Kirjoittaja Aihe: Vaaleanpunaisten puputossujen tarina (S, H/D) | 3.luku 4.8  (Luettu 4162 kertaa)

LND

  • ***
  • Viestejä: 374
  • Luihuisista luihuisin Korpinkynsi
Title: Vaaleanpunaisten puputossujen tarina
Author: LND
Rating: S, tähän mennessä
Pairing: H/D
Genre: Fluffy, Romace
Warnings: Kuviteltuja sukulaisia,  räjähdysherkkä H/D viritelmä
Beta: -
Disclaimer: Useimmat henkilöistä ja paikoista kuuluvat J.K.Rowlingille, mutta olen soppaani saanut sekoitettua myös omia juttujani.

A/N: Oli pakko kirjoittaa vaaleanpunaisista puputossuista ja tässä tulos.  Pronologi on pelkkää jaarittelua  ::)  
Tarina perustuu muokattuun versioon Tapio Rautavaaran kappaleesta Isoisän olkihattu.



Prologi

Olen Ellen Potter, Draco Malfoyn ja Harry Potterin vanhimman pojan tytär. Minulla on mies nimeltä Peter Weasley, jonka isoisän nimi on Ron Weasley. Mennessämme naimisiin en kuitenkaan halunnut ottaa mieheni sukunimeä. Meillä on tytär nimeltä Marilyn. Hän on yhdeksän vuotta vanha.

Peter on töissä Irvetassa kirouksenmurtajana. Itse kirjoitan tätä tarinaa ja toimin kotiäitinä. Ennen tätä tarinaa kirjoitin menestyskirjan ”Maailmanpelastajan jalanjäljissä”,  joka kertoo isoisäni elämästä. Hän auttoi minua sen kirjoittamisessa. Hän kertoi minulle paljon tarinoita nuoruudestaan, kuten myös tämän tarinan. Minä kirjoitin kaiken muistiin ja sensuroin siitä kirjan, jossa on keskitytty enemmän hänen elämänsä keskeisiin asioihin, kuten esimerkiksi Voldemortiin. Hän kuitenkin kuoli ennen kuin kirja saatiin julkaistua.
Olin silloin viisitoista. Yritin kaikin keinoin piristää vaaria, mutta hän ei toipunut menetyksestä. Vaarini menehtyi noin vuosi papan kuolemasta.

Rakastin heitä todella paljon ja haluan siksi julkaista tämän tarinan, heidän rakkaustarinansa.

Sedälläni , Felix Malfoylla, on viisi lasta, Marie, Margareta, Marita, Marcus ja Michael. Omistan tämän kirjan heille. Olkaapa hyvä, Vaaleanpunaisten puputossujen tarina.
« Viimeksi muokattu: 15.06.2011 21:15:23 kirjoittanut Beelsebutt »
Vaikka olisi valoisaa, on silti pimeä
Vaikka olisi lämmin, on silti kylmä
Ja vaikka olisi miljoonan ihmisen keskellä, on silti yksin.

Iidaelina

  • ***
  • Viestejä: 18
Vs: Vaaleanpunaisten puputossujen tarina (S, H/D)
« Vastaus #1 : 21.12.2008 12:36:20 »
Juoni vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta yhdys sana virheet hyppivät silmille kuin sammakot. Mites olisi beta?



"räjähdys herkkä H/D viritelmä"


räjähdysherkkä H/D-viritelmä


"Ennen tätä tarinaa kirjoitin menestys kirjan "Maailman pelastajan jalanjäljissä" joka kertoo isoisäni elämästä."

menestyskirjan ja maailmanpelastajan yhteen ja ennen "joka"-sanaa kuuluu pilkku.


"Sedälläni, Felix Malfoylla on viisi lasta..."

-> Sedälläni, Felix Malfoylla, on viisi lasta...



Ja vielä, eikö se ole prologi eikä pronologi?

LND

  • ***
  • Viestejä: 374
  • Luihuisista luihuisin Korpinkynsi
Vs: Vaaleanpunaisten puputossujen tarina (S, H/D)
« Vastaus #2 : 21.12.2008 16:42:46 »
Iidaelina, en ole sitten huomioinut yhdyssanoja ollenkaan. Pidin niitä kai itsestään selvyytenä  ;D. Pakko alkaa tarkkailemaan oiken kunnolla virheitä.  Betakin olisi, mutta ei ehdi ikinä lukemaan näitä  ::)    Ja tähän asti, olen luullut että se on pronologi, mutta se ei ollutkaan. Kiitos kommentistasi, se oli varsin rakentava  ;)

Eikö kukaan muu vaivaudu kommentoimaan?


« Viimeksi muokattu: 21.12.2008 16:45:38 kirjoittanut LND »
Vaikka olisi valoisaa, on silti pimeä
Vaikka olisi lämmin, on silti kylmä
Ja vaikka olisi miljoonan ihmisen keskellä, on silti yksin.

romance91

  • ***
  • Viestejä: 161
Vs: Vaaleanpunaisten puputossujen tarina (S, H/D)
« Vastaus #3 : 21.12.2008 19:56:52 »
vaivautuuu:)
minä en edes ajatellut virheitä, paitsi sitten kun olin lukenut kommentin:)
pidin tästä...no pidän kaikista h/d jutuista joita olen lukenut:)

tinjam-

  • ***
  • Viestejä: 12
Vs: Vaaleanpunaisten puputossujen tarina (S, H/D)
« Vastaus #4 : 08.02.2009 16:40:22 »
Ihana prologi =33 huomiota herättävä nimi tällä =D mutta se on vaan hyvä. Yleensä hyvällä nimellä varustetut jutut on hyviä. Jatkoa toivoo typoileva tinjam-
Kaiva pelikorttisi. Nyt pelataan.

LND

  • ***
  • Viestejä: 374
  • Luihuisista luihuisin Korpinkynsi
Vs: Vaaleanpunaisten puputossujen tarina (S, H/D)
« Vastaus #5 : 22.02.2009 17:39:08 »
 1 Kappale  Ullakolla

Mä sattumalta tässä kerran ullakolle kapusin ja sattumalta vanhan kaapin sieltä aukaisin.

Olin jälleen Malfoyden kartanossa, muutamia vuosia vaarin kuoleman jälkeen. Paikka oli päässyt hieman rapistumaan. Hämähäkin seitit katossa ja paksu pölykerros lattialla kertoivat ettei siellä ollut käyty vähään aikaan.  Aioin tänään mennä ullakolle, tarvitsin inspiraatiota.

Kävelin ylös narisevia portaita. Käteni oli ovenkahvalla, painoin sen alas ja työnsin aavemaisesti natisevan oven auki. Astuin ovesta sisään, ja vedin syvään henkeä.

Kävin ullakolla viimeksi pikkutyttönä, vaarin kanssa. Hän kertoi minulle, että täällä ovat kaikki hänelle tärkeimmät nuoruusmuistot. Myös Nimbus 2001 ja Tulisalama, Tylypahkan vuosikirjat ja papan näkymättömyysviitta, Kelmien kartta, vaikka mitä!

Pengoin innoissani joka nurkan. Ja löysin kaikkea mitä vain voi kuvitella, mutta mistään ei tullut inspiraatiota.

Katselin ympärilleni, etsien vielä jotain. Yhdessä pimeässä nurkassa näin kaapin. Astelin hitaasti sen luo, vähän kuin peläten että sieltä hyppäisi ulos mörkö. Lähestyessäni massiivista kaappia ymmärsin, että sieltä löytyy se, mitä etsin, inspiraatio. Se oli ruskea vanha iso kaappi. Sivelin sen lakattua pintaa arvostaen. Sormiini jää hieman pölyä. Hymähdin, eihän siellä ollut kohtaa jossa ei pölyä olisi ollut.

Tartuin vasemman puoliseen ovenkahvaan. Se oli messinkiä. Kiskaisin ja kaapin ovi aukesi hieman naristen, ei paljoa mutta kuitenkin. Tunkkainen haju lemahti kasvoilleni. Kaapissa oli vanhoja viittoja, kenkiä, housuja, paitoja ja tossuja. Älyttömästi tossuja. Aivan käyttämättömiä laatikoissa, puhki kulutettuja ja muutaman kerran käytettyjä.  Mustia, ruskeita, punaisia, sinisiä, vihreitä ja vaaleanpunaisia.  Monta hyllyllistä tossuja, ehkä saisin itselleni yhdet sopivan kokoiset.

Yhdet vaaleanpunaiset puputossut kuitenkin näyttivät tutuilta. Olin nähnyt ne aiemmin. Lisäksi muita saman tapaisia ei kaapissa ollut. Mieleeni muistui vaarin kertoma tarina, vaaleanpunaisten puputossujen tarina.

Istuin arkun päälle, niin kuin olin tehnyt joskus 12 vuotta sitten, ja muistelin kertomusta. Se oli varsin viehättävä rakkaustarina kahdesta miehestä, jotka rakastuivat toisiinsa palavasti. Ja se oli vanhojen tossujen ansiota. Olin varma, että rumat ruskeat vanhat ja loppuun kulutetut tossut löytyisivät myös tuosta kaapista.

Hymy huulillani, kehittelin jo tarinaa päässäni ja vein tossut takaisin kaappiin. Samassa otin mukaani, kirjoitus intoa lisäämää, yhden parin punaisia koon 36 tossuja. Hakisin myöhemmin Peterille ja Marilynille omat tossut.

Askel askeleelta menin rappusia alas, ja kehittelin tarinan juonta päässäni. Kävin hautausmaan kautta, ennen kuin menin kotiin.

Pääsin viimein kotiin saakka. Marilyn juoksi syliini huutaen : ”Äitii!”
Halasimme pitkään, ennen kuin vetäydyin työhuoneeseeni kirjoittamaan.

Heti päästyäni oman huoneeni rauhaan vedin mukaani ottamasta laatikostani tossut ja laitoin ne jalkaani. Hetken pureskelin kynsiäni miettien miten tarinan kertoisin. Sitten syötin kirjoituskoneelleni paperin ja aloin näpyttämään. Sana sanalta tarina alkoi muodostua. Innoissani kirjoitin vauhdilla kolmasosan tarinasta, ennen kuin rakas mieheni tuli hakemaan minua nukkumaan. Tai ei nyt ehkä aivan nukkumaan, mutta kuitenkin.

Oli vaikea päästää irti teoksesta, mutta onnistuin ajattelemaan, että huomen aamulla voisin jatkaa kirjoittamista vielä virkeämpänä.

Lähdin mieheni mukaan, mutta pysähdyin katsomaan tyttäremme auki olevasta ovesta. Siellä hän makasi rauhallisessa unessa untuvapeiton alla. Huokaisin ihastuksesta. Tunsin mieheni henkäyksen niskassani. Ja hetkeksi hän laski päänsä olkapäälleni.

”Eikö hän olekin suloinen.”
”Mmm…”

Painoin hänen huulilleen intohimoisen suudelman ja lähdimme hitaasti kävelemään kohti makuuhuonetta.

Aamulla heräsin en niin virkeänä kuin olin ajatellut, mutta heti aamupalan syötyäni ja Marilynin hoidettuani, istahdin kirjoituskoneeni ääreen jalassani punaiset tossut, jotka olivat vaarin vanhasta tossukaupasta.
« Viimeksi muokattu: 24.02.2009 22:18:56 kirjoittanut LND »
Vaikka olisi valoisaa, on silti pimeä
Vaikka olisi lämmin, on silti kylmä
Ja vaikka olisi miljoonan ihmisen keskellä, on silti yksin.

Yumi

  • Ankeuttaja
  • ***
  • Viestejä: 105
Vs: Vaaleanpunaisten puputossujen tarina (S, H/D)
« Vastaus #6 : 24.02.2009 02:29:31 »
Ihan kivalta tämä vaikuttaa, mutta huomasin muutamia virheitä..
Tässä niitä olisi :) :


Hämähäkin seitit katossa ja paksu pölykerros lattialla kertoi ettei siellä ollut käyty vähään aikaan.     kertoivat


Käteni oli oven kahvalla ovenkahva yhteen (kai)



Kävin ullakolla viimeksi pikku tyttönä pikkutyttönä yhteen


Yhdessä pimeässä nurkassa näen kaapin. eipäs hypitä imperfektistä preesenssiin.. :)




Lähestyessäni massiivista kaappia ymmärsin että ennen että-sanaa pilkku



Lainaus
Ja löysin kaikkea mitä vain voi kuvitella, mutta mistään ei tule inspiraatiota.
ei tullut



Lainaus
Hymähdin, eihän siellä ollut kohtaa jossa
ennen jossa-sanaa pilkku



Lainaus
Tartuin vasemman puolisen oven kahvaan.
minusta tuntuu, että sen kuuluisi olla puoleiseen, eikä puolisen (?)


Lainaus
Mieleeni muistui vaarin kertoma tarina, vaalean punaisten puputossujen tarina.
    vaaleanpunaisten


Lainaus
Olin varma että rumat ruskeat vanhat ja
ennen että-sanaa pilkku



Lainaus
Kävin hautausmaan kautta, ennen kun menin kotiin.
en ole aivan varma, mutta luulen, että tuo kun-sana kuulusi olla kuin-sana..


Lainaus
Eikö hän olekkin suloinen.”
olekin-sana kirjoitetaan yhdellä k-kirjaimella, vaikka lausuttaessa se kuulostää siltä kuin se kirjoitettaisiin kahdella koolla.




ANTEEKSI KOVASTI, pidät minua varmaan kauheana nipottajana (varsinkin, kun en ole itsekkään mikään kielitaituri..) ;D

Virheistä huolimatta olen kiinnostunut jatkosta ja haluaisin kuulla vaaleanpunaisten puputossujen tarinan! :D


-Yumi





« Viimeksi muokattu: 24.02.2009 02:45:11 kirjoittanut Yumi »
Every Hero Needs A Dragon. H/D

LND

  • ***
  • Viestejä: 374
  • Luihuisista luihuisin Korpinkynsi
Vs: Vaaleanpunaisten puputossujen tarina (S, H/D)
« Vastaus #7 : 24.02.2009 22:12:15 »
Yumi Menen aivan noloksi :-[  Olen tarkka oikeakielisyydestä ja tekstistä löytyy näin paljon virheitä.  Tämä menee hieman selittelyksi, mutta olen kirjoittanut tämän vuosi sitten ja en sitten viitsinyt lukea tuota läpi ennen kuin laitoin tänne...
Vaikka olisi valoisaa, on silti pimeä
Vaikka olisi lämmin, on silti kylmä
Ja vaikka olisi miljoonan ihmisen keskellä, on silti yksin.

Yumi

  • Ankeuttaja
  • ***
  • Viestejä: 105
Vs: Vaaleanpunaisten puputossujen tarina (S, H/D)
« Vastaus #8 : 26.02.2009 01:37:21 »
Voi älä suotta!  :-X

Minun ei itseasiassa kannattaisi sanoa mitään, sillä itse en ole (ainkaan vielä)
julkaissut tänne finiin YHTÄÄN ficciä. Ja jos joskus julkaisen´, niin voin taata, että se on täynnä virheitä! Vielä tuohon sinun kommenttiisi, niin yleensä kukaan ei huomaa omia kirjoitusvirheitään paremmin kuin toiset (miksi niitä virheitä sitten olisi? :) )

Haluaisin vielä sanoa, että pidän ficistäsi, sillä se on omaperäinen, eikä samanlainen kuin ´kaikki muut´! ;D

Siispä:

Jatkoa! :D



-Yumi
Every Hero Needs A Dragon. H/D

Suttura

  • ***
  • Viestejä: 10
Vs: Vaaleanpunaisten puputossujen tarina (S, H/D)
« Vastaus #9 : 27.02.2009 16:37:48 »
Virheitä tekstissä oli aivan tarpeeksi ja jotkin lauseet tökkivät, mutta idea on hyvin mielenkiintoinen. Jään odottamaan jännittyneenä jatkoa!
Remember remember the fifht of November.

LND

  • ***
  • Viestejä: 374
  • Luihuisista luihuisin Korpinkynsi
Vs: Vaaleanpunaisten puputossujen tarina (S, H/D)
« Vastaus #10 : 27.02.2009 17:37:47 »
A/N: Nyt tähän väliin kerron, että tämä on vajaan vuoden vanha ficci. Tähän on valmiina kolme osaa, jotka minun on nolausten välttämiseksi käytävä läpi. Viimeinen ja neljäs osa on kirjoittamatta, joten tyylimuutos on uhkaava... Kiítos kaikille jotka jaksavat lukea  :D



Kappale 2  Tossukauppa


Siihen puotiin isoisä kerran piipahti.

Oli pimeä kylmä ilta. Täysikuu valaisi kosteudesta hohkaavaa katua. Harry Potter, se nuori yksinäinen mies, joka pelasti maailman, kulki yksin katuja vanhat tossut jalassaan. Kivet pistelivät jalkapohjaa ohuen tossunpohjan läpi. Ja noin tunnin kävelyn jälkeen alkoi tuntua kuin kävelisi tulisilla hiilillä. Huomenna hän ostaisi uudet tossut.

Harry käveli kotiin. Kävi pikaisesti suihkussa ja kaatui pehmeään sänkynsä lämpimien peittojen alle. Hän ei kuitenkaan saanut unta. Käänsi kylkeä. Vielä toisen kerran. Lopulta, pitkän pyörimisen jälkeen, hän kääntyi selälleen ja tuijotti valkoiseksi maalattua kattoa.

Hänen elämästään puuttui jotain. Juuri sitä jotain. Kenen kanssa hän jakaisi loppu elämänsä? Ei kai hän nyt koko elämäänsä olisi yksin siinä harmaassa omakotitalossa? – Ei, hän ei haluaisi sitä.
 Hän tarvitsisi rinnalleen jonkun, joka jakaisi ilot ja surut.

Harry sulki silmänsä ja kuvitteli. Punaisen talon, jota ympäröi valkoinen aita, koiran, muutaman lapsen ja vaimon. Perhepotretti, jossa he kaikki hymyilisivät. Unelmia siitä kuinka he syksyllä haravoisivat yhdessä, talvella laskisivat pulkkamäkeä, keväällä istuttaisivat kukkasipuleita maahan ja kesällä kun he uisivat merenrannalla. Huomaamatta vaimon hiukset vaalenivat ja kasvojen piirteet terävöityivät. Hartiat levenivät, kun taas lantio kapeni. Silmien väri muuttui sinisestä harmaaksi.

 Huomaamattaan Harry nukahti. Hän näki unta lupaavasta tulevaisuudesta. Sen vaalean miehen kanssa. Glitteriä…kermavaahtoa?

---

Harry heräsi aamulla hikisenä. Patteri oli koko yön lämmittänyt pientä makuuhuonetta. Lisäksi uni oli ollut tavanomaisen hyvä sillä Harrylla seisoi. ’Kylmä suihku’ oli ensimmäinen ajatus, jonka suuri sankari maailmalle soi sinä aamuna.

Ripeästi hän nousi ja laahusti suihkuun. Harry riisui yöhousunsa ja heitti pyykkikoriin. Astui  suihkukoppiin ja käänsi veden viileälle.

Harryn tultua ulos kylpyhuoneesta, hänen ympärillään oli vain valkoinen pyyhe. Hän meni vaatekaapilleen ja etsi sieltä alusvaatteet. Vedettyään ne päälleen hän otti mustat suorat housut ja valkoisen paidan. Mustan hupparin ja valkoiset sukat. Hän oli valmis uuteen päivään.

 Juotuaan aamukahvin keittiössä kuunnellen lintujen laulua, Harry päätti lähteä kaupungille. Hän veti vanhat ruskeat tossut jalkaansa ja napasi naulakosta harmaan pitkän villakangastakkinsa. Hän laittoi käsiinsä tiukat hansikkaat ja laittoi huopahatun päähänsä. Hetken hän katsoi kävelykeppiään, ennen kuin nappasi sen mukaansa.

Reippaana kävelijänä Harry käveli viiden kilometrin matkan 20 minuutissa.

Hänen ympärillään alkoi näkyä putiikkeja ja hän suuntasi hymyssä suin tuttuun tossukauppaan. Tästä kaupasta ei kuitenkaan löytynyt lukuisten tossujen joukosta yhtäkään Harrylle sopivaa paria. Harmistuneena hän poistui kaupasta, ja lähti etsimään kaupungin muita liikkeitä.

Muutaman kaupan jälkeenkään ei löytynyt Harrya miellyttäviä tossuja. Hän pysähtyi hetkeksi jääden nojaamaan vieressään olevaan lyhtypylvääseen. Hänen silmiinsä osui pieni tossukauppa korttelin kulmassa. Ehkä hän nyt saisi uudet kauan kaivatut tossut!

Hitaasti mutta varmasti hän lähti astelemaan illan hämärässä kohti tossukaupan ovea. Hän veti oven auki ja kello kilahti, ilmoittaakseen myyjälle, että asiakas oli astunut sisään. Harry katseli ympärilleen ja huomasi pian vaalean hahmon. Hyvin vaaleat hiukset ja ne hopean harmaat silmät, joihin Harry hukkui. Saatuaan puhekykynsä takaisin hän kakisteli kurkkuaan ja sanoi, että tarvitsisi tossut. 

Hän katseli ympärilleen kiinnostuneena, joka paikassa oli tossuja. Ruskeita, mustia, sinisiä, punaisia ja jopa vaaleanpunaisia.

”Mitä kokoa herra hakee?”, myyjä kysyi kohteliaasti.
”8½” Harryn tönkkö vastaus.
”Mitä pidätte näistä sinisistä?”
”Olen pahoillani mutta sininen ei ole oikein väriäni.”
”Kappas eipä olekaan…entä vihreä?”
”Ajattelin pikemminkin jotain erilaista.”
”Olisiko nämä vaaleanpunaiset tossut tyyliänne?”
”Ne ovat kivat, mutta eivätkö nuo, joissa on puput olisi kivemmat?”  Harry sammalsi, taas myyjän silmiin hukkuneina.
”No pistetäänpä ne sitten pakettiin.”

Myyjän laitettua tossut laatikkoon ja laatikko vaaleanpunaiseen muovipussiin, hän työnsi sen Harry käteen ja sanoi: ”10,90”
”Ole hyvä” Harry säpsähti tuntiessaan myyjän käden hipaisevan omaansa.
”Kiitos.”

Harry ei meinannut ymmärtää että hänen olisi nyt poistuttava putiikista, sillä hän jäi katsomaan pitkään myyjän harmaisiin silmiin. Kuinka tutut ne olivatkaan.

”Malfoy,” kuului Harryn henkäys ”silmissäsi ollut jää on sulanut.”
Vaikka olisi valoisaa, on silti pimeä
Vaikka olisi lämmin, on silti kylmä
Ja vaikka olisi miljoonan ihmisen keskellä, on silti yksin.

Livia Granger

  • ***
  • Viestejä: 68
Vs: Vaaleanpunaisten puputossujen tarina (S, H/D)
« Vastaus #11 : 15.07.2009 13:52:28 »
jatkoa ehdottomasti (Rakastan tätä :) <3
Hey.Tears all fall the same.
We all feel the rain,We can't change.
Everywhere we go,We're lookin' for the sun.
Nowhere to grow old. And always on the run.
They say we'll rot in hell,But i don't think we will
They've branded us enough
Outlaws of Love.

LND

  • ***
  • Viestejä: 374
  • Luihuisista luihuisin Korpinkynsi
Vs: Vaaleanpunaisten puputossujen tarina (S, H/D)
« Vastaus #12 : 04.08.2009 22:51:00 »
A/N: Kauhistuneena katselin tekstiäni tässä ja korjailin.
Viimeinen valmiiksi kirjoitettu luku. Seuraavaa täytyisi yrittää kirjoittaa, mutta on se hieman vaikeaa pitkän tauon jälkeen. Kirjoitustapa muuttunut jne.   Mutta jos joku jatkoa haluaa niin voinhan yrittää.

Kappale 3 Romanssi

Harry ei saanut moneen yöhön nukuttua. Hän ei saanut niitä harmaita silmiä, jotka näyttivät samalta kuin elohopea, mielestään. Jos hän hetkeksi ummisti silmänsä, oli unissa vaalea mies. Se häiritsi Harrya suunnattomasti ja lopulta hän päätti tehdä asialle jotain.

Hän heräsi tavallisena sunnuntai aamuna ja otti kylmän virkistävän suihkun. Hän otti vanhan nukkaantuneen pyyhkeen ja kääriytyi siihen.

Vedettyään päälleen koko mustat vaatteet, hän käveli rappuset alas alakertaan. Keittiön oviaukosta sisään ja suoraan kahvinkeittimelle. Harry jätti aamupalan välistä, kuten tavallisesti.

Hän nautti kupillisen kahvia mustana, katsellen jälleen ulos ikkunasta pihamaalleen. Isojen vaahteroiden lehdet olivat värjääntyneet punertaviksi ja niitä tipahteli välillä. Koivut olivat jo melkein paljaita, vaaleankeltaiset lehdet lepäsivät maassa puiden alla. Hänen pitäisi haravoida.

Juotuaan kahvin hän veti päälleen harmaan takkinsa ja laittoi päähänsä huopahatun. Jalkaansa hän veti vaalean punaiset puputossut. Lapaset käteen ja hän oli valmis lähtemään.

Harry ei kävellyt tänään niin ripeästi, kuin oli viikko sitten kävellyt. Tänään hän löntysteli ja katseli hurmaantuneena ympärilleen. Ei kiire minnekään. Se oli vain tavallinen aamupäiväkävely. Vai oliko? Sitä hän ei voinut siinä vaiheessa tietää.

Tullessaan kaupunkiin, hän nosti hattua rouva Andersonille, joka oli haravoimassa etupihalla. Hän hymyili ystävällisesti vastaan tuleville. Hän oli hyvällä tuulella.

Kun hän oli kävelemässä ohi pienen tossukaupan, hän pysähtyi ja mietti hetken.  Hän astui sisään putiikin ovesta ja itsevarmasti nojautui tiskiin, yrittäen näyttää hurmaavalta.

”Et sitten malttanut pysyä tuon kauempaa poissa täältä.”

Tunteikas ääni saa Harryn värähtämään ja tyhmä hymy nousee hänen kasvoilleen.

”Oletkos sinä saanut tietää jotain erityistä, kun noin hymyilyttää”, viekoitteleva murahdus kulkeutui Harryn korviin.

”Tuota minä…”

”Mitä haluat?  Treffit?”

”Itse asiassa, kyllä.”

”Suljen putiikin kuudelta. Odota minua silloin lyhtypylvään alla.”

”Selvä”

Hän käveli tyytyväisenä ja aivan tyynenä ovesta ulos ja jatkoi vihellellen kotimatkaa.

Kotona häntä odotti kirje Hermionelta ja Ronilta. He kertoivat tulevansa käymään kahden maissa jos se vain hänelle sopisi. Harry vilkaisi kelloon, joka oli yksi. Hän lähetti heille myönteisen vastauksen, jossa kertoi myös, että hänellä oli suunnitelmia illaksi.

Harry leipoi tulevia vieraitaan varten omenapiirakan ja pullaa. Leipoessa aika kului nopeasti ja kello tuli kaksi kuin huomaamatta.

Ovikello soi. Harry repäisi vaaleanpunaisen essunsa pois päältään ja heitti sen kaappiin piiloon. Hän käveli ripeästi ovelle ja veti sen rivakasti auki. Hermione ja Ron katsoivat Harrya hieman kummastuneina, mutta astuivat sisään sen kummempia mäkättämättä.

”Mitäs teille kuuluu?” Harry kysyi kohteliaasti, samalla kun Hermione ja Ron riisuivat päällystakkejaan.

”Mitäs tässä. Päätettiin sinua tulla katsomaan, kun saatiin kerrankin lapset pois tieltä.”

”Mirandahan täyttää jo yksitoista?”

”Niin, menee kouluun ensivuonna”, Hermione hymyili.

Heitettyään ulkovaatteensa naulakkoon, he menivät Harryn kanssa olo huoneeseen rupattelemaan. Pian puheensorina täytti kokotalon.

Aika kului rupatellessa ja pullaa syödessä, joten kello alkoi tulla viisi. Harryn oli pakko huomauttaa, että hänellä olisi treffit kuudelta. Hänen onnekseen Hermione ja Ron, tai ei Ronista tiedä, tajusivat vihjeen.

Vartti yli viisi Harry pääsi suihkuun, jonka jälkeen hän käytti vartin vaatteiden valintaan. Musta kauluspaita,  sekä vakosametti housut, sopivat älyttömän hyvin Harryn päälle.

Hän laittoi takin päälleen, hatun päähänsä ja hanskat käteensä. Harry lähti ripeästi kävelemään keskustaan, sillä kello oli jo varttia vaille kuusi.

Oli jo hämärää, kuukaan ei näkynyt. Harry hymyili, ehkä Draco olisi se piristys jota hän oli kaivannut.

Hän näki edessään jo lyhty pylvään ja veti syvään henkeä, vaalea hahmo odotti närkästyneen näköisenä. Nielaistuaan hän nopeutti hieman tahtia ja oli hetkessä lyhtypylvään luona.

”Viisi minuuttia myöhässä, Potter?”
”Anteeksi meni hieman pitkään.”
”Etuajassa tuleminen kertoo liiasta innokkuudesta ja myöhästyminen on epäkohteliasta. On aina paras tulla täsmälleen oikeaan aikaan.”

Ja niin Harry saapui seuraavalla kerralla tasan kuudeksi, ei minuuttiakaan ajoissa, tai myöhässä.
Vaikka olisi valoisaa, on silti pimeä
Vaikka olisi lämmin, on silti kylmä
Ja vaikka olisi miljoonan ihmisen keskellä, on silti yksin.