Nimi: 3 kertaa, kun Molly näki jotain liikaa
Kirjoittaja: Silinteri
Oikolukija: Ei ole, mahdollisista virheistä voitte siis syyttää minua.
Tyylilaji: draama, hitunen slashia ja mahdollisesti vähäsen huumoria
Paritukset: George/Lee, pieni Bill/Fleur
Ikäraja: S // Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjä
Vastuuvapautus: Kaikki hahmot kuuluvat Rowlingille, enkä saa tästä minkäänmoista korvausta.
Kirjoittajan kommentti: Kirjoitin tämän, kun olin vakaasti päättänyt osallistua 3 kertaa kun -haasteeseen, aiheenani joku Weasleyn perheen jäsen. Ensin ajattelin keskittyä kaksosiin, mutta ficin päähenkilöksi ajautuikin Molly. :'D Ja teille, jotka ette asiasta ole tietoisia, Mollyn tyttönimi oli Prewett.
3 kertaa, kun Molly näki jotain liikaa
1.
Molly Prewett, kuusi vuotta, oli odottanut tätä hetkeä kauan, jo ainakin yhden, erittäin pitkän viikon. Molly oli siis viikko sitten muuttanut vanhempiensa kanssa suureen taloon, jonka päämakuuhuoneen vaatekomeroon häntä oltiin kielletty menemästä. Nyt Mollyn äiti, Ginelda Prewett oli sanonut käväisevänsä naapurin rouvalla lainaamassa vehnäjauhoja ja Molly oli tietenkin päätellyt hetkensä koittaneen. Hän livahtaisi vanhempiensa makuuhuoneeseen ja tarkistaisi, että mitä niin pahaa komerossa saattoi olla, että häneltä oli pääsy kielletty. Mollyhan oli jo iso tyttö, kyllä hänet yhteen vaivaiseen komeroon pitäisi päästää.
Paljaat, pikkuiset jalat läpsähtelivät tummapuiseen lattiaan Mollyn kiiruhtaessa äitinsä ja isänsä huoneeseen. Molly kiherteli mielessään pomppiessaan komeron ovelle. Sen kahva oli hiukan jäykkä, mutta Molly sai sen pienellä yrittämisellä auki.
Komero oli pieni ja sen reunoja kiertävät, kattoon saakka ulottuvat hyllyt pienensivät tilaa entisestään. Molly henkäisi innoissaan, kun huomasi pikkuisen huoneen valtavan tavaramäärän. Hyllyt olivat täynnä värikkäitä laatikoita, joista pursusi vanhoja lehtiä, postikortteja ja kirjeitä, hattuja sekä muita asusteita, vaatteita, kirjoja ja piha- sekä lautapelejä. Molly antoi katseensa kiertää tavarapaljoudessa ja hän huomasi heti ainoan laatikon, joka ei ollut värikäs ja sen sivuun oli raapustettu hänen isänsä nimi.
Hän nousi varpailleen ylettyäkseen pikkutytölle korkealla olevaan laatikkoon ja sai kuin saikin siitä otteen pikkuisilla sormillaan. Molly yritti pitää yllättävän painavan laatikon tasapainossa, mutta hän oli kompastua lattialla lojuvaan mattoon. Horjahduksen ansiosta laatikko lipesi Mollyn käsistä ja sen sisältö levisi pitkin lattiaa. Molly voivotteli ääneen surkeaa tuuriaan ja kyykistyi sullomaan lehtiä kiireellä takaisin pahvilaatikkoon, äitihän saattaisi tulla naapurista milloin tahansa. Kauhukseen Molly huomasi lehdissä olevan naisia, paljon naisia. Ja niillä ei kaikilla ollut edes vaatteita.
Molly huomasi, että kun hän oli järkyttyneenä näkemästään kertonut äidilleen käyneensä komerossa ja kaataneensa laatikon, jonka sisällä oli ollut lehtiä, joissa oli paljon noitia ilman vaatteita, hänen äitinsä oli ollut hetken aikaa isälle vihainen. Varmaan siksi, että isä ei ollut laittanut komeron ovea kunnolla lukkoon.
2.
Maailma oli pottuillut Mollylle koko päivän, joten hän oli syystäkin kiukkuinen. Vettä satoi kuin viimeistä päivää, joka esti Mollyn aikeet poistaa menninkäisiä puutarhasta. Arthur joutui jäämään ylitöihin ja Arthurin ylityöt tarkoittivat sitä, että hän raatoi Taikaministeriössä ainakin puoleenyöhön. Molly joutui siis kököttämään Kotikolossa yksinään, kaikki hänen lapsensakin viettivät lomaansa ties missä viilettäen. Toinen kaksosista oli varmasti kähveltänyt hormipulveripurkin, sillä se ei ollut paikallaan. Molly tuhahti ärtyneenä, nyt hän ei edes pääsisi käymään asioillaan Viistokujalla. Molly kuuli ulko-oven avautuvan ja otti automaattisesti muutaman askeleen kohti eteistä.
"Äiti? Oletko kotona?" kuului Billin ääni eteisestä.
"Täällähän minä", Molly vastasi ja katseli, kun Bill ja Fleur astelivat käsi kädessä hänen eteensä. Billin ilme oli melko vakava, kuten myös Fleurin. Mollyn sisällä läikähti hetkellinen paniikki, oliko joku kuollut?
"Älä suotta näytä noin pelästyneeltä, meillä on vain hyviä uutisia", Bill naurahti äitinsä ilmeelle ja vaihtoi tyttöystävänsä kanssa katseen, jonka merkityksestä Molly ei saanut selvää.
"Aivan, 'yvin 'yviä uutisia. Kerrassaan loistavia", Fleur vahvisti.
Mollyn ajatukset kulkivat heti äideille ominaista reittiä, Bill oli joko tulossa isäksi tai mennyt Fleurin kanssa kihloihin. Hänen kasvonsa näyttivät luultavasti vielä kauhistuneemmilta kuin aikaisemmin. Fleurin oli hankala peittää huvittunutta virnettään, mutta ainakin hän yritti. Mollyn katse hakeutui lähes automaattisesti esikoisensa ja tämän kumppanin sormiin.
Billin ja Fleurin vasemmissa nimettömissä kimalsivat hopeasormukset, Billillä miehekäs putkenpätkä ja Fleurilla tyylilleen uskollinen, monimutkainen timanttiunelma. Molly henkäisi terävästi. Hänen Billinsä, oma pieni Williaminsa. Naimisissa. Kohta hän ja Fleur saisivat varmaan lapsiakin. Ajatus hirvitti Mollya, vasta muutama vuosi sitten Bill saatettiin ensimmäiisen kerran Tylypahkan junaan ja nyt tämä oli jo naimisissa.
"Muistin juuri, minulla on hirmuisesti tekemistä. Puutarhassa. Juuri niin, puutarhassa", Molly ilmoitti tomerasti, ääni pienesti täristen ja kiiruhti takaovelle. Molly ei kääntynyt katsomaan poikansa reaktiota, vaan rysäytti ulos. Kaatosateeseen.
3.
Mollylla oli ollut loistava päivä. Hän oli ollut juna-asemalla ottamassa punapäiset lapsosensa Fredin, Georgen, Ronaldin ja Ginnyn vastaan joululomaksi. Tänä vuonna Fredin ja Georgen ystävä Lee Jordan vietti joululomansa Kotikolossa omien sanojensa mukaan vanhempiensa ulkomaanmatkan takia, mutta kaikki Agathan novellipiirin jäsenet kyllä tiesivät, että Jordanien perhettä vavisutti Frank Jordanin väkivaltainen käytös, jonka takia Lee yritti vältellä isäänsä kaikin keinoin.
Haettuaan nuorison, vaikka he kyllä olisivat osanneet Kotikoloon varmasti itsekin, Molly uppoutui valmistamaan koko perheelle illallista ja hänen lapsensa painuivat kovalla räminällä ja nauraen kapeita puuportaita yläkertaan. Joululoman alkamisen kunniaksi Molly päätti tehdä koko perheen keskuudessa suositun bravuurinsa - kermaperunoita, possun sisäfilettä ja punaviinikastiketta - ja kietaisi punavalkoruudullisen esiliinansa ylleen. Hän ei vain millään löytänyt taikasauvaansa, jompikumpi kaksosista oli varmasti vienyt sen. Molly suuntasi topakat askeleensa kohti kaksosten huonetta, epämääräisistä äänistä päätellen siellä oli kansaa paikalla. Pojat varmaan nahistelivat, kuten tavallista.
Nykäistyään oven auki varmana siitä, että jompikumpi huoneen asukeista oli kähveltänyt hänen sauvansa, Mollyn silmät kohtasivat ehkä hämmentävimmän näyn, minkä hän tässä tilanteessa olisi voinut nähdä.
"Herranjumala, pojat! George ja Lee, kädet irti toistenne takapuolista! Paidat päälle ja heti!" Molly parkaisi kovaan ääneen ja oli hilkulla, ettei hän peittänyt toisella kädellä silmiään. Rouva Weasleyn katse kiersi huoneen nopeasti. Frediä ei näkynyt missään ja Lee sekä George lojuivat hänen silmilleen sopimattomassa kasassa jälkimmäiseksi mainitun sängyllä. Georgelta oli päästä huvittunut hekotus, mutta hän melko viisaasti äitinsä tymistyneitä kasvoja tulkiten piti oman naamansa peruslukemilla.
Hämmennyksissään Molly pamautti oven kiinni ja tepasteli nopeasti alakertaan, missä hän huomasi taikasauvansa lepäävän essunsa etutaskussa.
Kirjoittajan kommentti 2: Olisi ihanaa, jos antaisitte mun tietää, että mistä tykkäsitte ja mistä ette, kaikenlaisen palautteen otan mielelläni vastaan. :3
