Ps. Vihaan sinua
Author: James
Disclaimer: Kaikki kuuluu ehdottomasti J.K.Rowlingille eikä minulla ole oikeutta, tai edes halua saada näistä rahaa
Rating:S
Genre: angst
Summary: "Mitä siskolle jäi, liha pullo, saman mallinen miehen sisko ja kovaa vauhtia perässä tuleva poika"
A/N: Teki mieli kirjoittaa kunnon lihapulla anstia, antakaa anteeksi virheet, koska ei ole betaa
Tyttö kohotti kätensä ja teki piruetin, toisen ja kolmannen, sellaisia mistä jokainen amatööritanssija vain haaveli. Tyttö kääntyi puolen ympyrää ja taipui taakse kauniille kaarelle, punaiset hiukset liehuen ympärillä ja muodostaen sädekehän pään ympärille, hohtavan sädekehän, jossa hiukset loistivat enemmän, kuin siskonsa hiukset koskaan. Siskon joka halusi tanssia paremmin kuin toinen, vaikka oli ruma, kömpelö ja mielikuvitukseton.
"Tekopyhää!" hän kuiskasi täpötäydestä katsomosta, vaikkei kukaan sitä kuullut
"Joko äiti lässytti sinulle erityisyydestäsi tarpeeksi, huolehti että pikku kummajainen saa tarpeeksi ruokaa ja muuta tylsää?"
Petunia sihahti Lilylle ääni täynnä halveksuntaa, ja kaiken sen takana hyvin peitettyä kateutta.
Paria vuotta aikaisemmin Lily olisi selitellyt, tyynnytellyt ja näyttänyt surulliselta, mutta jo Lily oli oppinut että se ei toiminut enää
"Idiootti! Itsekin olisit halunnut olla samanlainen mutta et osaa, osaat vain elää kateudessasi, rypeä itsesäälissäsi ja halveksua muita!"
"Suu tukkoon, tai minä menen ja katkaisen pajutikkusi, sitten et voi muuta kuin itkeä omaa typeryyttäsi ja valttaa ongelmiasi rakkaalle Sevillesi"
Horjuvien alku-askelien jälkeen tyttö oli yhtäkkiä muutakin kuin yksi kahdestatoista. Hän oli se paras ja kaunein, se huomatuin. Punaiset hiukset, sorja vartalo ja kasvojen piirteet vangitsivat katsojan, ja silti, juuri kun sitä alkoi toivoa, ja juuri kun luuli onnistuneensa, kun luuli vanginneensa taivaan linnun joka oli vapaa kuin tuuli, se lähti ja katosi. Mutta yksi jaksoi yrittää, kerta toisensa jälkeen hän yritti, mitä erikoisimmilla, ja tavallisimilla keinoilla siinä kuitenkaan onnistumatta, kunnes toinen yrittäjä katosi. Lintu asettui ja alkoi seurata, ja viedä mukanaan ruskea silmäistä mustahiuksista poikaa,mikä sai hänen siskonsa vihaamaantyttöä entistä enemmän, mitä siskolle jäi, lihapulla, saman mallinen miehen sisko ja kovaa vauhtia perässä tuleva poika. Ja vaikka hän monta vuotta yritti, hän ei oppinut rakastamaan näitä, muuta kuin vieraiden seurassa.
Petunia tiesi Lilyn olevan jännittynyt ja lähes tyytyväinen, jälkiruoka kahvit enää, eikä hän ollut vieläkään sanonut mitään kiusaavaa siitä miehen rentusta jonka sisko oli raahannut heille, mutta Petunia tiesi miten keskustelu eteni ja hän aikoi saada miehen kiusaantuneeksi. Osaksi siitä johtuen, tunnelma oli kuitenkin niin jännittynyt että rouva Evansin kahvi oli läikkyä sohvalle. Jopa Lilyn kissa tunsi tunnelman ja oli karvat pystyssä.
"Miten sinä aiot siskoni elättää? Eihän tyhjästä voi nyhjäistä, edes ruokaa."
James tiesi että tämä oli jokin testi, koska Petunia kysyi sen piikittelemättä, mutta silti hän uskalsi vastata odottaville vanhemmille, tähän hän ainakin tiesi vastauksen
"Minut hyväksyttiin ensi syksyksi aurori-opistoon, huippu-arvosanoin." James hymyili, ja huomasi vasta sitten, että Lily puisteli huomaamattomasti päätään.
"Aurori päämaja on tavallaan kuin poliisin ja armeijan yhdistely, he nappaavat siellä vaarallisimpia lainrikkojia kiinni", Lily selitti konemaisesti.
"Sehän on hieno tapa elättää perheensä, ettette jää aivan tyhjän päälle kun rupeatte omaa perhettänne rakentamaan." Herra Evans totesi ystävällisen ryhdikkäästi, eikä ymmärtänyt mitä teki väärin, kun vävy alkoi puhua kotiin lähdöstä ja selitti Lilylle jotain parhaasta kaveristaan, Siriuksesta. Sen jälkeen
hän haki nopeast takkinsa ja kaikkoontui poksahtaen eteisestä.Lilyn silmistä sinkoili vasamia ja salamoita Petuniaa kohti kun hän kirkui täyttä kurkkua rouva Evansin käden täristessä.
"Sinä tiesit! Minä sanoin sinulle että hänen äitinsä kuoli keväällä! Minä sanoin ettei hän pysty puhumaan siitä! Sinä tiesit, että hän peri äidiltään omaisuuden joka pölyttyy Irvetassa!
Tytön liikkeet muuttuivat pyöreämmiksi ja naisellisemmiksi. Suklaasilmäinen
mies tanssi hänen ympärillään, ei enää yhtä leikittelevästi, vaan vastuullisemmin
ja hallitsevammin. Se tarkoitti jotain, ja sisko katsomon perällä tiesi mitä se
tarkoitti. Syntyi se kolmas, jonka kanssa sisko ei halunnut poikansa viettävän aikaa,
vaikka vihasikin omaa poikaansa.
Lopulta, tanssin vanhetessa, se katosi ja loppui.
Alkoivat taputukset, jotka kutsuivat näyttelijät paikalle, mutta päätähti,
punahiuksinen taivaanlintu ei tullutkaan. Se parempi niistä kahdesta oli
pukuhuoneessaan niiden kaikkien kukkapakettien ja ihailija viestien keskellä
mitä sai joka ilta, mutta hän itki yhdelle kortille, jollaista ei ollut saanut moneen
vuoteen. Kortti oli siltä rumalta, kömpelöltä ja mielikuvituksettomalta siskolta
Hei Lily!!
Teit siitä kauniin
Teit siitä kauniimpaa
kuin muut
teit unelmaa
teit parempaa
Kumpikin tiesi että lopusta puuttui se totuus, joka oli todempaa kuin viisaiden
miesten vakuuttellut siitä etteivät sisarukset oikeasti toisiaan vihaa, todempaa kuin ne
kymmeniä vuosia sitten vannotut valat, ettei vät he koskaan kääntyisi toisiaan vastaan.
Lopusta puutui se joka teki tarinaan lopun
Ps. Vihaan sinua!
A/N: Risuja, ruusuja, edes lukijoita?