Nimi: Zig-Ah-Zig-Ah
Kirjoittaja: Rowena
Ikäraja: S
Genre: Draamahuumori
Henkilöt: Albus ja Severus
Vastuuvapautus: Rowlingin maailma ei ole minun, kuten ei myöskään Spice Girls.
Summary: Ysäri <3.
A/N: Ystäväni oli ihan fiiliksissä tajuttuaan, että Spice Girls oli suosionsa huipulla silloin, kun Taikamaailmassa oli pahimmat rytinät. Niinpä hän haastoi minut kirjoittamaan jotakin aiheesta. Ei tarvinnut kahdesti käskeä – viimeksi eilen kuuntelin Spice Girlsiä tiskatessani. Laittakaa tekin Wannabe taustalle soimaan!
Sataseen tämä menee sanalla violetti.
Zig-Ah-Zig-Ah
Severus Kalkaroksella oli elämänsä aikana ollut kaksi hyvää ystävää, Lily Evans ja Albus Dumbledore. Ensimmäiseksi mainittu oli maannut jo viisitoista vuotta setripuun alla Godrickin notkossa. Jälkimmäinen teki hyvää vauhtia kuolemaa.
Severusta sapetti.
Totta kai häntä suretti se, että Albus oli varomattomuuksissaan hankkinut sen pahuksen kirouksen käteensä. Mutta ei siinä vielä kaikki, sen lisäksi Albus oli pyytänyt Severukselta myös järjettömän suurta palvelusta. Kirottu Albus! Sanan kaikissa merkityksissä!
Severuksesta oli alkanut tuntua, että ystävyysjuttu ei ollut häntä varten ollenkaan. Lilyn kanssa oli ollut ihania, mutta myös aivan hirveitä hetkiä. Hänen kanssaan Severus oli nähnyt hyvin usein violettia. Aina ensin oli tullut huumaava päänsärky, sitten näkökenttä oli välähtänyt violetiksi. Kun Lily oli kuollut, oudot näköhäiriöt olivat loppuneet.
Mutta nyt sitten taas.
Viimeisen vuoden aikana Severus oli alkanut nähdä violettia myös Albuksen seurassa. Kiintyminen ei vain kerta kaikkiaan sopinut Severukselle.
Nyt Severus oli matkalla Albuksen työhuoneeseen kertomaan, että hän oli tullut toisiin ajatuksiin, että hän ei todellakaan tappaisi Albusta, ei, vaikka mies miten pyytäisi.
Severus seisahtui ovelle. Albuksen työhuoneesta kuului outoa mökää. Musiikkia se taisi olla, täydellisen kamalaa sellaista.
”Sisään!” Albus huudahti ennen kuin Severus oli edes ehtinyt koputtaa. Severus riuhtaisi oven auki ja häntä kohtasi täysin odottamaton näky. Albus oli raivannut tilaa työhuoneensa keskilattialle ja tanssi nyt jästimusiikin tahtiin. Hänen mustunut kätensä roikkui irvokkaasti mukana.
”Älä tule tuhlaamaan kallista aikaani”, Albus lauloi laulun mukana ja loitsi sitten musiikin hiljaisemmaksi. ”Tulitpa iskulla sisään. Käy istumaan!”
Severus tuijotti hetken Albusta mykistyneenä, ennen kuin harppoi tutulle tuolille Albusta vastapäätä.
”Miten sinä voit jammailla, vaikka teet kuolemaa!” Severus äyskähti, kun Albus istuutui omalle tuolilleen ja pyyhki hikeä otsaltaan.
”Mitä sanoit? Jammailla? Veikeä sana kerrassaan”, Albus myhäili. Severus tunsi päänsäryn tulevan. Hän nosti kädet ohimoilleen, mutta Albus jatkoi jutusteluaan:
”Tämä jästiyhtye on Spice Girls. Oletko kuullut? He ovat kovassa suosiossa.”
”Albus… mikä sinua vaivaa?” Severus äyskähti. Silmäkulmissa säti violettia.
”Ei yhtään mikään, ellei yhtä pientä kirousta lasketa.”
”Sinä kuolet, ymmärrätkö, kuolet!”
”Kyllä minä ymmärrän, Severus. Ymmärrän sen oikein hyvin. Mutta miksi sen pitäisi tarkoittaa, että en ennen sitä saisi elää?”
”Näinkö sinä haluat viimeiset päiväsi kuluttaa?”
”Ai jammailemalla? Voi kyllä. Minä olen nähnyt elämässäni niin paljon vaivaa, että nyt on juuri oikea hetki jammailla. Kuuntele näitä sanoituksia, ne ovat täynnä elämäniloa! Zig-Ah-Zig-Ah!” Albus lauloi laulun mukana jonkin käsittämättömän fraasin ja Severus vihasi sillä hetkellä kaikkea maailmassa.
”Voitko nyt vihdoinkin vakavoitua? Minulla on tärkeää asiaa.”
”Aiotko luistaa sopimuksestamme? Ei onnistu, Severus. Maistuisiko sitruunatoffee?”
Severus tuijotti karamelliaskia ojentavaa Albusta raivosta suunniltaan. Kaikki näytti violetilta. Severus huitaisi askin Albuksen kädestä lattialle.
”Minä en aio tappaa sinua. Se on liikaa pyydetty.”
”Liikaa pyydetty, sanoit? Muistaakseni sinä olet minulle kiitollisuudenvelassa.”
”Se on täysin eri asia!” Severus kivahti.
”Niinkö? Severus, sinä istuisit Azkabanissa, jos minä en olisi mennyt sinusta takuuseen Voldemortin kukistumisen jälkeen.”
”Tiedän sen kyllä.”
”Joten – kiitokseksi henkesi pelastamisesta saat ottaa minun henkeni.”
”Eikö ole mitään muuta vaihtoehtoa?” Severus kysyi hiljaa. Sama kammottava laulu alkoi soida radiossa alusta.
”Tiedät, ettei ole. Voitko huonosti? Näytät kalpealta.”
”Totta kai minä voin huonosti! Ainoa ystäväni haluaa minun tappavan itsensä, olen tehnyt lähes yhtä järjettömän lupauksen myös Narcissalle ja radiossa jästit laulavat jostakin… Zig-Ah… miksi sinä kuuntelet tätä sontaa?”
”Jotta en kuulisi omia ajatuksiani”, Albus sanoi ja oli yllättäen täysin vakava. Miehet tuijottivat toisiaan silmiin pitkän aikaa. Jossakin vaiheessa Severus tajusi, että päätä ei enää särkenyt ja violettiakin näkyi vain vasemman silmän alanurkassa.
Hitaasti Severus nyökkäsi. Albus hymyili.
”Minä tiesin, että voin luottaa sinuun. Olen aina voinut.”
Severus nyökkäsi toistamiseen ja nousi tuolilta. Hänen oli pakko päästä pois. Kun hän oli jo ovella, Albus sanoi:
”Severus. Vielä yksi asia.”
”Niin?”
”Ystävyys ei koskaan lopu!” Albus lauloi laulun mukana ja loitsi sitten musiikin korviahuumaavan kovaksi.
Severus löi oven kiinni perässään. Silmissä näkyi kirkkaanvioletteja tähtiä.
A/N2: So here is a story from A to Z!
