Nimi: Kahdenlaista rakkautta
Kirjoittaja: MilzZzu
Fandom: Houkutus
Genre: Romance
Paritukset: Edward/Bella , Jacob/Bella
Ikäraja: K - 11
A/N: Tässä olisi tämä vaatimanne vaihtoehtoinen loppu, siitä en ota valituksia vastaan
Auringon heikko kajo herätti minut aivan liian aikaisin. En olisi halunnut nousta, mutta pian Charlie jo kutsui minua alakertaan. Halusin vain sulkea silmäni ja nukkua pois, mutta tiesin ettei se ollut mahdollista. Minun oli tehtävä päätökseni, oli turha lykätä kipua enää kauemmas. Huokaisten nousin ja tassuttelin alas.
Päivä meni täysin sumussa. En tajunnut ajan kulua lainkaan, istuin omalla sängylläni tuijotellen eteeni vailla yhtäkään järkevää ajatusta. Jacobin ja Edwardin kasvot häilyivät edessäni, mutta en pystynyt päättämään heidän välillään. Lopulta, kun kello löi puoli kuusi, minulla oli edelleen suuri päätös edessäni, enkä ollut yhtään viisaampi sen suhteen. Minua pelotti, pelotti aivan hirveästi kun etsin turhan hitaasti autoni avaimia. Kun kävelin kohti autoani, pelko kasvoi hirveäksi paniikiksi. Käteni tärisivät ja minua oksetti. Kun käynnistin autoni, silmiäni sumensivat kyyneleet joita en saanut pyyhittyä pois. Hitaasti lähdin ajamaan kohti tapaamispaikkaa, mutta auto ei tuntunut pysyvän lainkaan hallinnassani.
Ja lopulta tein päätökseni. En tiennyt oliko se oikea, luultavasti ei. Minuun sattui, sattui niin lujaa että minun oli painettava käteni sydämelleni pitääkseni itseni kasassa. Mutta samalla rakkaani kasvot ilmestyivät silmieni eteen ja sillä hetkellä pakotin itseni uskomaan sydäntäni. Ehkä minä vielä saisin elää onnellisesti elämäni loppuun asti.
Pojat odottivat minua rajalla. Jacob istui kylmällä asfaltilla ilman paitaa, tummat hiukset kehystivät jännittyneitä kasvoja. Edward seisoi liikkumatta, hänen kasvonsa olivat ilmeettömät, mutta hänen silmänsä hehkuivat mustaa tulta. Pysäytin epäröiden autoni tien varteen ja astelin poikien luokse. He kiiruhtivat lähemmäs minua, molempien kasvoilla oli toiveikas ilme. Tunsin kuinka sydämen kiihdyttää lyöntejään, kuinka veri syöksyi kohisten läpi suonieni saaden sormenpääni pistelemään inhottavasti. Avasin suuni sanoakseni asiani, mutta jostain syystä en saanut sanoja ulos suustani. Suljin suuni ja pojat tuijottivat minua kärsimättöminä.
”Niin, Bella?” Jacob lopulta murahti kun olin aukonut suutani pitkään ilman tulosta.
”Älä hoputa häntä”, Edward sanoo paheksuen ja Jacob mulkaisei häntä rumasti. En tiedä miksi, mutta äkisti huomasin alkavani nauramaan. Nauru purkautui väkisin huulieni välistä ja kohta taivuin kaksin kerroin ulvoen iloani pimeälle taivaalle. Pojat tuijottivat minua pelokkaina ja miettivät selvästi olenko menettämässä järkeni. Ehkä minä olinkin. Viime pävinä olin vain stressannut ja panikoinut ja pelännyt, pelännyt niin hirveästi että ehkä aivoissani viimein naksahti jokin. Kun lopulta sain itseni taas hallintaan, olivat ensimmäiset tähdet jo ilmestyneet taivalle. Leppeä iltatuuli kutitteli kasvojani pyyhkien ilon kyyneleet poskiltani. Vakavoiduin ja katsoin edessäni seisovia poikia silmiin.
”Minä rakastan teitä molempia niin paljon. Mutta taidan rakastaa melko väärin, sillä miksi muuten olisimme tässä tilanteessa. Minä olen yrittänyt kuunnella sydäntäni, mutta se on hirveän vaikeaa”, sanat pulppusivat ulos suustani ja minä pelkäsin niiden aikaansaamaa vahinkoa, mutten voinut pysäyttää itseäni.
”Edward”, kuiskasin vampyyrin nimen ja astuin lähemmäs häntä. Pojan kädet koskettivat omiani, katsoin hänen upeisiin silmiinsä ja tunsin hukkuvani niihin. Hän oli täydellinen, niin täydellinen.
”Minä rakastan sinua”, kuiskasin ja suutelin häntä. Huulemme kohtasivat toisensa epäröiden, mutta sitten vampyyri veti minut miltei liian kovaa lähemmäs itseään. Hetkeksi unohdin ympäröivän maailman ja vain keskityin hänen läheisyyteensä. Lopulta minun oli kuitenkin palattava maan pinnalle. Tunsin kyyneleet silmissäni, ne valuivat poskilleni ja Edward katsoi niitä tuskaisena.
”Anna . . . Ei, älä koskaan anna minulle anteeksi. Mutta minä . . . Charlie ja äiti . . . Minä haluan ehkä pysyä ihmisenä. Joten . . .”
Tiesin että Edward ymmärtäisi. Hän oli pelottavan älykäs. Pakotin itseni kohtaamaan nuo tuliset silmät, pakotin itseni kohtaamaan sen katseen joka repi sydämeni palasiksi. Kyyneleet alkoivat sumentaa silmiäni ja Edwardin kurkusta kantautui surumielinen murahdus.
”Sinä . . . tarkoitatko . . . että valitset minut?” Jacon kuiskasi ja hänen äänensä oli niin täynnä toivoa että oloni parani hitusen. Mutta yksi katse kohti vampyyria sai sydämeni taas sykkimään kipeästi.
”Minä . . . Niin.”
Jacob ei tehnyt mitään. Hän vain seisoi ja tuijotti minua. Sitten hän ryhdistäyti ja hänen silmissään oli säälivä katse.
”Kiitos. Minä jätän teidät kahden. ”
”Jake . . .”
”Bells, Meillä on koko elämä aikaa. Minä tulen kohta takaisin”, Jacob sanoi ja hänen hymynsä oli niin rakastava että se hieman hämmensi minua. Silti en osannut nauttia siitä. Kun Jacob katosi puiden siimekseen, minä astahdin epäröiden lähemmäs Edwardia. Vampyyri perääntyi hieman.
”En . . . en voi sanoa sinulle mitään muuta kuin että rakastan sinua. Niin hirvittävän paljon . . . Meidän rakkautemme oli niin täydellistä, ja-”
”Ei, ei se ollut. Et sinä muuten jättäisi minua”, Edward keskeytti ja minä sävähdin kuullessani hänen elottomat sanansa.
”Edward . . .”
Mutta en minä osannut sanoa mitään. Sydämeni pomppi kipeästi ees taas rinnassani, kyyneleet valuivat edelleen alas poskiani pitkin. Minä nyyhkäisin säälittävästi ja vampyyri kohotti katseensa minuun.
”Bella . . . Sinä olit kaunein asia minun elämässäni. Mutta minä sanoin että antaisin sinulle minkä tahansa osan itsestäni. Ja sinä olet päättänyt näin. Sinä tulet aina hallitsemaan sydäntäni. Aina. ”
Edward astui lähemmäs minua ja suuteli minua hellästi. Minä takerruin häneen ja itkin tuskaani ja hänen kylmä rintansa kohoili myös niin kuin hänkin olisi itkenyt.
”Minun pitää . . . Antaa tämä sinulle takaisin”, nikottelin kyyneleet valuen ja yritin irrottaa Edwardin antamaa sormusta etusormestani. Vampyyri naurahti surullisesti ja pysäytti heikot yritykseni.
”Ei, rakas. Pidä se. Sinulle se kuitenkin kuuluu, sillä ketään muuta en tule koskaan rakastamaan niin kuin sinua.”
”Sinun . . . sinun pitää jatkaa eteenpäin . . .” mumisin itkuisesti ja halasin häntä uudelleen.
”En voi, en koskaan. Mutta älä sinä minusta huoli. Huolehdi vain sydämestäni, sillä se tulee aina olemaan sinun”, Edward kuiskasi korvaani ja sitten hän irrottautui otteestani.
”Rakastan sinua Isabella Swan”, hän sanoi vielä ja nyt näin vampyyrin silmissä jotain läpikuultavaa, kuin . . . kyyneliä? Ja sitten hän oli poissa, eikä minun sydämeni tuntunut enää kokonaiselta. Hän oli vienyt osan siitä mukanaan.
Kuusi kuukautta myöhemmin ”Jake . . .”
”Mmm?”
”Minun on pakko mennä.”
”Ei, jää luokseni . . . Vielä hetkeksi, pyydän.
Katsoin pojan nauraviin silmiin, hänen kuumat kätensä kiertyivät ympärilleni ja hänen huulensa sytyttivät koko kehoni tuleen. Makasimme siinä pehmeällä rantahiekalla vielä tunnin, kuuntelin Jaken vahvoja sydämenlyöntejä ja upposin hänen leppeisiin silmiinsä yhä uudelleen ja uudelleen. Lopulta minä nousin ylös ja Jake saattoi minut autolleni.
”Tule pian takaisin, jooko. Tänä iltana?” poika kysyi flirttaillen ja minä irvistin hänelle.
”Ei, enpä taida. Huomenna on kokeet”, nauroin ja Jacob kaappasi minut samassa syliinsä.
”Ei, Bells, tuo ei käy laatuun. Minä haluan sinut tänne illalla. Minä haluan sinut tai hiivin yöllä ikkunastasi ja . . .”
”Jake, hyi! Törkeää!” älähdin ja Jake purskahti lämpimään nauruun. Vasta puolen tunnin kuluttua pääsin viimein lähtemään La Pushista kohti kotiani.
”Charlie, olen kotona”, huusin vaikka tiesin ettei hän ollut täällä. Käteni hikosivat jännityksesta kun kiipesin portaat ylös huoneeseeni. Pakotin syyllisyyden taka-alalle ja avasin oveni. Ja siellä hän oli, odottamassa minua sängylläni. Silmät kuin sulaa kultaa, iho hohtaen ikkunasta tulvivassa aurongonvalossa.
”Hei, Bella. Kaipasitko minua?” hän kysyi ja hänen äänensä oli kuin musiikkia.
En vastannut kysymykseen, vampyyri nousi sängyltäni ja veti minut syliinsä.
”Minä . . . Edward, me emme voi . . .”
”Shh . . . Me emme koskaan jää kiinni niin kuin sinulle ja Jacobille kävi. Olen liian älykäs sellaiseen”, poika hymähti ja suuteli kaulaani.
”Miksi . . . Miksi sinä pakotat minut tähän . . .?” huokaisin kun Edward painoi lantionsa omaani vasten.
”Koska sinä haluat tätä yhtä paljon kuin minäkin.”
Kylmät huulet painautuivat otsaani vasten, kädet vetivät minua lähemmäs. Minä suljin silmäni ja antauduin.
Tein sen taas, petin rakkaani yhä uudelleen ja uudelleen. Ja tiesin että jäisimme vielä kiinni. Olin noidankehässä enkä päässyt enää ulos siitä. Olin loukussa, minä ja heikko sydämeni. Ja silti nautin joka sekunnista. Voi, kuinka vihasin itseäni.
”Rakastan sinua, Bella.”
A/N: Joo-o, kommenttia pyytelen . . .
