Daniel: Kaikilla on tietysti oma tyyli kirjoittaa, mutta eihän sitä
kielioppiasioista voi tinkiä. Pahoitteluni näistä häirtisevistä virheistä,
täytyy nyt katsella enemmän kuinka ne onnistuisivat.
On siellä pieni ripaus angstia seassa, anteeksi jos joku on joutunut
tänne vääristä syistä, täytyisi varmaan lukea, että 'hiukan angstia'?
Niin tuo Malfoy, no, kukin ymmärtää kuinka haluaa..
tennari: Hienoa että jaksat lukea tätä vaikka välillä ei oikei
välttämättä innostaisi
5. luku
Katkera paljastus, poikaseni.”Harry?” Hadrig huohotti. Hän oli juossut koko matkan mökiltään ja nojasi nyt polviinsa, ”mitä sä tääl?”
”Minun pitää tavata pro.. Villisilmä Vauhkomieli”, Harry korjasi. Malfoy katsahti poikaa epävarmasti, mutta siirtyi syrjään, kun Hadrig alkoi availla portteja.
”Sun suojeliukses on parantunu. Villisilmä tajus heti et se on sun. Se aukas nää portit taiallaan,” Hadrig sanoi ja väistyi tieltä. Harry astui sisään porteista Malfoyn seuratessa.
”Mistä hän tiesi?” Harryn mielenkiinto heräsi, ”Että se oli minun suojeliukseni?”
”Kaikkihan sen ny saattaa arvata. Isäs takia, tietty!” Hadrig mylvähti. Malfoy pyöräytti silmiään. Hadrig raivasi kaksikolle tietä lumen halki Tylypahkan portaille.
”Mun pitää ny mennä. Valmistelemaan seuraavaa oppituntia”, jättiläiskokoinen mies sanoi huomatessaan ajankulun. Harry astui sisään ovista ja kopautti muutaman kerran kenkiään lattiaan. Käytävät olivat hiljaisia, kaikki olivat luultavasti tunneilla, tai viettämässä hyppytuntejaan oleskeluhuoneissa ja kirjastossa.
”Miksi haluat tavata Vauhkomielen?” Malfoy kysyi kun hän ja Harry lähtivät kapuamaan marmoriportaita ylös.
”Minun täytyy tietää, mistä hän löysi hirnyrkin”, Harry vastasi. Malfoy tuhahti ja loikki portaat ylös kaksi kerrallaan. Kaikki kerrokset ja käytävät olivat tyhjiä, joten kaksikko välttyi tuijottelevilta katseilta.
”Tule nyt”, Harry sihisi kun Malfoy oli seisahtunut katsomaan erästä taulua: ”Onko tämä uusi?”
”Ala tulla!” Harry sanoi ja kulki pitkin erästä käytävää, jonka päässä sijaitsi Villisilmä Vauhkomielen huone. Malfoy huokaisi hiljaa ja kiiruhti Harryn perään. Harry koputti ja kuunteli. Huoneessa oli hiljaista. Harry tarttui kahvaan, mutta samassa huoneen ovi lennähti auki.
”Potter?” McGarmiwa huudahti. Hän oli pysähtynyt ovelle ja tuijotti Harrya, ”Mitä sinä taas täällä?”
Harry katsoi opettajaa hetken, kunnes professori taisi itsekin tajuta, kuinka törkeältä lause oli kuulostanut.
”Minun täytyy tavata Vauhkomieli”, Harry sanoi. Malfoy astui laiskasti esiin Harryn takaa nähdäkseen mitä oli meneillään. McGarmiwa katsahti Malfoyta silmät suurina, mutta väistyi tieltä ja päästi pojat sisään. McGarmiwa sulki oven perässään ja huoneeseen laskeutui hämärä. Villisilmä Vauhkomieli istui jonkun ihmeellisen vekottimen edessä. Hän kääntyi tuolillaan ja nousi hitaasti ylös.
”Huomenta”, Vauhkomieli sanoi huolettomasti ja astui lähemmäs.
”Hei”, Harry sanoi hieman yllättyen.
”Otaksun että asiasi koskee hirnyrkkejä”, Vauhkosilmä sanoi ja hänen taikasilmänsä harhautui sekunninmurto-osaksi Malfoyhin, ”eikö vain?”
Harry huomasi kuinka Malfoy liikahti hieman hänen vierustallaan, ”niin.”
”Et ehkä usko mitä nyt sinulle sanon”, Villisilmä aloitti ja hänen molemmat silmät tuijottivat Harrya, ”mutta Dumbledore valehteli sinulle.”
”Mitä?” Harry värähti. Hänestä tuntui kuin joku olisi upottanut painavan kiven hänen sisälleen.
”Kuten sanoin”, Villisilmä jatkoi välittämättä Harryn hämmästyneestä ilmeestä, ”hän sanoi sinulle, että kukaan muu ei tiedä hirnyrkeistä. Tuolloin hän valehteli”, Villisilmä nosti kätensä vaientaakseen suunsa avanneen Harryn, ”rehtori Dumbledore kertoi minulle, koska hän tiesi, että minä voisin löytää loput, jos hän ei kykenisi. Sinä iltana kun –”
”Ei Dumbledore valehtelisi minulle!” Harry korotti ääntään. Villisilmän taikasilmä kiepahti Harryyn, ”hän luotti minuun. Ja minä luotin häneen!”
”Sinä et nyt ymmärrä”, Vauhkomieli sanoi leppoisasti.
”Ymmärrän täysin!” Harry huusi vastaukseksi.
”Sinä iltana kun te ...” Vauhkomieli aloitti.
”Dumbledore ei valehtelisi!” Harry karjui vastaukseksi. Malfoy liikahti kiusaantuneena kohti ovea.
”...lähditte etsimään hirnyrkkiä, Dumbledore kertoi minulle niistä. Hän tiesi, että ei saattaisi selvitä. Hän halusi, että minä etsin niitä ja autan sinua, Harry, hän valehteli sinulle, suojellakseen sinua!” Vauhkomieli ärähti lauseensa lopun. Harry pudisti päätään ja puri huultaan.
”Dumbledore tiesi, että jos hän kuolisi, sinä tuntisit syyllisyyttä siitä ja kostaisit. Sinä et olisi selvinnyt kaikista haasteista, sinä olisit kuollut ilman Dumbledorea”, Vauhkomieli jatkoi ja katsoi ärsyyntynyttä Harrya.
”Miksi hän edes pyysi Harryn mukaan, jos tiesi, että saattaisi kuolla?” Malfoy kysyi kovaan ääneen ja astui edemmäs. Harry katsahti Malfoyta, mutta antoi katseensa kiertää sitten Vauhkomieleen. Miksi Dumbledore oli sallinut hänen tulla? ”Koska Harry todisti, että hän pystyisi siihen, koska hän luotti ja uskoi Dumbledoren sanaan. Hän oli melkein ainut, joka todella totteli Dumbledoren käskyjä, tilanteesta piittaamatta”, Vauhkomieli sanoi voihkaisten, ”Harry sanoi olevansa Dumbledoren miehiä läpikotaisin.”
”Hermione!” Hadrig mylvähti. Hän heilutti suurta kättään tytölle ja viittoi häntä luokseen. Hermione hyppelehti portaat alas ja paransi laukkunsa asentoa.
”Harry on täällä”, Hadrig sanoi ylpeänä ja röyhisti rintaansa.
”Onko?” Hermione kysyi huojentuneena.
”Juu, hän meni tapaamaan Vauhkomieltä. En mä vaan tiedä miks, mut sinne se meni.”
”Selvä. Minun pitää nyt kuitenkin rientää tunnille. Kauheasti tuli läksyjä numerologiasta. Lupasin tänään vielä auttaa Ronia läksyissä. Välillä kyllä harmittaa kun Harry ei ole täällä”, Hermione huokaisi ja lähti kohti tyrmiä. Ron pyörähti eräältä nurkalta tytön viereen ja tarttui tätä käsivarresta, ”auta, Luna yrittää pyöriä seurassani”, Ron kuiskasi suupielestään ja lähti kiiruhtamaan kohti pimeydenvoimilta suojautumisen luokkaa. Hermione hymyili ja kiiruhti askeliaan, jotta kerkiäisi tunnille.
”Hermione?”
Tyttö värähti kun joku tarttui häntä käsivarresta ja käänsi hänet ympäri. Hermionen edessä seisoi Dean Thomas.
Hermione katsoi poikaa kummissaan ja katsahti olkansa yli tyrmille, joiden ovet sulkeutuivat juuri.
”Kuule”, Dean aloitti vaitonaisesti.
”Me myöhästymme tunnilta”, Hermione sanoi hermostuneena ja rytmitti jalallaan lattiaa.
”En minä siitä välitä. Minun täytyy sano sinulle yksi hyvin, hyvin, tärkeä asia”, Dean sanoi ja katsoi tytön silmiin.
”Niin? Älä ujostele, me myöhästymme”, Hermione hoputti ja katseli hermostuneena ympärilleen. Dean tarttui tyttöä käsivarsista ja veti tämän itseään vasten. Hän painoi huulensa Hermionen huulille.
”Jos ymmärsin oikein, meidän entinen”, Malfoy painotti viimeistä sanaa, ”rehtorimme vaaransi itsensä Voldemortin takia?” Malfoy kysyi ja käveli edestakaisin raapien päätään. Harry istui turhautuneena eräällä pöydällä ja tuijotti lattiaa.
”Niin”, Vauhkomieli sanoi huokaisten helpotuksesta. Mies istui suurella pehmeällä penkillä ja hänen taikasilmänsä katseli Harrya, ”kai sinä poika ymmärsit, että tämä kaikki on vain sinun hyväksesi tehty.”
”Ymmärrän”, Harry mumisi, ”mutta miksi kaikki haluavat suojella minua? Kyllä minä osaan pitää huolen itsestäni”, Harry sanoi tajuamatta sanojen merkitystä.
”Sinun vanhempasi suojelivat sinua, joten on meidän vel –” Vauhkomieli aloitti.
”Vaan he eivät ole täällä!” Harry kivahti, ”Jos he suojelivat, ei se tarkoita että teidän tarvitsee. Kuka kysyi minun mielipidettäni?” Harry huusi ja nousi ylös. Vauhkomieli sulki silmänsä hetkeksi ja aloitti hyvin hitaasti ja rauhallisesti, mutta Harry kuuli pientä ärtyisyyttä professorin puheessa.
”Sinun täytyy käsittää, että Voldemort on hyvin mahtava velho...”
”Kuten oli Dumbledorekin”, Harry lisäsi.
”...eikä kukaan halua, että tapatat itsesi joidenkin mielipiteiden takia. Voldemortin kukistaminen on vaikeaa, jopa Albus Dumbledorelle.”
”Mutta hän yritti”, Harry kimpaantui uudestaan.
”Ja kuoli! Ja niin sinäkin olisit jo tehnyt, jos Dumbledore ei olisi välittänyt sinusta!” Vauhkomieli sanoi ja laski kämmenensä pöydälle, ”Ja mitä Kalkarokseen tulee...”
Malfoy pysähtyi hetkeksi ja kääntyi katsomaan Villisilmää.
”... vaikka hän toimi kaikki nämä vuodet Voldemortin alaisena, hän ei tappanut sinua, vaikka olit aivan hänen nenänsä edessä”, Villisilmä Vauhkomieli sanoi hyvin hartaasti.
”Koska hänelle oli annettu käsky!” Draco puolestaan huusi. Harry istahti jälleen pöydälle ja katsoi Malfoyta, joka tuijotti Vauhkomieltä: ”Ei hän saanut tappaa Harrya! Lordi Voldemort haluaa hoidella hänet itse!”
”Kuinka kannustavaa”, Harry mumisi.
”Kalkaros olisi tehnyt selvää Harrysta jo ensimmäisellä luokalla”, Malfoy sanoi, ”ja minä niin palvoin häntä.”
”Niin, mutta viittasin Kalkarokseen nyt siten, että hän ei uskaltanut uhmata Voldemortia”, Vauhkomieli jatkoi jälleen, ”Harry, sinä olet tekemisissä mahtavan velhon kanssa. Hän osaa paljon enemmän kuin sinä.”
Syntyi kiusallinen hiljaisuus. Vauhkomieli kiillotti viholliskuvastintaan ja Malfoy asteli hiljakseen edestakaisin.
”Mutta entä kaikki hirnyrkit?” Harry kysyi ja katsoi Villisilmä Vauhkomieltä.
A/N2: Tämä lukukin on vähän tällainen.. Jotkut pitää, jotkut ei,
mutta pistäkää vaan kaikenlaisat palautetta tulemaan, ja katsotaan,
mitä voin tehdä.
