Title: Liemitunti
Author: Tinakuu
Genre: Romance
Pairing: Severus/Hermione
Rating: K-11
Summary: Kuvaus hetkestä liemitunnilla, Kalkaroksen ja Hermionen ajatuksenjuoksua.
Disclaimer: En omista hahmoja tai tapahtumaympäristöä, enkä mitään muutakaan ficissä esiintyvää, kunhan leikin.
A/N: Ilmestyi vanhassa Finissä, ja päätin nyt laittaa tämän sitten tännekin. Nauttikkaatten!
Liemitunti
Hermione asteli rauhallisesti taikajuomaluokan eteen hakemaan tarvittavia aineksia juomaansa. Kaiken keskittymisensä ja tahdonvoimansa hän suuntasi askeleidensa vakaana pitämiseen. Koko kävely oli tarkoin harkittu kokonaisuus; vakaat askeleet, kädet rennosti sivuilla, leuka kohotettuna, muttei liian ylös, jottei hän näyttäisi ylpeältä, katse suunnattu ainespöydälle. Vauhti ei saanut olla liian nopea, eikä liian hidas. Tästä kävelystä oli otettava kaikki irti.
Hän tekee sen taas, ja tahallaan. Kävelee huolettoman oloisesi ja on kuin mitään ei olisi tapahtunut. Oppilaat eivät vilkaisekaan häneen, mutta minä en pysty pitämään silmiäni irti hänestä. Yritän vain vilkuilla, kukaan ei saa huomata että katson. Mutta hän tietää. Hän tietää niin hyvin että katson, vilkuilen, tuijotan.
Hermione piti ilmeensä vakaana ja päättäväisenä. Hänen tehtävänsä oli niin arkipäiväinen, kuin voi olla, mutta kaksi henkilöä näki siinä niin paljon kaikkea erityistä, kuin vain voi nähdä. Hermione saavutti pöydän, ja alkoi huolellisesti valikoida tarvitsemiaan aineksia. Mintun lehtiä..
... mintun lehtiä. Yksisarvisen sarvijauhetta. Rakkauspuun uutetta. Kaikkea, mitä lemmenjuomaan tarvitaan. Hän valitsee aineksia pitkään ja hartaasti. Valitsee mintun lehdistä parhaat, eikä tyydy vähempään. Sirot kädet keräävät yksisarvisen sarvijauhetta pieneen kupariastiaan, pitäen huolen siitä, ettei yhtään jauhetta mene hukkaan. Tuolla kirotulla jauheella on hänen jakamaton huomionsa, enkä minä saa edes pientä osaa siitä.
Aineksia hakenut tyttö kääntyy takaisin tulosuuntaansa. Ennen ensimmäistäkään askelta takaisin pulpetilleen Hermione vilkaisee pikaisesti opettajaansa, jonka mustien silmien intensiivinen katse on keskittynyt tyttöön. Hymynkare viivähtää tytön ruusuisilla huulilla, ja silmissä vilahtaa kiusoitteleva, tarkkaan harjoiteltu katse.
Lopeta, lopeta, lopeta. Tuo ohje on tarkoitettu enemmän itselleni kuin tytölle. Minun huomioni pitäisi yhden oppilaan sijaan keskittyä suureen joukkoon tyrmässäni työskenteleviä Rohkelikkoja, heidän haukkumiseensa ja moittimiseensa. En vain pysty siihen. Tuo minulle niin paljonpuhuva ja tuttu katse herättää villit mielikuvat juoksemaan filminauhana silmieni edessä, enkä pysty keskittymään pitämääni tuntiin ollenkaan. Todellisiin tapahtumiin sekoittuu oman mielikuvitukseni tuotteet, enkä tiedä tapahtumien todenperäisyydestä muuta kuin sen, että nautin niistä.
Hopeaisen vaaleanpunainen, ilmaan kiehkuroita muodostava höyry kohoaa Hermionen kattilasta, kun hän hämmentää lientään tasaisin pyöräytyksin. Tuoksu on ruusuinen, ja Hermione tietää sen tavoittavan opiskelijatovereidensa nenien lisäksi myös Kalkaroksen koukkunokan. Vain muutama pieni tippa kyseistä juomaa Kalkaroksen juomaan, ja mies olisi hulluna häneen. Hulluna hänestä.
Et tarvitse lientäsi, typerä tyttö, en juonut sitä viimeksikään. Olet aliarvioinut minut. Liemimestari tunnistaa lemmenjuoman tuoksun aina. Minulle riittää sinun läsnäolosi. Sinun pehmeänruskeiden silmiesi leikkisä katse, joka on kuin kissan, joka tietää saaliinsa olevan loukussa.
Minä myönnän ensimmäisen kerran elämässäni olevani heikko jonkun edessä. Liian heikko sinun houkutuksiisi, liian helposti sortuva ahnaisiin huuliisi. En voi vastustaa käsiäsi, kun ne hyväilevät selkääni, en saa riuhtaistua itseäni irti sinusta, kun riisut kaapuni hitaasti yltäni. Käteni eivät tottele, kun yritän komentaa niitä pysymään irti sinusta, silmäni eivät tottele, kun yritän pakottaa katseeni muualle kauniista kasvoistasi ja hennosta, mutta täydellisestä vartalostasi.
Kaikki muut ovat poistuneet liemiluokasta, kun Hermione vasta kasailee tavaroitaan. Hän ei pidä kiirettä, kun pakkaa kirjansa laukkuunsa, eikä hän hätiköi, kun tyhjentää noidankattilansa sisällön lasipulloon. Rauhallisesti hän kokoaa yli jääneet ainekset ja pullon syliinsä, ja astelee luokan edessä edelleen nököttävälle tarvikepöydälle. Kalkaros seisoo pöydän toisella puolella, jokainen lihas äärimmilleen jännittyneenä, mustat silmät nauliintuneena kauniiseen, vakaasti lähestyvään tyttöön.
Sanoja ei kuulu, kun Hermione laskee aineksensa pöydälle ja kiertää sen toiselle puolelle opettajansa luo. Hän avaa vaaleanpunaista nestettä täynnä olevan pullon ja ojentaa sitä Kalkarokselle. Mies tarttuu pulloon ja kaataa säälimättä sen sisällön maahan, pudottaa pullon nesteen perään, ja kuuntelee lasin iloista helinää, kun pullo pirstoutuu tuhanneksi pieneksi palaseksi. Mies nostaa kätensä ja ottaa hellästi tuuheatukkaisen tytön pään niiden väliin. Kalkaros painaa huulensa tytön huulia vasten, ja tuntee niin tutuksi tulleen intohimon liekin leimahtavan sisällään.
Tiesit, että läsnäolosi riittää. Miksi et luottanut siihen, vaan yritit turvautua vaaleanpunaiseen litkuusi?
A/N2: Jepa. Kommentteja saapi antaa =)
