// Alaotsikko: drama, humor
Title: Rikkaruohoisia raapaleita
Author: minä, Susihukka
Genre: drama, humor
Pairing: Sirius/Peter
Rating: Max K-11 // Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjä
Summary: Viisi raapaletta kelmeistä
Disclaimer: En omista tässä ficissä esiintyviä henkilöitä, paikkoja tai asioita, jotka Rowling tunnistaa omakseen.
A/N: Neljä raapaletta (ja yksi tuplaraapale) kelmeistä. Tulee samalla mukavasti täydennystä vihdoinkin FanFic100. : ) Kirjoitusvirheistä saa sitten ilmoitella.
059. Ruoka. 100 sanaa
”Remus, tunnetko sinäkin sen?” Sirius sanoi masentuneena ja nojasi ystävänsä olkapäähän. Remus ei vaivautunut vastaamaan. Vähän aika sitten kotoa karattuaan, Sirius oli kärsinyt masennusta. Poika ei ollut enää sama kuin ennen. Hän ei ollut enää kunnolla mukana missään – vähiten syömisessä.
”Sirius, haluaisitko yrittää syödä tätä?” Peter kysyi varovasti ja yritti tarjota puolikasta leivänpalaa Siriukselle, joka kieltäytyi siitä.
”Sirius...” Remus sanoi varoittavasti ja Anturajalka, ilkikurinen ilme kasvoillaan otti leipäpalan käteensä.
”Peter, sinähän tiedät etten minä tykkää suolakurkuista.”
Peterin ihmetys vaihtui nauruksi Siriuksen haukatessa leipää nyrpeästi. Remus hymähti ja hymyili pienesti ystävälleen. Onneksi vanhasta Siriuksesta on jotain jäljellä, vaikkakin vain pienissä osissa.
044. Ympyrä. 100 sanaa
”POTTER! MUSTA! JÄLKI-ISTUNTOA!” Kuhnusarvio huudahti raivostuneena, mitä mielentilaa herralla ei nähty usein.
”Mutta luihuiset tämän aloittivat...” James yritti ja viskasi kädessään olevan fletkumadon puolikkaan Severus Kalkaroksen naamaan.
”Eipäs!”
”Juupas!”
”Eipäs!”
Pian luokassa lenteli fletkumadon puolikkaita ja kurttuviikunoita.
Ainoat, jotka eivät olleet osallistuneet ”sotaan” olivat Remus Lupin sekä Peter Piskuilan, jotka ahersivat liemen parissa.
”Peter, miten minusta vähän tuntuu, että tämä kaikki päätyy aina samaan. Kuin noidankehä tai ympyrä. Professori Kuhnusarvio on huutanut Jamesille ja Siriukselle tämän tunnin aikana jo kymmenen kertaa. Ja he ovat vastanneet aina samalla tavalla”, Remus voihkaisi, mutta Peter naurahti: ”Ja me kamppailemme edelleen tämän liemen parissa.”
022. Viholliset. 100 sanaa
”Isä, minä lähden nyt Tylypahkaan. Hei, hei”, Peter sanoi iloisena ja isä toivotti hänelle hyvästit.
”Muista, että tulet joululomalla kotiin.”
”Selvä, muistan.”
”Terve, kaverit”, Peter huudahti, mutta sulki suunsa kaikkien näyttäessä surullisilta.
”Mitä täällä on tapahtunut?” poika kysyi pelästyneenä ja sai osakseen vaivaisen irvistyksen Siriukselta.
”Severus on kipeänä”, James sanoi pahoillaan ja naurahti päälle.
”Vihollistasiko sinä vain kaipaat? Kai meille muillekin riittää rakkautta suuresta sydämestäsi?” Sirius kysyi ja sai osakseen nauruja muualtakin kuin kelmien suusta.
”Älkää huoliko. Kyllä me aina pysymme yhdessä. Kuolemakaan ei voi meitä erottaa. Ei edes Ruikulin haisevan sukan mätänevä lemu”, James sanoi juhlallisesti. Kelmit naurahtivat jälleen.
004. Sisäpuoli. 200 sanaa
Peter kosketteli hellästi Siriuksen ihoa saaden pojan hengähtämään vaivaantuneesti.
”Peter, mitä sinä...” Siriuksen hellä ääni sanoi saaden Peterin huulet hänen huuliensa päälle. Sirius ei vastustellut, hän oli liian heikko ja masentunut.
Nyt Peterin kädet vaeltelivat Siriuksen keholla nopeasti, koskettaen jokaista ihosopukkaa mihin hänen kätensä ylettyi.
Myöhemmin samana päivä Sirius kertoi Remukselle ja Jamesille Peteristä.
”H- Hän on muuttunut. H-Hän tulee, joka ilta sänkyyni ja koskettelee minua...” Sirius aloitti, mutta loppua kohden änni muuttui itkuiseksi.
”Se paskiainen saa kuulla kunniansa!” James karjaisi ja oli jo lähdössä etsimään Peteriä, mutta Remus pysäytti hänet.
”Minä etsin hänet.”
”Sinä lupasit olla tekemättä Siriukselle mitään!” Remus karjaisi Peterille, joka näytti väliinpitämättömältä.
”Kuulitko mitä sanoin? Et saa vahingoittaa...” Remus aloitti uudestaan vihaisena, mutta Peter sanoi kylmällä äänellä: ”Kuulin kyllä ensimmäiselläkin kerralla, Remus.”
”Aiotko tehdä asialle mitään?” poika, jota hänen ystävänsä kutsuivat Kuutamoksi vihjaisi, mutta Peter pudisti päätään ja alkoi lähteä kävelemään pois päin. Pois neljännestä kerroksesta, pois kelmien elämästä.
”Peter!” Remus huudahti hänen jälkeensä, mutta tämä ei auttanut.
”Sisäpuoli on aina erilainen kuin ulkopuoli”, Remus voihkaisi laskeutuen maahan polviensa varaan ja kuuli pian etäältä Jamesin ja Siriuksen äänen.
”Missä Peter on?” James kysyi ja Remus näki hänen ottavan taikasauvan esiin.
”Peter... On lähtenyt”, Remus vastasi hiljaa.
081. Miten? 100 sanaa
”Miten se tehdään?” James kysyi Siriukselta, joka purskahti nauruun.
”Ei nyt sentään kaikkea tarvitse ajatella kaksimielisesti”, James tuhahti ja heitti Siriusta ensimmäisenä käteensä saamallaan esineellä. Valokuvakansiolla.
”Ouh”, Sirius mutisi, kun valokuvakansio osui häntä kylkeen ja avautui sängylle. Sirius poimi albumin ja katsoi aukeamaa, jolle se oli avautunut.
”Katso tuossa olemme me!” James huudahti ja siirtyi Siriuksen sängylle.
”Olemmepa me näyttäneet tyhmiltä”, Sirius sanoi ja naurahti päälle. Hetken kuluttua hän kääntyi katsomaan Jamesia, joka pureskeli naurunkyyneleet silmissään tyynyä.
”Ei kai tyyny voi olla noin hyvä?” Sirius kysyi ja James vastasi yllättävän rauhallisesti tyyny suussaan: ”Tämä kuva on otettu eilen.”
//Olen ilmittautunut FF100 pois, mutta jätän nämä raapaleiden otsikot tähän. Muokkailen sitten, kun jakselen.
