Title: Pöllöjä ja pullukoita
Author: Spider
Disclaimer: Kaikki Pottereihin viittaava on J.K Rowlingin omaisuutta. Ficcarille ei makseta.
Rating: Sallittu
Genre: Drama
Summary: Draco valitsemassa ensimmäistä pöllöään.
A/N: Teki mieli kirjoittaa jotain lapsi-Dracosta. Tämä idea oli muhinut päässäni kesälomasta asti, joten erityisen inspiroivana fysiikantuntina kirjoitin tämän sitten. Osallistuu sataseen sanalla 077. - Mikä? Ja se mikähän on siis luonnollisestikin se pöllö tässä.
PÖLLÖJÄ JA PULLUKOITA
Pikku-Draco asteli isänsä jäljessä Lurppaluomen pöllökeskukseen. Poika nyrpisti hieman nenäänsä höyhenten ja pöllönulosteen voimakkaan lemahduksen tulvahtaessa vastaan. Sisällä kaupassa haju kuitenkin unohtui, niin hämmennyksissään ja ihastuksissaan Draco oli. Kauppa oli hämärä ja sen tunnelma levollinen, mutta huomion kiinnittivät nurkissa kiiluvat silmät. Keltaiset, oranssit, meripihkanväriset. Silloin tällöin ilmoille kajahti pehmeää huhuilua.
”Ah, herra Malfoy, on ilo saada palvella teitä. Kuinka voinkaan auttaa teitä, herra Malfoy?”
Pieni, harmaahiuksinen ja surusilmäinen mies ryntäsi palvelemaan heitä. Lucius katsoi miestä pitkin nenänvarttaan.
”Olemme hakemassa pojalleni Dracolle tässä hänen ensimmäistä pöllöään”, hän ilmoitti kolean tyynellä äänellään. Pieni mies nyökytteli innoissaan.
”Totta kai, totta kai. Millaista pöllöä herra Malfoy olisi ajatellut?” hän kysyi.
”Hmmh, ei sen niin väliä. Mutta sillä pitää olla hiljainen ääni, en halua herätä keskellä yötä kouluttamattoman pöllön huuteluun”, Lucius vastasi. Harmaahiuksinen nyökytteli – jos mahdollista - entistäkin innokkaammin.
”Tietysti, herra Malfoy. Ette tietenkään halua. Saanko suositella helmipöllöä? Niillä on hyvin pehmeä – lähes silkkinen – ääni. Helmipöllöt myös kesyyntyvät helposti. Meillä on täällä loistavia, ihmisiin valmiiksi totutettuja helmipöllöjä, jos haluaisitte vilkaista”, mies sanoi pontevasti. Lucius nyökkäsi hyväksyväti.
”Mielellämme. Näyttäkää nämä upeat helmipöllönne sitten”, hän tokaisi ja naputti lattiaa kärsimättömänä kenkänsä kannalla.
Harmaahapsi johdatti heidät aivan liikkeen perälle. Draco tunsi olonsa hieman hermostuneeksi tuon pullukan seurassa, joten poika pysytteli tiiviisti isänsä lähettyvillä.
”Kas tässä nämä olisivat, herra Malfoy”, pullukka sanoi.
”No, Draco, valitsepas sitten yksi. En halua viettää koko päivääni tällaisessa loukossa”, Lucius hoputti. Draco katseli pienen lapsen koko innola pörröisiä, valkotäpläisiä lintuja. Pöllöt tiirailivat takaisin uneliaina, vain lievästi tunkeilijasta kiinnostuneina.
Erityisesti yksi pöllöistä kiinnitti Dracon huomion. Se oli muita pöllöjä hieman kookkaamoi ja sen meripihkaiser silmät katselivat levollisina ja älykkäinä häneen.
”Tahdon tuon”, poika sanoi ja osoitti pöllöä etusormellaan.
”Loistavaa, tämä uros on erittäin älykäs, soveltuu hyvin vaikkapa postipöllöksi”, pullukka esitelmöi.
”Hyvä on, otamme sen”, Lucius tokaisi kaivaessaan rahapussukkansa esiin.
”Se olisi sitten kolmekymmentä kaljuunaa”, pullukka sanoi ja kiiruhti hakemaan pöllöä. Lucius maksoi ja niin lintu vaihtoi omistajaa. Pullukka laittoi sen pieneen häkkiin ja ojensi pöllön Dracolle. Pojan silmät loistivat onnesta, kun hän sai moisen upean eläimen kannettavakseen.
”Sen nimeksi tulee… Bob.”
