Erilainen perjantai-ilta (Severus/Rosmerta, S)

[hiddenben]

Title: Erilainen perjantai-ilta
Pairing: Severus Kalkaros/Matami Rosmerta
Rating: S
Genre: drama, raapale
Summary:
A/N: Huh, Rare-haasteeseen ja Spurttiraapaleeseen keskiviikon raapaleena. Tätä oli hankala kirjoittaa.

Erilainen perjantai-ilta


Tämä päivä oli ollut ehdottomasti huonoin lukuvuoden kahdestakymmenestä päivästä. Aamun ensimmäinen liemien kaksoistunti oli pilalla heti alusta saakka, koska ensimmäisen vuoden oppilaat ovat niin auttamattoman tyhmiä. Vuodesta varrella he itsenäistyvät yhä enemmän ja enemmän, mutta nämä 11-vuotiaat ovat viedä hengen viattomuudellaan. Etenkin rohkelikkojen ja luihuisten kaksoistunti. On Potteria, Grangeria, Parkinsonia, Crabbea, Goylea, Longbottomia ja Finnigania. Ryhmässä ehkä kahdesta kahdenkymmenen joukossa voi jopa tulla jotain.

Astun Kolmeen Luudanvarteen, joka on yllättävän tyhjä ajatellen, että tänään on perjantai. Toisaalta ilta on tuulinen ja tihkuinen, mutten muista sen ennen estäneen ihmisiä lähtemästä Kolmeen Luudanvarteen lämmittelemään.

”Iltaa, Severus.”
Rosmertan tervehdys yllättää minut: tunnemme toisiamme tuskin ollenkaan. Tajuan kuitenkin vastata hänelle hämmennyksestäni johtumatta.
”Iltaa.”
Kävelen lähemmäs tiskiä. Luudanvarressa on viisi meidän kahden lisäksi.
”Täällä on yllättävän tyhjää. Perjantai-illaksi siis.”
”Niin on”, Rosmerta sanoo katsoen ympärilleen. ”Mutta kun katsoo ilmaa ulkona, en yhtään ihmettele, että ihmiset pitäytyvät kotona. Siitä puheen ollen, mitä itse teet täällä perjantai-iltana?”
”Tavallista hankalampi päivä vain”, totean ja istuudun baarijakkaralle. Rosmerta nostaa tiskin alta kaksi kermakaljaa ja ojentaa minulle toisen. Korkkaamme pullot ja alamme jutella niitä näitä, aivan kuin tekisimme niin joka perjantai.

Seuraavat kaksi tuntia tuntuvat kulkevan kuin siivillä. En olisi ikinä arvannut Rosmertan olevan näin mukava. Aloin tosin käydä täällä vasta sen jälkeen, kun sain viran Tylypahkassa. Kartoimme Luciuksen ja muiden luihuisten kanssa tätä paikkaa kuin ruttoa kouluaikoinamme, suurimmaksi osaksi siksi, että Rohkelikot viettivät siellä aikaa. En koskaan saanut tilaisuutta tutustua Kolmeen Luudanvarteen samalla tavalla kuin Sianpäähän, jota kouluaikoina suosimme.

”Kiitos, Rosmerta, kermakaljasta ja hyvästä seurasta.”
”Kiitos samoin, ihme ettemme ole ennen jutelleet paremmin. Et tainnut viettää täällä pahemmin aikaa kouluaikoinasi.”
”Niin.”
”Kerrohan vielä ennen kuin lähdet, muistuttaako Harry Potter yhtään isäänsä?”
En mieti vastaustani kauaa.
”He ovat kuin kaksi marjaa. Paitsi silmistä. Potterilla on Lilyn silmät.”

Saan Rosmertalta vastaukseksi vain hymyn, en muuta. Yllättäen perjantai-iltani sai odotettua paremman päätöksen.

[Kupla]

Hihii, myönnän heittäneeni tämän parituksen rare-haasteeseen ja oli todellinen ilo huomata, että ficci valmistui näinkin nopeasti. Jeij

Pidin todella paljon ficin tunnelmasta, alun kevyestä ärsytyksestä, joka vapautui ficin aikana rauhallisemmaksi muisteluksi ja pieneksi lähimmäisenrakkaudeksi. Tosin tuosta lopun utelusta tuli semmoinen olo, että Rosmertalla oli keskustelun aikana ihan oma takaa-ajatuksensa siitä, miksi tämmöinenkin keskusteli piti saada aikaan! Tuskin Severus olisi kysymykseen vastannut ilman pientä pehmittelyä.

Ficissä oli juuri passelisti asiaa 300 sanaan sisällytettynä. Mitään ei ollut liian vähän eikä liikaa, eikä mikään asia jäänyt semmoiseksi, että olisi jäänyt kaipaamaan selvennystä

Täytyy kyllä myöntää, että kielioppivirheet vähän haittasivat lukunautintoa, semmoinen natsi kun niiden osalta satun olemaan Mutta onneksi vain vähän. Tästä ficistä jäi todella hyvä mieli, sellainen hauska hymynkare suupieliin. Ja lopetus oli todella suloinen. Kyllä se Kalkaros näemmä naiskauneuden päälle ymmärtää, kun hymy pelastaa päivän

Vuodesta varrella he itsenäistyvät yhä enemmän ja enemmän, mutta nämä 11-vuotiaat ovat viedä hengen viattomuudellaan. Etenkin rohkelikkojen ja luihuisten kaksoistunti.

Ehkä paremminkin "Vuosien varrella he itsenäistyisivät yhä enemmän ja enemmän, mutta nämä 11-vuotiaat olivat viedä hengen viattomuudellaan." Jälkimmäisestä lauseesta ("Etenkin...") taitaa puuttua joku osa, koska se ei oikein tunnu täysin viittaavan aikaisempaan tai sen jälkeiseen tekstiin.

Tajuan kuitenkin vastata hänelle hämmennyksestäni johtumatta.

Ei johtumatta vaan huolimatta.

Luudanvarressa on viisi meidän kahden lisäksi.

Viisi ihmistä/velhoa/noitaa/vuorenpeikkoa? Ajatus jää vähän vajaaksi, kun niitä viittä ei määritellä mitenkään.

Kartoimme Luciuksen ja muiden luihuisten kanssa tätä paikkaa kuin ruttoa kouluaikoinamme, suurimmaksi osaksi siksi, että Rohkelikot viettivät siellä aikaa.

Täällä, koska Kalkaros on edelleenkin Kolmessa luudanvarressa.

Kiitos ficistä!

[Kivikausi]

Severus/Rosmertaa saisi ehdottomasti olla enemmänkin!
Mukavasti olit kaapannut tunnelmaa tähän pieneen rykäisyyn. Ei ole pitkään aikaan tullut myöskään luettua mitään siltä ajalta kun Potterin ikäluokka oli vasta ekalla. Aika vähän siitä taidetaan nykyään kirjoittaa, mutta hyvä että välillä.

Kuten Kuplakin tuossa sanoi, ficci ei jäänyt liian lyhyeksi eikä venynyt liian pitkäksi, vaan oli juuri sopivan mittainen tilannekuvaukseksi ja sopusuhteessa itsensä kanssa.

Severus oli erilainen, mistä olen tottunut lukemaan, mutta ei kuitenkaan poikennut liikaa kirjan kuvauksesta. Sopi vallan hyvin tuohon väsyneeseen olotilaan.