Nimi: Meidän tarina
Kirjoittaja: SparklingAngel
Beta: Lyra
Genre: dialogi, fluff, femme
Ikäraja: S
Paritus: Luna Lovekiva / Cho Chang
Haasteet: Dialogihaaste, femme 10#5 (Luna/Cho), kerää kaikki hahmot (Cho Chang), Aakkoshaaste III (M)
A/N: Koska rakastan femmeä, Lunaa ja Chota, niin tämä tarina oli kuin jo luotu minun kirjoitettavakseni. Femmeä ei voi olla ikinä liikaa ja koska näitä haasteita sattuu minulla nyt olemaan, niin olihan nekin pakko korkata
Kommentit aina tervetulleita!
---------------------------------------------------
Meidän tarina
”Hei.”
”Ai, hei. Mistä sinä tulit tähän aikaan yöstä?”
”Olin ulkona järvenrannalla katselemassa hopeakeijuja.”
”Tähän aikaan? Mutta eihän nyt enää saisi poistua tuvistaan. Ja mitä hopeakeijut on? Taas jotain olentoja, joita ei oikeasti ole?”
”No jaa, mitä sitä tekisi nähdäkseen kerran kuussa ilmestyviä satumaisia hopeakeijuja. Ja minun mielestä niitä on olemassa, olen ihan oikeasti nähnyt niitä. Tänään niitä ei vain jostain syystä tullut esiin, vaikka lauloinkin niille.”
”Lauloit?”
”Niin. Aina ennen ne tulivat esiin tanssimaan vedenpinnan ylle pitkin kuunsiltaa, kun lauloin niille kaunista, helisevää lauluani, jonka olen itse keksinyt.”
”Ai.”
”Älä näytä tuolta.”
”A-anteeksi. Minusta vain tarinasi kuulostavat aina niin… huvittavilta.”
”Et sanoisi noin, jos olisit itse nähnyt hopeakeijuja edes kerran. Silloin uskoisit ja tietäisit minun puhuvan totta.”
”Sinä se sitten jaksat aina uskoa tuollaisiin. Eihän niistä ruttukuonoisista niisihikeistäkään-”
”Ruttusarvisista niistaisikeista.”
”-no jokatapauksessa, ei niistä kirjoiteta muualla kuin sinun isäsi typerässä lehdessä.”
”Vielä joku päivä sinä uskot juttujani. Minä todistan hopeakeijut sinulle joku kaunis ilta.”
”Vai niin.”
****
”Saanko minä nyt puolestani kysyä sinulta, mitä sinä teet tähän aikaan oleskeluhuoneessa? Etkö saanut unta tai jotain?”
”Teen tätä ennustuksen esseetä kristallipallolla ennustamisesta. Unohdin tyystin kirjoittaa tämän loppuun ja en halua jättää tätä tekemättömäksikään.”
”Pidätkö sinäkin ennustamisesta! Minä suorastaan rakastan sitä, samoin kuin tähtitiedettä.”
”Sinä vaikutatkin sellaiselta ihmiseltä, joka tällaisista aineista voisi pitää. Mutta ei, minä en pidä tästä. En vain halua Punurmion valituksia ja lisätehtäviä niskaani.”
”Saanko auttaa sinua sen esseen kirjoittamisessa?”
”Mielihyvin. Kaksin aina parempi, ja kun sinä kerran tästä pidät, niin mikäs siinä.”
****
”Kiitos Luna, kun autoit.”
”Eipä mitään. Kiitos seurastasi, se oli oikein mukavaa.”
”Tuota… Kiva kuulla. Luna… Minä oikeastaan pidän sinun tarinoistasi. Ne ovat omalla tavallaan kiehtovia ja no… En ole vain koskaan uskaltanut sanoa tätä sinulle varsinkaan muiden kuullen, koska en halua, että minua pidetään hulluna… Kun muut pitävät sinuakin jo hieman pimahtaneena, vaikka minusta sinä olet… Mukava ja ihana tyttö.”
”Luna?”
”Luna? Sanoinko minä jotain väärää?”
”Et laisinkaan. Minä vain hämmennyin ja mietin asioita.”
”Mitä asioita?”
”Tunteita lähinnä. Ja minustakin sinä olet mukava.”
”Kiitos… Arvaa mitä.”
”No?”
”Sinä sait minut pitämään ennustuksesta enemmän. Ja jos läksyjen tekeminen kanssasi voi olla näin taivaallista, niin en jättäisi tätä mistään hinnasta pois.”
”Voi, kiitos. Mutta arvaa mitä?”
”No mitä?”
”…”
****
”Chang suuteli oikeasti Lööperiä?”
”Niin! Voitko kuvitella! Padma näki! Ja ne oli vieretysten syömässä aamiaistakin.”
”En olisi uskonut ainakaan Changin olevan lepakko.”
”No älä muuta virka. Hei, tuolla ne taas tulee! Luovat toisiinsa ihan selvästi söpöjä katseita. Ja nyt Luna ottaa Chota kädestä kiinni. Tämä on vuosisadan uutinen.”
****
”Ihmiset supattaa.”
”Cho, ei välitetä heistä. He ovat vain kateellisia.”
”Näinköhän…”
”Kyllä minä uskon. Ei välitetä niistä, ne ei kuulu tähän tarinaan.”
”Eikö tuo ollut jostakin laulusta?”
”En muista, mutta kuitenkin. Eletään me vaan tässä hetkessä ja nyt. Hymyilisit nyt vähän, olet suloinen kun hymyilet.”
”Kiitos.”
”Nyt on parempi.”
****
”Minä taidan Luna oikeasti pitää sinusta todella paljon. Ja se suudelma eilen illalla… Voisin kokea sen uudestaan. Sinun kanssasi.”
”Mikä ettei.”
”…”
”Maistuvatko huulesi aina kirsikalta?”
”Haittaako se?”
”Ei, päinvastoin. Harryn huulet eivät ikinä maistuneet näin hyviltä.”
”Otan tuon kohteliaisuutena.”
”No sellaisena minä sen tietenkin tarkoitin.”
”Kiitos, Cho. Minä pidän sinusta.”
”Ja minä sinusta, Luna.”