varmaan mennä kotiin”, sanon ja käännyn ympäri kasvot muihin.
”Noh nähdäänhän me huomenna”, Selena sanoo toiveikkaasti hymyillen.
”Tietysti”, sanon ja huikkaan moikat. Kävelen sisälle taloon ja suuntaan kylpyhuoneeseeni ylös toiseen kerrokseen. Kylpyhuoneessa laitan veden valumaan ammeeseen ja lähden huoneeni puolelle riisuutumaan. Kylpyni jälkeen kietoudun pyyhkeeseen ja kävelen alakertaan keittiöön hakemaan juotavaa. Kävelen huoneeseeni ja vaihdan pälleni yöpuvun. Menen suureen sänkyyni pehmeän peiton alle ja suljen silmäni. Huomenna menisin Selenalle ja meillä tulisi olemaan hauskaa. Vähän ajan kuluttua nukahdin rauhalliseen uneen.
A/N: vähä tönkkö mut ei voi mittään, Maria kehui taas kirjoitustaitojani, en itse ole niin vakuuttunut, mutta äidinkieleen päätän panostaa tänä lukuvuonna
