Rakas susihukkani | K-11

[MoonyGirl]

Nimi: Rakas susihukkani.
Kirjoittaja: MoonyGirl
Beta: Lily02
Ikäraja: K-11
Genre: drama/fluff/het/prologi on toiminta
Paritus: Remus/OFC, muita mainitaan.
Disclaimer: Kaikki minkä tunnistatte kuuluvan
Rowlingille on hänen. Muu kuuluu minulle. En saa tästä
minkäänlaista rahallista korvausta.
Varoitukset: Kirjoitusvirheet!
Haasteet: Parita itsesi fiktiiviselle hahmolle II, Sinun ja ystäväsi/ystäviesi seikkailut
A/N: Oon aina halunnut tehdä ficin Remuksesta <3.
Varoitan, tämä on ensimmäinen ficcini, joten mitä vaan 
voi käydä.



Prologi

Jennifer Netton käveli pitkin metsätietä kohti lampea. Oli jo elokuu ja ruska alkoi tavoittaa luontoa. Lampi kimalsi kauniisti täysikuun valossa. Jennifer ei ollut ikinä kertonut vanhemmilleen käyvänsä öisin metsässä kävelyllä. He vain huolestuisivat turhaan ja kieltäisivät sen kokonaan. Ja sitähän hän ei halunnut. Metsä kylpi kuun valossa ja Jennifer asteli aukiolle metsälammen luo. Hän katsoi taivaalle ja näki kirkkaana loistavan täysikuun yläpuolellaan.

"Se on kaunis", Jennifer huokaisi.

Yhtäkkiä metsän lumous haihtui, kun metsästä kuului ulvontaa. Tyttö hätkähti ja vilkuili ympärilleen. Hän oli kuullut suden ulvovan. Hän oli varma siitä! Mutta missä susi oli. Ellei se sitten vaaninut häntä jossain. Kylmät väreet kulkivat Jenniferin selkää pitkin. Ulvonta kuului taas, tällä kertaa lähempää.

"Mutta eihän susi voinut vaania häntä. Eivät sudet syöihmisiä. Eiväthän?.." Jennifer ajatteli kauhusta kankeana.

Nyt täytyisi päästä pakoon, mutta minne? Entä jos susi vaanisi häntä polulla!

"Jos nyt juoksen oikein nopeasti pois metsästä, susi ei ehkä tulisi perässäni. Se ei pääsisi talon suojataijoista läpi", hän ajatteli.

Jennifer valmistautui juoksemaan henkensä edestä. Hän pyrähti matkaan. Puolimatkassa hänestä alkoi tuntua että hän oli selvinnyt. Mutta sitten hän huomasi kiiluvat keltaiset silmät edessään ja
pysähtyi kuin seinään. Hänen edessään seisoi suurikokoinen harmaa susi. Sillä valui kuola suusta ja
se oli valmiina hyökkäämään.
 
"Hetkinen. Eihän se olekaan susi", Jennifer ajatteli pelosta täristen. "Se on... Ihmissusi!"

Jennifer kiljaisi ja yritti juosta karkuun, mutta hänen takaansa kuuluva hengitys paljasti, että ihmissusi oli jo melkein kiinni hänessä. Hänen sydämensä pamppaili tuhat kertaa kovemmin kuin koskaan aikaisemmin. Ja silti hän hävisi. Ihmissusi kaatoi hänet maahan ja Jennifer tunsi kuinka
viiltävä kipu levisi hänen käteensä kun suden hampaat iskeytyivät siihen. Sitten hänen silmissään sumeni ja hän vajosi tyhjyyteen.

[MoonyGirl]

1. Uutisia

"Jennifer! Tule alas!" kuulin isän huutavan alakerrasta.

Laskin kirjan yöpöydälleni  ja kävelin portaat alas olohuoneeseen.

"Otatko keksiä?" isä kysyi tarjoten suklaakeksiä turkoosista kupista.

 Otin keksin ja kysyin:"No. Mitä on tapahtunut?"

"Mistä sinä tiesit  että jotain on tapahtunut?" hän kysyi hämmentyneenä.

"No. Sinä yrität lahjoa minua kekseillä ja ne ovat vieläpä lempikeksejäni, joten kyllä. Sinä haluat sanoa jotakin", vastasin.

"Huoh. Oikeassa olet. Minun pitää kertoa sinulle jotain josta et tule pitämään."

"No?" kysyin hämmentyneenä.

"Jennifer... en pysty pitämään sinulle enää kotiopetusta iltaisin, sillä velhomaailmassa on tällä hetkellä sekasorto Tiedät-kai-kenen takia ja aurorityöni vie kaiken aikani. Anteeksi", Rolf Netton sanoi.

Lievästi sanottuna olin järkyttynyt kuulemastani. Joutuisin siis menemään johonkin yleiseen kouluun viimeiseksi vuodeksi. Enkä halunnut mennä mihinkään missä on paljon ihmisiä, johtuen "pienestä karvaisesta ongelmastani". En halunnut olla vaaraksi kellekään. Rolf rykäisi ja havahduin mietteistäni kuuntelemaan minne joutuisin.

"Valitettavasti joudut viimeiseksi vuodeksi Tylypahkaan. Aloitat siellä syyskuun ensimmäinen päivä. Olen sopinut Albus Dumbledoren kanssa ihmissuteudestasi", Rolf
pamautti pitäen pienen tauon ennen viimeistä sanaa.

"Mitä!" kiljaisin "Tylypahkassa on kamalasti ihmisiä! Entä jos karkaan ja puren jotakuta täysikuuna!"

"Jen, kaikki on otettu huomioon", isä yritti lohduttaa.

"Asiaa ei auta yhtään vaikka kutsuisit minua Jeniksi! Minä en voi mennä Tylypahkaan!" tiuskaisin.

"Jen, kaikki on järjestetty. Sinä menet Tylypahkaan syyskuun ensimmäinen päivä. Juna lähtee King's Crossin asemalta laiturilta 9 ja 3/4", Rolf sanoi yrittäen kuulostaa tiukalta, mutta epäonnistui surkeasti ja kuulosti pikemminkin epätoivoiselta, jota hän olikin.

Nousin tuolilta ja silmäkulmastani tipahti kyynel. Rolf istui tuolissaan  ja katsoi minua epätoivoisena. Juoksin yläkertaan omaan huoneeseeni, rojahdin sängylleni ja purskahdin itkuun.

Rolf Netton kuunteli yläkerrasta kuuluvaa tyttärensä itkua. Jennifer oli aina ollut herkkä tässä asiassa. Hän kuvitteli olevansa uhka kaikille ympärillä oleville, vaikka täysikuuhun olisi vasta 30 päivää. Rolf oli toivonut tyttärensä toipuvan asiasta. Olihan siitä jo kymmenen vuotta, mutta asia oli tytölle vieläkin erittäin arka ja tulisi varmaan olemaan läpi tytön elämän. Rolf toivoi täydestä
sydämestään, että tyttö löytäisi uusia ystäviä Tylypahkasta. Dumbledoren mukaan siellä on toinenkin ihmissusi. Ehkä heistä tulisi ystäviä.

[Camiela]

Uuuh uusi kelmificc!

Tämä vaikuttaa lupaavalle ficillle. Jennifer vaikuttaa oikein mielenkiintoiselle henkilölle ja tarinan alku on lupaava. Pidin siitä, että Jennifer ei oikeastaan pitänyt ideasta, että joutuu Tylypahkaan. Olisi mukava saada lisää "infoa" Jenniferistä, koska hahmoa on vielä hankala kuvitella kunnolla. Esimerkiksi luonne ja ulkonäkö on hieman hakusessa ainakin minun kohdallani.

Tässä on vielä hankala alkaa kommentoida enempää, kun tarina on vasta alussa, mutta minä ainakin toivon jatkoa!

Camiela

[Lily02]

Ihana, tosi hyvin kuvailtu! Olisi kyllä kiva saada vähän enemmän tietoja esim. ulkönäkö ja luonne yms. niin kuin Camiela jo sanoi.
Kirjoitusvirheitä en löytänyt.

Ihmissusi kaatoi hänet maahan ja Jennifer tunsi kuinka
viiltävä kipu levisi hänen käteensä kun suden hampaat
iskeytyivät siihen. Sitten hänen silmissään sumeni ja hän
vajosi tyhjyyteen.

Rolf toivoi täydestä
sydämestään, että tyttö löytäisi uusia ystäviä
Tylypahkasta. Dumbledoren mukaan siellä on toinenkin
ihmissusi. Ehkä heistä tulisi ystäviä

Tossa on kaksi esimerkkiä, kuinka hyvin osaat lisätä jännitystä siihen, miten seuraavassa osassa käy.

Jatkoa odotellen, Lily02

[MoonyGirl]

Camiela ja Lily02 Kiitos kommenteista . Teen tähän väliin hahmoesittelyn Jenniferistä ja hänen tulevista Tylypahkan ystävistään, jotka ovat omakeksimiäni.



Hahmoesittely

Nimi: Jennifer Patricia Netton (Jen)
Ikä: 17
Tupa: Lisään sitten kun se selviää ficissä
Taikasauva: Pajua, 12 1/2 tuumaa,taipuisa, soveltuu erinomaisesti kaksintaisteluihin.feeniksin sulka.
Ulkonäkö: Jenillä on siniset silmät, pisamia ja ruskeat  vähän lapaluiden alapuolelle ulottuvat hiukset, joita hän pitää yleensä korkealla ponnarilla. Jen tykkää pukeutua rennosti, mutta hänen vaatetuksestaan löytyy myös tyyliä. Meikkiä Jen ei hirveästi käytä. Tytön meikkivalikoimaan kuuluu vapaa-ajalla korkeintaan ripsiväri. Juhlissa meikkiä esiintyy enemmän. Ruumiinrakeenteeltaan Jen on siro ja erittäin hoikka. Susimuodossa Jen on vaaleanharmaa.
Luonne: Jen on ujo ja sisäänpäin vetäytynyt ihmissuteutensa takia, mutta kun tyttöön tutustuu tämäon kaikkea muuta kuin ujo. Hän on hauska ja ystävällinen. Jen on taitava käsistään ja pitää
piirtämisestä ja lukemisesta. Jen on herkkä, mutta määrätietoinen ihminen. Hän suuttuu herkästi, mutta ei ole pitkävihainen.
Koulumenestys: Jenin lempiaineita ovat loitsut, muodonmuutokset, pvs, Jästitieto ja taikaolentojen hoito. Jenin koulumenestys on keskiverto.
Menneisyys: Jenin vanhemmat ovat molemmat puhdasverisiä. Jen ei ole ikinä tavannut äitiään Patricia Nettonia, sillä tämä kuoli synnytyksessä.
Verisääty: Puhdasverinen
Erikoista: Jen on ihmissusi. Jeniä purrut ihmissusioli Fenrir Harmaaselkä.

                      ~~~~~~~~~~~~~~~~~

Nimi: Liza Jennika Adams
Ikä: 17
Tupa: Rohkelikko
Taikasauva: Piikkipaatsamaa, 13 tuumaa, notkea,erinomainen muodonmuutoksiin,  yksisarvisen häntäjouhi.
Ulkonäkö: Lizalla on vihreät silmät ja pitkät ja tuuheat, luonnonkiharat vaaleat hiukset. Liza pukeutuu näyttäviin vaatteisiin. Tyttö on hyvin kaunis joka pojanunelma. Liza meikkaa paljon ja hänellä on joka tilanteeseen oikea meikki. Ruumiinrakeenteeltaan Liza on pitkä, hoikka ja  muodokas.
Luonne: Liza on kiltti ei-niin-rauhallinen persoona.Häneen on helppo tutustua ja häntä ei parane kiusata,sillä hän panee kaksi kertaa pahempana takaisin. Liza on hauska ja määrätietoinen. Hän ei suutu (melkein) milloinkaan.
Koulumenestys: Lizan lempiaineita ovat liemet, loitsut, pvs ja taikaolentojen hoito. Jen on todella hyväkoulussa siihen nähden, että hän ei lue kokeisiin. Hän saa joka kokeesta vähintään odotukset ylittävän.
Perhe: Lizan perheeseen kuuluvat isä (Aaron Adams,45), äiti (Kathleen Adams,36), pikkuveli (Ryan Adams,3) ja isosisko (Lizzie Adams,19). Lizan äititoimii kotiäitinä. Lizan isä on korjaaja ja Lizan noitasisko on aurori.
Verisääty: Jästisyntyinen
Erikoista: Liza on äitinsä ja siskonsa tavoin metamorfimaagi.

                      ~~~~~~~~~~~~~~~~~

Nimi: Rosa Cameron
Ikä: 17
Tupa: Korpinkynsi
Taikasauva: Marjakuusta, 10 tuumaa, jämäkkä,erinomainen loitsuihin, lohikäärmeen sydänjuuri.
Ulkonäkö: Rosalla on vihreät silmät ja olkapäille ulottuvat haalean oranssit hiukset. Rosa pukeutuu muodikkaisiin vartaloa myötäileviin vaatteisiin. Ruumiinrakeenteeltaan Rosa on hyvin hoikka.
Luonne: Rosa on rauhallinen ja tasainen persoona.Hän on älykäs ja kiltti. Välillä Rosa on ärsyttävä, sillähän on hyvin hätäinen ja malttamaton koulun suhteen.Rosalla on aina kiire tunneille. Hän ei osaa suuttua ystävilleen, mutta jos hän ei pidä jostain hän vain pysyy hiljaa eikä tee asialle mitään.
Koulumenestys: Rosan lempiaineita ovat loitsut, pvs, taikaolentojen hoito, ennustus ja tähtitiede. Rosaon hyvä koulussa, mutta hän repuuttaa useimmat riimujenkokeet.
Perhe: Rosan perheeseen kuuluu isä (Paul Cameron,45),pikkuveli (William (Wil) Cameron,9) ja äiti (Karen Cameron,46). Rosan isä onjästi myyjä. Rosan äiti  on päivän profeetan reportteri ja Rosan veli on surkki.
Verisääty: Puoliverinen

                      ~~~~~~~~~~~~~~~~~

Nimi: Laura Willet
Ikä: 17
Tupa: Puuskupuh
Taikasauva: Mahonkia, 11 tuumaa,  kestävä,soveltuu erinomaisesti loitsuihin, lohikäärmeen
sydänjuuri.
Ulkonäkö: Lauralla on ruskeat silmät ja vaaleanruskeat lapaluihin ulottuvat hiukset. Laura
pukeutuu melko tavanomaisesti, mutta muodikkaasti.Laura ei meikkaa ikinä.
Ruumiinrakeenteeltaan hänon hoikka ja muodokas, vaikkei itse sitä tiedostakaan.
Luonne: Laura on melko äkkipikainen, mutta rauhallinen. Laura saattaa suuttua helposti mutta hetken päästä hän on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Koulumenestys: Laura ei ole kovin hyvä koulussa ja välillä on lähellä ettei hän jää luokalleen. Huono koulumenestys voi johtua siitä että Laura ei haluaisi olla koulussa ja häntä ei huvita opiskella. Lauran lempiaineita ovat muodonmuutokset ja yrttitieto. Numerologian hän taas repuuttaa aina poikkeuksetta.
Perhe: Laura on orpo. Hän ei tiedä mitä hänen vanhemmilleen on tapahtunut tai onko heille
tapahtunut mitään. Hän on elänyt lapsuutensa orpokodissa.
Verisääty: Tuntematon. Luultavasti puoliverinen.

[Narrinviulu]

Jee! Remus ja original character ficci!
 Kohta se rakkaus kukkii!
Jatkaisitko pian? 
Onnea matkaan!

[Emmatrix]

Nyt tulin! *mielenvikaista naurua kun tajuaa mitä sanoi*

Eli... Mun täytyy myöntää että vihaan yleensä oc-hahmoja etenkin paritettuna kelmeille mun rakkailleni siis <3 Saatan ehkä pienestä mielenkiinnosta odottaa jatkoa...

*hyppien ilkeästi*

Emmatrix

[MoonyGirl]

Emmatrix ja Narrinviulu: Kiitos kommenteista.


2. Ensimmäinen päivä

Kaivoin matka-arkkuni komerosta. Sille ei ollut ollut ollenkaan käyttöä ennen tätä. Pyyhin pölyt sen päältä ja pakkasin tavarani. Tänään olisi ensimmäinen päiväni Tylypahkassa. Juoksin alakertaan aamupalalle. Isä hääräsi jo keittiössä.

"Pöydällä on leipää. Kun olet syönyt sen, käy hakemassa matka-arkkusi ja tule takaisin alas niin vien sinut King's Crossille", isä sanoi.

Nyökkäsin ja söin leivän. Syötyäni juoksin takaisin yläkertaan ja otin matka-arkkuni ja pöllöni Daisyn. Kävelin takaisin alakertaan tavarat mukanani.

"Oletko valmis?" isä kysyi ja tarjosi kättään.

 Nyökkäsin ja tartuin hänen käteensä. Minusta tuntui kun minut olisi imaistu pieneen putkeen. Haukoin henkeä. En pystynyt hengittämään ja juuri kun tuntui, että tukehtuisin, tipahdin kovalle asfaltille.

"Huh!" sanoin ja nousin ylös.

"Rolf Netton!" kuului takaamme. Isä kääntyi katsomaan.

"Charlus Potter!" isä huudahti iloisesti ja lähti kävelemään huutajan luo.

Mies jonka luo isä käveli, virnisti tervehdykseksi. Miehellä oli mustat hiukset ja hänen vieressään seisoi poika, joka oli täydellinen kopio miehestä. Samanlaiset hiukset ja samanlainen virne naamallaan. Hän oli varmaan miehen poika. Pojan vieressä virnuili toinen mustahiuksinen poika. Kun poika näki minun katsovan häntä hän vinkkasi silmää ja virnisti, kuin omistaisi koko maailman. Käänsin katseeni pois ja katsoin miehen vieressä seisovaa naista. Hänellä oli vaaleat hiukset ja ystävällinen hymy.

"Tässä on vaimoni Alexina Potter,-" mies aloitti ja osoitti vaalehiuksista naista.

 "- ja tässä on poikamme James Potter,-" mies jatkoi ja osoitti vieressään seisovaa kopiotaan.

"- ja tässä on ottopoikamme Sirius Musta", mies lopetti osoittaen Jamesin vieressä seisovaa poikaa.

Isän kasvot synkkenivät kun hän kuuli pojan sukunimen. Poika näytti huomanneen sen, sillä hän kiirehti sanomaan:

"Älä välitä sukunimestäni. "Perheeni" ei ole minulle minkään arvoinen. Sitä paitsi olen Rohkelikko." Isä hymyili pojalle ja rentoutui.

En ymmärtänyt yhtään mitään. Mitä pahaa on nimessä Musta? Ja miten niin "Perheeni ei ole minulle minkään arvoinen"? Totta kai on!

"Tässä on tyttäreni Jennifer Netton", isä sanoi ja havahduin mietteistäni. Hymyilin Pottereille.

"James ja Sirius ovat menossa viimeiselle luokalle", Charlus ilmoitti.

"Niin Jenniferkin", isä ilahtui.

"Voisikohan Jennifer tulla teidän mukananne junaan. Sain juuri aurorivirastolta viestin...", isä sanoi.

"Joo. Totta kai", Alexina vastasi.

"Hyvä. Minäpä tästä menenkin", hän ilmoitti ja kaikkoontui aurorivirastolle.

"Tulehan. Mennään laiturille", Alexina sanoi. Hymyilin, nyökkäsin ja lähdin seuraamaan heitä. Menimme laiturille 9 ja 3/4.

"Vau!" henkäisin.

"Et taidakaan olla ollut täällä aikaisemmin", Alexina sanoi ja loi kysyvän katseen minuun. Pudistin päätäni ja lähdin raahaamaan tavaroitani junaan.

"Tule meidän vaunuosastoon", James sanoi minulle.

"Kiitos."

Lähdimme etsimään tyhjää vaunuosastoa. Löysimme sellaisen junan perältä ja istuimme sinne. Minä toiselle puolelle ja pojat toiselle.

"Miksi emme ole nähneet sinua aikaisemmin?" Sirius kysyi.

"Olen ollut kotiopetuksessa", vastasin.

"Kotiopetuksessa? Miksi et tullut Ty-" James aloitti, mutta keskeytti puheensa kahden muun pojan tullessa vaunuosastoomme.

"Kuutamo, Matohäntä! Mikä teillä kesti? Jäittekö suustanne kiinni?" Sirius kysyi innokkaana.

"Suu kiinni, Anturajalka!" pidempi pojista tiuskaisi. Hän vaikutti hieman sairaalta.

"Pojat! Täällä on muitakin!" James sanoi. Kaikki kääntyivät katsomaan minua. Tunsin punan leviävän poskilleni.

"Hän tulee meidän vuosikurssillemme", James jatkoi.

"Olen James Potter" James esitteli itsensä.

"Sirius Musta", Sirius sanoi.

"Peter Piskuilan", sanoi lyhyempi uusista pojista hieman piipittävällä äänellä.

"Remus Lupin", sanoi sairaalta vaikuttava poika.

"Jennifer Netton, voitte sanoa Jen", sanoin.

"Me olemme Kelmit", James selitti ylpeänä.

"Kepposmestarit" Sirius lisäsi.

Peter istui Siriuksen viereen ja Remus istui minun viereeni. Sydämeni jätti pari lyöntiä väliin ja punastuin. Ei minulle ennen niin ollut käynyt. Samassa vaunuosaston ovi aukesi.

"Kelmit!" ovella seisova punatukkainen tyttö parkaisi ja yritti lähteä, mutta vaaleahiuksinen tyttö pysäytti hänet. Tytöt astuivat sisään ja huomasivat minut.

"En ole nähnyt sinua aikaisemmin", Vaaleahiuksinen tyttö ihmetteli.

"Olen ollut kotiopetuksessa", vastasin. En yhtään pitänyt tilanteesta. Liikaa ihmisiä. Ja he kaikki tunsivat toisensa. Minua ei tarvittu täällä.

"Ai. Olen Lily Evans, johtajatyttö", punahiuksinen tyttö sanoi.

"Mitä!" Sirius karjaisi, "Johtajatyttö!"

"Niin."

James näytti siltä, että mikään ei voisi pilata hänen päiväänsä.

"Minä olen johtajapoika", hän sanoi ja hymyili Lilylle. Lily valahti kalpeaksi.

"Mitä!" hän kirkaisi.

"Minä olen johtapapoika", James totesi uudelleen.

"Niinpä niin. Professori Dumbbis on tullut hulluksi", Sirius sanoi päätään pyöritellen. James mulkaisi häntä.

"Viimeisin asia minkä olisin uskonut ikinä sanovani. Sirius on oikeassa!" Lily huudahti.

"Niin. Mihin me jäimmekään?" vaaleahiuksinen tyttö sanoi. Sirius naurahti.

"Kenelle sinä sanoit tuon?" hän kysyi ilkikurisesti virnistäen. Tyttö mulkaisi Siriusta.

"Minun nimeni on Liza Adams", tyttö jatkoi.

"Minä olen Jennifer Netton, Jen", sanoin.

"Öh. Hei. Onko tällä tilaa?" ruskeahiuksinen tyttö kysyi vaunuosaston ovelta.

"On", Remus vastasi.

"Hyvä. Olen Laura Willet. Puuskupuhista", tyttö sanoi ja istui Remuksen viereen. Liza istui minun viereeni ja Lily, vaikkakin vastahakoisesti, Siriuksen ja Jamesin väliin.

"Lily. Nyt kun on Tylyaho ensimmäisen kerran-" James aloitti.

"Se on Evans sinulle", Lily kivahti.

"No, ihan miten vaan. Niin voisitko tulla sinne kanssani?" James kysyi toiveikkaasti.

"Kyllä-", Lily aloitti.

"Mitä!" Sirius huusi ja putosi lattialle.

"- mutta vasta, kun lehmät lentävät", Lily jatkoi viileästi. Jamesin ilme synkkien ja kirkastui taas. Hän avasi vaunuosaston ikkunan, osoitti sauvallaan laiduntamassa olevaa lehmää ja mutisi jotain. Lehmä nousi ilmaan ja James kääntyi Lilyn puoleen. "No. Nyt lehmät lentävät", hän sanoi.

"Olet toivoton, Potter", Lily huokaisi.

"Tietenkin olen!" James huudahti iloisesti.

"Tuota... Sarvihaara. Se oli loukkaus", Remus sanoi ja Jamesin ilme synkkeni. Saavuimme perille ja kävelimme vaunuihin. Kelmit toiseen ja minä, Liza, Lily ja Laura toiseen.

"No. Kerro jotain itsestäsi", Liza sanoi.

"No. En ole ikinä tavannut äitiäni, sillä hän kuoli synnytyksessä. Olen puhdasverinen, pidän lukemisesta ja taikasauvani on pajua", selitin.

"Miten paju tähän liittyy?" Laura kysyi.

"Ei harmainta aavistustakaan. Muuten, miksi et pidä kelmeistä Lily?" kysyin.

"He ovat ärsyttävän kaksimielisiä ja omahyväisiä. He rikkovat sääntöjä koko ajan ja Potter ahdistelee minua minkä ehtii. Eikä tässä suinkaan ole kaikki", Lily vastasi ärtyneenä.

"Ai", sanoin.

Samassa saavuimme Tylypahkaan, kävelimme kohti Suurta salia.

"Neiti Netton", joku huusi. Käskin muiden jatkaa matkaa ja kävelin huutajan luokse.

"Sinut lajitellaan ennen ensiluokkalaisia. Olen muuten professori McGarmiwa", noita sanoi ja saattoi minut Suureen saliin.

Dumbledore piti pienen puheen, jonka jälkeen minua pyydettiin istumaan jakkaralle. McGarmiwa laittoi lajitteluhatun päähäni. Tunsin kuinka se kiemurteli päässäni.

"Hmm. Olet määrätietoinen ja neuvokas. Sopisit Luihuiseen. Mutta sinusta löytyy myös älykkyyttä. Voisit olla Korpinkynsi. Olet myös reilu, lojaali ja kärsivällinen, niin kuin Puuskupuh. Täytät myös Rohkelikon kriteerit. Mihinkäs sinut laittaisin... Sinä olet... ROHKELIKKO!" hattu huusi viimeisen sanan koko salille.

Istuin hurraavaan Rohkelikon pöytään Lizan ja Lilyn väliin. Seuraavaksi aloitettiin ensiluokkalaisten lajittelu. Kun ensiluokkalaiset oli lajiteltu, professori Dumbledore piti taas pienen puheen:
"Tervetuloa kaikki uudet ja vanhat oppilaat. Tänä vuonna meillä on kaksi uutta opettajaa. Mandy Zograf opettaa tänä vuonna pimeyden voimilta suojautumista, entisen opettajan jäätyä eläkkeelle."
 
Professori Zograf nousi ylös ja tervehti meitä. Hänellä oli mustat polkkahiukset, joissa oli punaisia raitoja, sekä musta kaapu.

"Tänä vuonna meillä on myös uusi liemienopettaja, professori Kuhnusarvion jäätyä eläkkeelle. Hän on Sharon Shapiro. Hän toimii myös Luihuisten uutena tuvanjohtajana", Dumbledore jatkoi.

Professori Shapiro nousi ylös ja nyökkäsi. Hän näytti aivan siltä kuin jokin haisisi hänen nenäänsä ja pahasti.

"Vahtimestari Voro pyysi minua muistuttamaan, että käytävillä ei saa taikoa ja koulussa ei saa pitää kiellettyjä esineitä. Listan kielletyistä esineistä löydätte vahtimestari Voron huoneesta. Muistutamme myös, että Kielletty metsä on nimensä veroinen, eli se on kielletty paikka oppilailta. Ja nyt. Käykäämme syömään", Dumbledoren lopetettua puheensa, ruoka ilmestyi pöytiin.

Otin lautaselleni ruokaa ja aloin syödä. Tunnin päästä kävelin makuusaliin Lizan kanssa. Lily oli jäänyt Alice Prewettin kanssa jonnekin.

"Tuo on sinun sänkysi", Liza ilmoitti ja osoitti sänkyä, jonka päällä matka-arkkuni ja pöllönhäkkini olivat. Aloin purkaa tavaroita. Hetken päästä makuusalin ovi avautui. Sisään tulivat Lily ja joku ruskeahiuksinen tyttö. Luultavasti Alice. Vaihdoin päälleni yöpuvun, menin sänkyyni ja huitaisin verhot kiinni.

"Ei tämä nyt niin kamalaa olekaan. Ainakaan vielä", ajattelin.

"Mutta kuka se toinen ihmissusi on?"

[MoonyGirl]

3. Amortentiaa


"Kuule Sarvihaara. Tiedän että on tyhmää kysyä jotain sinulta, mutta miksi sydämeni jätti pari lyöntiä väliin kun istuin Jenin viereen siellä junassa? Äh! Tämä kuulostaa typerälle", kysyin. James katsoi minua hölmistyneenä, mutta alkoi sitten vilrnuilla typerästi.

"Mitä?" kysyin ärtyneenä.

"Kuutamo. Sinä olet rakastunut!" James huusi.

---

"Mitä möykkää poikien makuusalista kuuluu?" Liza kysyi.

"Ei hajuakaan", vastasin.

"Mennään aamupalalle. Lily ja Alice ovat jo siellä", Liza sanoi. Kävelimme ulos makuusalista. Oleskeluhuoneessa tapasimme Jamesin ja Remuksen.

"Hei. Missä Lily on. Olemme menossa aamupalalle", James sanoi.

"Lily on luultavasti Suuressa salissa. Mekin olemme menossa aamupalalle. Mennään yhtä matkaa", Liza vastasi.

Lähdimme kävelemään kohti Suurta salia. Liza ja James juttelivat huispauksesta. He olivat molemmat Rohkelikon jahtaajia. Remus vältteli katsettani.

"Aiotko sinä hakea Rohkelikon huispausjoukkueeseen?" James kysyi. Nyökkäsin hänelle.

"Minä olen tänä vuonna kapteeni, joten ajattelin kysyä", James selvensi.

"Miksi aiot hakea?" hän kysyi.

"Etsijäksi", vastasin.

Saavuimme Suureen saliin. Kävelimme Rohkelikon pöytään. Istuin Lilyn viereen ja Liza istui minun viereeni. James istui Lilyä vastapäätä ja Remus hänen viereensä, minua vastapäätä.

"Sirius. Professori McGarmiwa kävelee tännepäin", James sanoi.

 Siriuksen ilme kirkastui. Kun McGarmiwa oli meidän kohdallamme Sirius sanoi:
"Minnie! Mukava kun pistäydyit luonani. Mites sinä ja Dumbbis?"

"Herra Musta, sinä oikein houkuttelet minua ottamaan pisteitä pois", McGarmiwa sanoi ärtyneenä ja vaikutti yhtä kireältä kuin hänen nutturansa.

"Mukava että houkuttelen sinua rakas Minnie, mutta et vastannut kysymykseeni. Mites sinä ja rehtori Dumbbis?" Sirius jatkoi.

"Kolmekymmentä pistettä pois Rohkelikolta professorin ja rehtorin halventamisesta! Olin tuomassa teille lukujärjestyksiä", McGarmiwa jatkoi ja ojensi meille lukujärjestykset.

"Oi! Lahja minulle! Kiitos Minerva kulta", Sirius sanoi ilahtunut ilme kasvoillaan.

Katsoin lukujärjestystäni. Sen mukaan minulla olisi ensimmäiseksi kaksi tuntia liemiä luihuisten kanssa. Minulla ei ollut hajuakaan keitä Luihuiset olivat. Söin ja lähdin oleskeluhuoneeseen.

"Tunnussana?" Lihava leidi kysyi.

"Komeetta 260", vastasin.

Astuin sisään. Kävelin portaat ylös makuusaliin ja otin esiin koululaukkuni. Laitoin sinne tarvittavat kirjat, sulkakynän, mustepullon, pergamenttia ja liemitarvikkeet ja menin makuusaliin. Yhtäkkiä tajusin etten tiennyt missä liemien luokka oli! Katsoin ympärilleni oleskeluhuoneessa ja huomasin Remuksen olevan lähdössä ulos oleskeluhuoneesta.

"Remus! Odota!" huusin ja juoksin Remuksen luo.

Poika kääntyi ympäri ja katsoi minua. En saanut sanaa suustani.

"Niin. Tuota. En tiedä missä liemien luokka on, joten ajattelin kysyä voisitko opastaa minut sinne", sanoin. Se kuulosti jopa omassa päässäni tyhmältä.

"Joo, sopiihan se", Remus vastasi. Punastuin hieman. Lähdimme kävelemään kohti tyrmiä.

"Tiedätkö millainen se uusi liemiopettaja on?" kysyin Remukselta.

"En, mutta toivottavasti hän ei suosi oman tupansa oppilaita", Remus vastasi.

"Millaisia ne luihuiset ovat?" kysyin.

"Kamalia. Hirveitä. Miten asian nyt haluaa ilmaista. Näet sitten tunnilla", hän vastasi.

 Saavuimme liemien luokan ovelle. Professori Shapiro tuli avaamaan meille oven ja lipui sisään.

"Ennen kuin istutte pulpetteihin jaan teidät pareihin jotka työskentelevät yhdessä tämän kuukauden. Näin saadaan vaihtelua liemipareihin", professori Shapiro ilmoitti ja loisti seinälle listan oppilaista ja alkoi järjestellä meitä pareiksi.

 Luin listaa.

Liza Adams ja Sirius Musta
Severus Kalkaros ja Regulus Musta
Alice Prewett ja Lucius Malfoy
Lily Evans ja James Potter
Bellatrix Musta ja Rodolphus Lestrange
Peter Piskuilan ja Narcissa Musta
Jennifer Netton ja...

"Remus Lupin!" huudahdin mielessäni. Katsoin Remusta ja katseemme kohtasivat. Hän hymyili minulle. Sydämeni heitti kuperkeikkaa ja hymyilin takaisin.

"No niin. Jakautukaa pareiksi kuin olisitte jo niin päästään aloittamaan", professori Shapiron ääni keskeytti ajatukseni.

Istuimme pulpettiin ja kuuntelimme mitä Shapiro sanoo seuraavaksi.

"Tänään valmistamme Amortentiaa", professori ilmoitti.

"Pitipä sattua", ajattelin.

"Ohjeet löytyvät sivulta 283", hän sanoi. Käänsin kirjani oikealle sivulle. Remus kasasi liemitarvikkeet pöydälle padan viereen.

" Ainesosat:
- 2dl vettä
- Pitsiperhosen siipiä 10 kpl
-Rotan maksa 2kpl
- Kalan ilmakuplat 2 kpl
- Besoaarikivi
- Rotan häntä" luin kirjasta ja Remus kävi hakemassa meille ainekset.

Päätimme, että Remus tekee liemen ja minä luen ohjeet.
"Että pitikin sattua juuri lemmenjuoma!" mutisin mielessäni.

"Valmistus: Laita vesi kiehumaan. Lisää pitsiperhosen siivet yksitellen kiehuvaan veteen." sanoin.

"Sekoita tasan 2 kertaa myötäpäivään ja lisää rotan maksa, samalla kun alennat lämpötilan keskilämpöön." Sekoitin liemen Remuksen lisätessä maksan ja alensin lämpötilan.

"Lisää sitten kalan ilmakuplat ja odota, että liemi muuttuu vaaleanpunaiseksi." jatkoin.

Sen jälkeen tuijotimme lientä, odottaen sen muuttuvan. Kun liemi ei muuttunutkaan, Remus sanoi takellellen:
"Sillä välin kun odotetaan, että liemi valmistuu, voisimme tutustua toisiimme. Siis ystävämielessä. Kun kerran olemme pari. Liemipari siis." Remus punastui.

"Juu. Käyhän se", Punastuin. Juuri silloin liemi vaihtoi väriä.

"No. Ehkä toisen kerran", sanoin Remukselle. Olin yhtäaikaa iloinen ja surullinen, siitä etten päässyt puhumaan Remuksen kanssa.

"Lisää besoaari. Alenna lämpötila hiljaiseen lämpöön ja lisää rotanhäntä", jatkoin lukemista.

"Hauduta vielä 15 minuuttia", lopetin.

 Amortentia oli valmis 15 minuutin jälkeen.

"Jos teitte kaiken oikein, liemenne tulisi olla jo valmis, joten pullottakaa se ja tuokaa se minulle", professori Shapiro sanoi.

Pullotimme liememme ja vein sen professori Shapiron pöydälle nimikoituna. Tunti loppui ja lähdimme ulos luokasta. Remus meni kelmien luokse ja minä kiirehdin Lizan vierelle. Kävelimme seuraavalle tunnille.

"Miksi näytät siltä että vihaat kaikkia ympärilläsi olevia?" kysyin Lizalta. Hän ei ollut hymyillyt ollenkaan liemitunnin jälkeen.

"Bellatrix kaatoi liemeemme puukäärmeennahkaa", Liza vastasi kihisten raivosta.

"Kuka on Bellatrix?" kysyin.

"Luihuinen", Liza vastasi. Samassa saavuimme luokkahuoneen ovelle ja astuimme sisään.

A/N: Kommentteja?

[MoonyGirl]

4. Luihuisten suunnitelma


Kävelin kohti Suurta salia. Liza, Lily, Laura ja kelmit olivat eilen todella ystävällisiä minulle, mutta en silti aikonut ottaa riskiä, tutustumalla heihin. Astuin saliin ja kävelin Rohkelikon tupapöydän luo. Katselin pöytää. Siellä ei ollut kuin kaksi vapaata paikkaa. Alice Prewettin vieressä ja joidenkin ensiluokkalaisten poikien keskellä. Mietiskelin vaihtoehtoja mielessäni, jolloin joku tyttö istui poikien keskelle. Eipä ole enää. Kävelin epätoivoisena kelmien, Lilyn, Lizan ja Alicen luo.

"Voinko istua tähän?" kysyin.

"Tietenkin voit", Alice vastasi. Istuin hänen viereensä.

"Minusta luihuiset ovat olleet epätavallisen hiljaa", James sanoi.

"Suunnittelevatkohan he jotain?" hän jatkoi.

"En usko. He eivät ole tarpeeksi viisaita", Sirius vastasi.

"Hyvät Tylypahkan oppilaat. Koulu järjestää tänä vuonna ystävyystanssiaiset. Yli kolmosluokkalaisten on pakollista osallistua. Tanssiaisissa on tarkoitus tutustua sekä eri kouluihin, että eri tupiin. Tanssiaisten alussa arvotaan parit, jotka ovat eri kouluista. Sen jälkeen eri tuvista ja viimeiseksi samasta tuvasta. Olemme lähettäneet koteihinne ilmoituksen asiasta ja juhlakapunne saapuvat huomenna. Nyt voitte alkaa syödä", Dumbledore ilmoitti.

Ruuat ilmestyivät pöytään. Otin lautaselleni kanaa, riisiä ja kasviksia.

"Lily, minä en ymmärä miten sinä pärjäät pelkällä salaatilla!" Liza ihmetteli.

Katsoin Lilyn lautasta. Se oli täynnä kasviksia. "En halua tappaa viattomia eläimiä", Lily vastasi.

James ja Sirius olivat keränneet lautasilleen kaiken mihin vain ylettyivät ja kahmivat niitä nyt kaksin käsin suuhunsa.

"Miksi te ahmitte koko ajan! Ettekö te voisi lopettaa! Tuo on ällöttävää!" Lily kivahti.

"Eihäh ihä ihihä hiehä hihhoih oh hahhohha hiiheiheh hahehia", Sirius vastasi suu täynnä ruokaa.

"Voitko toistaa?" Liza kysyi irvistäen inhosta. Sirius nielaisi ja vastasi: "Eihän sitä ikinä tiedä milloin on tarjolla viimeinen ateria.”

Söin ruuan ja kävelin oleskeluhuoneeseen.

Olisi vielä puoli tuntia aikaa ennen ensimmäistä tuntia. Istuin sohvalle. Vähän ajan päästä Liza ja Lily tulivat istumaan viereeni. Sillä seurauksella, että Lily istui sillä sohvalla, myös kelmit tulivat sinne. Sirius ja James istuivat Lizan ja Lilyn väliin niin, että ainoastaan minun vieressäni oli tyhjä paikka. Remus istui viereeni. Huomasin vasta nyt , että Peter ei ollut muiden mukana.

"Missä Peter on?" Lily kysyi.

"Peter on tyttöystävänsä luona", Remus vastasi.

"Mitä!" kuului viidestä suusta yhtäaikaa.

Ajatella Peterillä. En olisi uskonut, että kaikista kelmeistä ensimmäisenä Peterillä olisi tyttöystävä. Peter vaan on niin... erilainen.

"Peterillä on tyttöystävä! Milloin ajattelit kertoa meille Kuutamo?" Sirius ihmetteli.

"Juurihan minä kerroin", Kuutamo vastasi rauhallisesti.

"Voi ei!" Lily huudahti.

"Mitä?" Liza ihmetteli.

"Tunnit alkoivat juuri!" Minä, Liza, Lily ja Remus hyppäsimme hätääntyneinä pystyyn. Sirius ja James jäivät istumaan.

"Yksi pikku myöhästyminen. Kyllä Sirius puhuu meidät pulasta", James rauhoitteli ja nousi ylös Sirius perässään. Lähdimme kävelemään kohti muodonmuutosten luokkaa. Meillä olisi seuraavaksi muodonmuutosten tunti puuskupuhien kanssa.

Saavuimme ovelle ja astuimme sisään.

"Ja mikähän mahtaa olla syynne myöhästyä tunnilta joka vaikuttaa suurimmaksi osaksi päättötodistukseenne", Minerva kysyi kuulostaen yhtä tiukalta kuin nutturansa.

"Minerva-täti, meillä on aivan järjellinen syy myöhästyä näinkin oleelliselta tunnilta-", Sirius aloitti.

"Älä kutsu minua Minerva-tädiksi. Se saa minut kuulostamaan hirvittävän vanhalta", professori McGarmiwa keskeytti.

"-Nimittäin juuri kun olimme tulossa tunnille, nurkan takaa hyppäsi hirvittävä menninkäinen ja se uhkaili meitä metrin pituisella mahgeetilla ja me tietenkin juoksimme karkuun. Katsos juuri kun se oli saamassa meitä kiinni, pujahdimme luokkaan turvaan", Sirius jatkoi välittämättä keskeytyksestä.

"Ja herra Mustalla luultavasti on todisteita tapahtuneesta", McGarmiwa jatkoi viileällä äänellä.

"Ei tietenkään rakas Minnie, mutta-", Sirius yritti.

"Istukaa", McGarmiwa käski.

Kipitimme nopeasti istumaan. Lily ja Liza, Sirius ja James ja Remus ja Peter istuivat vierekkäin, joten etsin katseellani vapaata paikkaa. Näin yhden puuskupuh-tytön istumassa yksin, joten riensin istumaan hänen viereensä.


"Hei. Olen Jennifer Netton. Voit sanoa Jen", sanoin tytölle, joka näytti epävarmalta.

"Olen Rosa Cameron", tyttö vastasi hämmentyneenä. 

"Kas niin-" kuului McGarmiwan ääni. Käänsimme katseemme häneen.

"- tänään harjoittelemme ihmismuodonmuutoksia. Muutatte parinne eläimeksi. Näin ensimmäiseksi, vaikka koiraksi. Haluaisiko joku tulla näyttämään tänne eteen?" professori McGarmiwa kysyi ja silmäili luokkaa. Sirius ja James viittasivat innostuneina.

"Herrat Potter ja Musta", professori sanoi hämmästyneenä poikien innokkuudesta ja pojat kävelivät eteen. Kaikki seurasivat kiinnostuneina, kuinka James muutti Siriuksen suureksi mustaksi koiraksi.

"Hienoa herra Potter! Kymmenen pistettä Rohkelikolle", McGarmiwa sanoi huomattavasti iloisempana kuin aikaisemmin. Pojat kumarsivat syvään ja astelivat paikoilleen. Professori käski meidän harjoitella loitsua.

Nousimme ylös ja katsoin Rosaa.

 Tyttö nyökkäsi merkiksi.

"Hurttaus!" sanoin ja katsoin Rosaa.

Hän oli edelleen ihminen.

"Heilauta kättäsi hieman enemmän Netton", McGarmiwa ohjeisti ja siirtyi katselemaan Patilin kaksosten loitsintaa. Heilautin kättäni hieman enemmän sanoessani: "Hurttaus!"

"Hienoa työtä neiti Netton. Viisi pistettä Rohkelikolle", professori ilmoitti iloisena. Katsoin siihen missä Rosa oli äsken seisonut. Nyt hänen paikallaan seisoikin ruskea, pörröinen koira. Poistin loitsun vaikutuksen. Edessäni seisoi taas Rosa.

Nyökkäsin ja Rosa osoitti minua sauvallaan.

"Hurttaus!" hän sanoi.
Ei tapahtunut mitään. Hänen piti sanoa se ainakin kymmenen kertaa, ennen kuin tunsin kihelmöintiä vartalossani. Jalkani ja käteni lyhenivät. Pääni muuttui ja silmät vaihtoivat paikkaa. Tunsin hännän kasvavan. Ongelmani hälvenivät päästäni. Tuijotin Rosaa ja pyörähdin sitten ympäri katsellen itseäni. Yhtäkkiä muutuin takaisin ihmiseksi. Rosa oli loitsinut peruutusloitsun.

"Kas niin. Tunti on loppu", professori ilmoitti. Jättäydyin hieman jälkeen muista ja lähdin sitten kävelemään Taikuuden historian luokalle. Yksin oleminen sopi minulle ihan mainiosti. Saavuin luokkaan. Professori Binnss lipui luokkaan ja aloitti tylsän paasauksen velhojen historian suurimmista sodista. Katsahdin Remusta. Hän keskusteli vilkkaasti Jamesin ja Siriuksen kanssa jostain ja olin ihan varma, että kuulin nimeni jossain vaiheessa keskustelua.

-----

"Kuutamo ihan oikeasti ryhdistäydy!" James kirosi ystäväänsä.

"Et voi pakoilla häntä loppuelämääsi", Sirius lisäsi.

Peter nyökytteli kiivaasti muiden mukana, vaikkei luultavasti tajunnut mistä puhuttiin.

"Sinuna puhuisin hänelle", James sanoi.

"Hyvinpä sinä olet siinä onnistunut", Remus totesi Jamesille.

"Kuutamo älä ole sarkastinen! Lily on ihan eri asia kuin Jen", James sanoi jo huomattavasti kovemmalla äänellä.

Hän alkoi vilkuilla ympärilleen. Lily katsoi häntä paheksuen.

"Ja paskat", James tokaisi ystävilleen.

"No mitä", he kysyivät.

"Lily kuuli." Lopputunnin ajan kelmit olivat hiljaa, lukuunottamatta Siriusta, joka kuorsasi kuola valuen.

[ninagirl]

Ooo, mielenkiintoinen ficci ja idea! En osaa antaa oikein rakentavaa kommenttia juuri heränneenä, joten tyydyn vain kehumaan onnistuneesta mielenkiinnon herättämisestä ja pyytämään jatkoa!

-ninagirl-