Author: WHOKILLEDBAMBI
Rating: S
Genre: One-shot
Disclaimer: Hahmot ovat J.K. Rowlingin, teksti minun.
Summary: Dudley veti syvään henkeä ja heilautti oksaa ensin varovasti, sitten vaativammin.
A/N: En oikeastaan edes tiedä mistä tähän inspiraatio lähti, eikä mulla ole tästä mitään erityistä sanottavaa. Lyhyeksi jäi, ja idealtaan aika tavanomainen.
Dudley Dursley istui yksin puiston penkillä pimenevässä illassa. Hän oli selvästi turhautunut.
”Miksi se rillipää sai kirjeen siihen kouluun?” Dudley mutisi itsekseen. ”Hän on täysi nolla.” Jos oikein tarkasti kuunteli, saattoi hänen äänestään kuulla häivän kateutta.
Ei sillä, että Dudley olisi siihen kouluun halunnut. Hulluahan se oli ajatella että tuo poika, Dudley Dursley, olisi mihinkään velhokouluun toivonut pääsevänsä. Lähestulkoon mielipuolista oli kuvitella Dudleyn janoavan innostusta oppia keittämään taikaliemiä, kohtaamaan taikaolentoja ja ennen kaikkea tekemään taikuuksia.
Ei vain käynyt päinsä, että ruipelo poika joka asui komerossa portaiden alla, pääsi johonkin minne Dudley ei ollut tervetullut.
Pullea käsi poimi puusta pudonneen oksantyngän illan kostuttamasta maasta. Pienet sian silmät tutkivat oksaa hetken. Otsa oli kurtussa aivojen työskennellessä ankarasti pään sisällä. Poika selvästi epäröi hetken, katsoi sivuilleen ja olkansa yli varmistaakseen ettei lähistöllä ollut muita. Dudley veti syvään henkeä ja heilautti oksaa ensin varovasti, sitten vaativammin.
Ei tapahtunut mitään.
Dudley katkaisi oksan ja polki sen maahan. Ei ärtyneen näköinen nuorukainen ollut odottanutkaan mitään tapahtuvan – eihän hän halunnut olla sen väen friikki. Dudley sylkäisi maahan katkotun oksan palasten tuntumaan, ja lähti löntystämään raskain askelin Likusteritietä kohti.