Anna minulle sanoja (Remus/Sirius, S, söpöilyä)

[Palladium]

Otsikko: Anna minulle sanoja
Kirjoittaja: Palladium
Ikärajasuositus: Sallittu
Päähenkilöt: Remus/Sirius
Tyylilajit söpöily (klisee-vaara)

Alkusanat: Kaipa minunkin pitää tunkea jokunen vanha fic tänne uuteen Finiin. Halusitte sitä tai ette. Tämä on ommattu Jonpalle suurin sydämin ja kyoin. Kiitän myös erittäin lempeästi Bbuttia, joka oli tämän napannut talteen.





Anna minulle sanoja

“Anna minulle sanoja.”

Remus vilkaisi vieressään sängyllä rentona lötköttävää Siriusta ja pyöräytti silmiään.
“Sanojako?” Remus totesi ennemminkin kuin kysyi.
“Joo, sanoja”, Sirius sanoi ja raapi paljasta alavatsaansa. Remus kääntyi kyljelleen Siriukseen päin ja mietti vähän aikaa.
“Hirvi.”

Sirius mulkaisi Remusta ja kiskaisi jalkojensa päälle ryttääntynyttä peitettä enemmän päälleen.

“Mitä? Hirvi on sana”, Remus huomautti hieman harmistuneena, kun Siriuksesta näkyi enää otsa ja musta hiuspehko.
“Väärä sana”, kuului mumina peitteen alta.
“Onko sellaisiakin olemassa?”
“Ai mitä?”
“Vääriä sanoja.”
“On.”

Remus huokaisi ja vaihtoi kylkeä kiskoen oman peittonsa paremmin ylleen. Siriuksen ollessa “tuolla päällä” kannatti vain tyynesti esittää kuuroa. Tai nukkuvaa, kuten Remus sillä hetkellä. Siriuksen peitto kahisi, sängyn joustinpatja narahti, mutta muuta ei hetkeen tapahtunut.

“Remus", kuului Siriuksen ääni taas - tällä kertaa mumisematta.
“Mitä?”
“Se on sana.”
“Remusko?”
“Niin.”
“Loistava havainto, Sirius.”
“Ole hiljaa, Remus.”

Remus kierähti takaisin toiselle kyljelleen ja yllätti Siriuksen tuijottamasta häntä. Siriuksen peitto oli hävinnyt. Remus yskäisi ja yritti estää katseensa kulkeutumista Siriuksen rintakehää alemmas. Epäonnistunut yritys.

“Anna sanoja, Re-”, Sirius aloitti taas.
“Kuuma”, Remus henkäisi kesken Siriuksen lauseen. Häijy hymy ilmestyi Siriuksen huulille, kun hän vihdoin havaitsi Remuksen tuijottelevan haaveilevasti kaukaisuuteen. Eikä se kaukaisuus suinkaan ollut sängyn patja tai vastapäinen seinä.
“Vai niin”, Sirius sanoi hitaasti. “Lisää?”
“Huulet.”
“Kas. Huomasit, että minulla on kasvotkin”, Sirius tuhahti, mutta hivuttautui kuitenkin lähemmäksi Remusta, jonka silmistä heijastui Siriuksen hieman vino hymy.
“Kaunis.”
“No, mutta kiitos, Remus”, Sirius kuiskasi käheästi ja painoi päänsä Remuksen niskaan nuuhkaisten tämän hiuksia.
“Rakkaus”, Remus vielä hengähti paksusti tuntiessaan Siriuksen huulet aivan korvansa juuressa.

“... tuo oli jo lällyä, Remus.”




*

[minoru]

Aww ihana. : D
Tässä oli kiva idea ja Sirius oli niin symppis tässä. Siriuksen ja Remuksen välisiä keskusteluja on aina kiva lukea ja tää pisti vaan hymyilemään. : 3

“... tuo oli jo lällyä, Remus.”

^Hyvä lopetus, koska juuri noin Sirius vastaisi tohon Remuksen viimeiseen sanaan. : D

En saa kirjoitettua tähän nyt muuta, mutta kiitokset tästä. ^^

[Tuhka]

Söpöä    Molemmat ovat IC.

“Mitä? Hirvi on sana”, Remus huomautti hieman harmistuneena, kun Siriuksesta näkyi enää otsa ja musta hiuspehko.
“Väärä sana”, kuului mumina peitteen alta.
“Onko sellaisiakin olemassa?”
“Ai mitä?”
“Vääriä sanoja.”
“On.”

Remus on aivan itsensä, kun ei tahdo tajuta Siriuksen ideaa. Hän vain antaa sanoja joita nyt sattuu tulemaan mieleen. Hirven jälkeen voisi tulla maissi Anturajalan murjotus on suloista.

“Remus", kuului Siriuksen ääni taas - tällä kertaa mumisematta.
“Mitä?”
“Se on sana.”
“Remusko?”
“Niin.”
“Loistava havainto, Sirius.”
“Ole hiljaa, Remus.”

Hahhahahah jotenkin niin pojille ominaista
Siriuksen viimeinen kommentti on hyvä lopetus. Juuri niin Siriusmaista.

Nyt lopetan ettei meni ihan vain Quote:ttamiseksi.  Anteeksi rakentavan palautteen puute.  :|

[Hullu_93]

Awwww....!!! >_< Liian Söpö! Ihana! <3<3

....Hirvi.....  

[Beelsebutt]

Oleppa hyvä vain

Tää on kyllä niin ihkupihku ficci. Tosin mä en miellä tätä lainkaan ficiksi vaan originelliksi, johon on vaan putkahtanut HP-fandomin nimet  Ehkä toi A/N vaikuttaa niin suuresti, tiedä häntä. Mutta tässä on kyllä ihan tarpeellinen tuo klisee-vaara -ilmoitus. Tai oikeastaan sokerivaara. Mutta on tää silti niin ihQ! 


Ihanaa kun pistit näitä vielä näkyville. Ja joo, onhan tää vuoden jo ollut, en vaan saanut aikaiseksi kommata aiemmin



- Bbuttis

[NeitiMusta]

Nii sulonen fikki

Sirre ja Remus oli NIIN sulosii... aww....

“Mitä? Hirvi on sana”, Remus huomautti hieman harmistuneena, kun Siriuksesta näkyi enää otsa ja musta hiuspehko.
“Väärä sana”, kuului mumina peitteen alta.
“Onko sellaisiakin olemassa?”
“Ai mitä?”
“Vääriä sanoja.”
“On.” 

Voi Sirre ja Remppa... aww....

“Remus", kuului Siriuksen ääni taas - tällä kertaa mumisematta.
“Mitä?”
“Se on sana.”
“Remusko?”
“Niin.”
“Loistava havainto, Sirius.”
“Ole hiljaa, Remus.”

Remus kierähti takaisin toiselle kyljelleen ja yllätti Siriuksen tuijottamasta häntä. Siriuksen peitto oli hävinnyt. Remus yskäisi ja yritti estää katseensa kulkeutumista Siriuksen rintakehää alemmas. Epäonnistunut yritys.

“Anna sanoja, Re-”, Sirius aloitti taas.
“Kuuma”, Remus henkäisi kesken Siriuksen lauseen. Häijy hymy ilmestyi Siriuksen huulille, kun hän vihdoin havaitsi Remuksen tuijottelevan haaveilevasti kaukaisuuteen. Eikä se kaukaisuus suinkaan ollut sängyn patja tai vastapäinen seinä.
“Vai niin”, Sirius sanoi hitaasti. “Lisää?”
“Huulet.”
“Kas. Huomasit, että minulla on kasvotkin”, Sirius tuhahti, mutta hivuttautui kuitenkin lähemmäksi Remusta, jonka silmistä heijastui Siriuksen hieman vino hymy.
“Kaunis.”
“No, mutta kiitos, Remus”, Sirius kuiskasi käheästi ja painoi päänsä Remuksen niskaan nuuhkaisten tämän hiuksia.
“Rakkaus”, Remus vielä hengähti paksusti tuntiessaan Siriuksen huulet aivan korvansa juuressa.

“... tuo oli jo lällyä, Remus.”
 

Hihihihihihihiii Vaa niii sulosii
Rakentava on nyt kuussa tanssimassa moonwolkkia, joten eipä tullu mitöö järkevää


<3

[Ribika]

Aww mikä söpöinen !

“... tuo oli jo lällyä, Remus.”

Tuo lause toi sopivasti takaisin (Remuksen) maan pinnalle.

Tosi suloinen ficci, mukavan lyhyt, ei mitään liikaa eikä liian vähääkään. Kiitos, ja lisää..! :>

[minävain]

Ihana... Jotenkin tää oli vaan niin söpö että ei voi mtn... Ja etenkin kun S/R on mun suosikki paritus niin mikäs on ihanmpaa ku tälläset ihanan söpöt pikkutarinat. Parani päivä huomattavasti kun luin tämän 

[NeitiMusta]

Ihan sika sulonen
Oli pakko tulla laittaan vielä uudestaan.  Niin maan paras
Sirre  ja Remppa oli niiiiiiiiin sulosii

NeitiMusta
<3

[Roxas]

uuh, tää on niin ihana n____n <3 Rakastan varsinkin sitä kohtaa, kun Remus alkaa luettelemaan niitä "oikeita" sanoja. :'DD

Roxas kuittaa ~

[Shute]

Tosi söpö <3 Remus ja Sirius oli ihanii <3

[Sca]

Aww aww. Ihana. Remus ja Sirius vaan ovat niin ihania ja tämä fic on hienosti kirjoitettu. Dialogit ovat tuossa kivoja, ja muutenkin.. ihana. Tykkäsin

[Silinteri]

Ihana, kauniisti kirjoitettu. Kun luin tätä, niin en yhtään kuullut mitä mun vieressä puhuttiin. Viimeinen, mahtava Siriuksen kommentti kruunasi koko ficin. Ah, loistava. <3

[Sharon]

Ihana. Kaunis. Söpö. <3
 Pidin.

Niin Siriusmaista toi lopetus..

Hupsis, rakentavat lähti hakeen sanoja...

Kiitos ja kumarrus.

- Sharon

[Sayuchi]

Voih, miten ihana! <3
Lopetuslause varsinkin, niin siriusmainen. Uwaa^^

[Amanecer]

Söpöä. En saa mitään rakentavaa, joten haenpa tuolta parhaat kohdat. -->

“Mitä? Hirvi on sana”, Remus huomautti hieman harmistuneena, kun Siriuksesta näkyi enää otsa ja musta hiuspehko.
“Väärä sana”, kuului mumina peitteen alta.
“Onko sellaisiakin olemassa?”
“Ai mitä?”
“Vääriä sanoja.”
“On.”

Voisin helposti kuvitella itseni Remukseksi, olen luonteeltani tismalleen samanlainen.

“Remus", kuului Siriuksen ääni taas - tällä kertaa mumisematta.
“Mitä?”
“Se on sana.”
“Remusko?”
“Niin.”
“Loistava havainto, Sirius.”
“Ole hiljaa, Remus.”

Sama juttu kuin edellisessä.

“... tuo oli jo lällyä, Remus.”

Ja lopuksi: *reps*