Nimi: kirjeitä Italiasta Intiaan ja takaisin
Kirjoittaja: Arte
Esilukija: Nevilla
Ikäraja: S
Tyyli: slice of life, kirjeet, suhteet
Osallistuu: OTS20 #2, Finikesä: Parittomien viikkojen viihdykettä
A/N Kiitos sekä
Nevillalle että
Fractalle avusta ja tsemppauksesta. <3
Ensimmäinen kirje
kirjoitetussa muodossa.
Tälle on edeltävä osakin, jos haluat lukea sen. (:
Poveglia, S.
KIRJEITÄ ITALIASTA INTIAAN JA TAKAISIN
Hei Rolf!
Toivottavasti ongelmat okkamien kanssa eivät ole uuvuttaneet sinua täysin, ja olet päässyt nauttimaan Intian ihmeistä. Olisipa mitä miellyttävintä olla siellä kanssasi! Pitäisit myös varmasti Venetsiasta. Erityisesti öisin täällä on hyvin seesteistä.
Saatoit olla oikeassa superkuusta. Luulen nähneeni ameebakarkarin astuessani saarelle, mutten sitten saanut houkuteltua sitä luokseni, vaikka käytin sekä kuusenoksia että banaaneja. Olisin halunnut tehdä Pansyyn vaikutuksen, sillä sain hänet kirjoittamaan jutun aiheesta. Häntä Poveglian synkkyys tuntui karmivan, mutta hän hymyili venematkalla takaisin.
Muistatko Pansyn? Hän oli se sulkeutunut toimittaja Saivartelijan juhlissa. Olen aina kuvitellut, että hän pitää silmiään aivan liian kiinni, mutta olin todella iloisesti yllättynyt, kun hän suostui lähtemään kanssani Povegliaan! Se kyllä varmaan johtuu aika paljon siitä, että hänellä on vain tylsää, mutta hän lähti silti. En olisi kuvitellut, että meillä olisi yhtään mitään yhteistä, mutta hän tuntuu olevan oikeasti kiinnostunut harvinaisista taikaeläimistä, vaikka koettaa selvästi esittää itselleen, ettei välitä niistä pätkääkään. Hänessä on uteliaisuutta, kun hän vain uskaltaa kuunnella sitä. Miksihän niin monet piiloutuvat siltä, mitä oikeasti haluavat?
Minulta loppuu pergamentti. Kerron sinulle lisää Poveglia-seikkailustamme, kunhan näemme!
Rakkaudella,
vaimosi
Rakas Lunani,
Intia on aivan liian kuuma. Merlin vieköön, täällä on paljon apinoita, joten ei ihme, että täällä on näin vahva okkami-populaatio! Yksi 15 jalan pituinen pariskunta on asettunut taloksi erään karjasuojan vintille, ja lehmät ovat siitä aivan kauhuissaan. Totta kai paikalliset sitten pahoittavat mielensä, ja he haluavat okkamit pois. Ymmärrän molempien kannan, tietenkin. En tosin ole aivan vielä saavuttanut täydellistä kompromissia osapuolten välillä, mutta kyllä sekin vielä tulee.
Muistan kyllä Pansyn. Olet mahtava, kun löydät ihmisistä aina heidän piilevät puolensa, sillä muistan vain toimittaja Parkinsonin olleen varsin luotaantyöntävän oloinen. Olen iloinen, että olet löytänyt sieltä seuraa! Olin aistivinani rivien välistä, että meneillään on jotain?
Minun täytyy lähteä etsimään jotain keinoa viilentyä. Viilennystaikani eivät toimi alkuunkaan tässä paahteessa. Rakastan ja kaipaan sinua,
Rolf
Rolf,
olet aina niin tarkkasilmäinen. Pansya on mukava pitää kädestä, ja hän on hyvä suutelija. Mutta kuten sanoin, hän on hyvä piiloutumaan siltä, mitä hän oikeasti haluaa, joten. Niin. Voisiko jossain olla maailma, jossa jokainen voisi olla onnellinen? Minusta tuntuu, ettei Pansy ole kauhean onnellinen.
Minä lähetän sinulle pöllön mukana purppurasiipijämäkkeen. Täällä pureskellaan sen lehtiä kehon kuumuustilojen lievittämiseksi. Sinun todella kannattaisi mennä sinne arkitaikojen loitsukurssille!
Näemme pian,
Luna
