Nyt on jo pakko jättää kommenttini tänne, koska ensin, neljä viikkoa itkua takana, sitten YKSI hitsin kuppanen päivä ilman yhtäkään kyyneltä, ja nyt taisi lähteä uusi neljän viikon putki poraamista, kyynelehtimistä..
Ja nyt ficletin loppu vain sai huonon mielen palaamaan ikävästi takaisin.. Vaikka samalla se oli niin kauniskin.. ja niin tosi, kaksi viimeistä lausetta vain ovat elämää suurempia, kuolemattomia.
Rakastuisi edes johonkuhun toiseen, voisi yrittää ehkä unohtaa. Uusilla tunteilla voisi polttaa vanhojen rippeet, neuloa haavat päältäpäin umpeen ja olla kuin ne olisivat sisältäkin ehjät ja parantuneet.
Konditionaali.. sitä se omakin elämä on, yhtä jossittelua. Äh, en haluaisi kuulostaa aivan kamalan säälittävältä ihmiseltä, joka tulee itkemään kommenttiinsa kuinka rakkaus sattuu, mutta tässä tapauksessa on vain pakko, koska tämä lause on suoraan omista ajatuksista. Paitsi itse en vain halua uutta rakkautta, sehän olisi suoraan uusi isku sydämeen. Anteeksi, nyt loppui offi (toivottavasti).
On täysin mielipuolista väittää, että sitä voisi rakastua vain kerran.
Provosoiva ihana alku, ja tämä plus sitten nuo aiemmin mainitsemani kaksi viimeistä lausetta - ne yhdessä vaan pakahduttivat mut suruun ja silti niin uskomattomaan haikeuteen.
täydellisenä lempenä jääneet muistot
Tässä nyt kuitenkin on varmaan pieni typo sattunut. Oli pakko vähän ryhdistäytyä ja tutkailla tekstiäsi kylmän arvioivasti, ja tämä oli ainut mihin pystyin, pieneen typoon. : D Varmaankin täydellisen lempeinä voisi olla tarkoituksenmukainen muoto?
Ja sitten loppuun tavalliset kiitokset, ja tietysti muistutus siitä että rakastan kirjoitustyyliäsi, ja olen erittäin vaikuttunut ja yllättynyt että todella kirjoitit sinulle näinkin epätavallisesta parituksesta, good for you, hun! (:
XOXOXO
¤ DN ¤
