Vangittu omatunto | Bellatrix/Luna, S

[FractaAnima]

Title: Vangittu omatunto
Author: FractaAnima
Genre: drama
Rating: S //zougati muokkasi ikärajan vastaamaan uusia ikärajoja
Pairing: Bellatrix/Luna
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä omistan mielikuvitukseni. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.

Ficlet

Haasteisiin:
Femme10 3.0
Rare 10
Kerää kaikki hahmot (Bellatrix Lestrange)
Ficlet300 sanalla 25. Hämärä


Vangittu omatunto

Malfoyn valtava kartano oli hiljainen ylhäisessä yksinäisyydessään.  Hämärä oli kietonut sen verhoonsa. Ikkunoissa ei ollut valoa, eikä edes tuuli rikkonut ympäröivää äänettömyyttä. Viereisestä puutarhasta sen sijaan kuului pientä kahinaa.

Bellatrix makasi puutarhapenkillä suurien kirsikkapuiden takana. Hän oli juuri sytyttänyt tupakan ja imaisi siitä ensimmäiset savut nautiskellen. Tulipää poltti reikiä hämärän verhoon. Savu kierteli ilmassa ja kietoutui naisen takkuisiin hiuksiin.

Bellatrix huokaisi syvään. Hänen mielessään pyörteili savun kaltaisia ajatuksia, jotka tekivät hänestä hauraan. Hauraan ja inhimillisen. Pitkään nainen oli tuntenut itsensä sairaaksi, mutta ajan myötä nuo oudot olotilat selkeytyivät. Naisen eläväksikuolleeksi luultu sydän oli alkanut lyödä ja hän oli löytänyt tunteensa.

Nuo tunteet rakensivat hänelle alituisesti uusia moraalisia käsityksiä maailmasta. Nuo tunteet estivät häntä suorittamasta hänen herransa antamia tehtäviä - ainakin ilman omantunnon tuskia. Niin, Bellatrix oli löytänyt omatuntonsa. Tuo hauras, pieni ja viaton omatunto makasi tällä hetkellä kaltereiden takana. Ja jostain syystä Bellatrix halusi pelastaa sen. Itseasiassa eniten koko maailmassa hän halusi pelastaa oman pienen omatuntonsa, jonka nimi oli Luna - Luna Lovekiva.

Bellatrix nousi istumaan, tumppasi tupakkansa penkin selkänojaan ja heitti päättäväisesti kasvoille karanneet hiussuortuvansa selkänsä taakse. Hän pelastaisi oman Lunansa, vaikka maksaisi siitä hengellänsä. Nainen nousi päättäväisesti ylös. Ohikiitävän hetken hänen vanha sydämensä epäröi, mutta uusi löi niin lujaa, ettei tahdonvoimaa voinut voittaa. Niin hän lähti kävelemään kohti kartanoa ja sen alla olevia tyrmiä. Tyrmiä, joiden kaltereiden takana hänen hauras omatuntonsa oli vangittuna.

[sennamiila]

En ole kommentoinut mitään pitkään aikaan, joten taitoni saattavat olla hieman ruosteessa... Pakko nyt kuitenkin yrittää jotakin tähän väkertää.

Paritus sai minut nappaamaan tämän auki. Piti tulla katsomaan, että voiko tällaisella parituksella oikeasti saada aikaan mitään. Pakko sanoa, että kyllä voi. Kaikki tuntui olevan niin luonnollista, että hetken jo mietin, onko päässäni jotakin vikaa. Eihän Lunaa ja Bellaa yksinkertaisesti voi parittaa toisilleen. Ja silti voi. Pidin tästä. Oikeasti. Annan kymmenen pistettä ja papukaijamerkin jo ylipäätään siitä, että sait parituksen toimimaan. Tässä oli sellainen hämyinen tunnelma, josta tyksin kovasti. Kaikki, miten olit kuvaillut, kuinka... tai odotas hetki, taidankin lainata parhaat kohdat.

Tulipää poltti reikiä hämärän verhoon. Savu kierteli ilmassa ja kietoutui naisen takkuisiin hiuksiin.

Hänen mielessään pyörteili savun kaltaisia ajatuksia

ja

Ohikiitävän hetken hänen vanha sydämensä epäröi

Etenkin tuo viimeinen aiheutti minussa sellaisen mystisen aww-reaktion. Bellan vanha sydän... jotenkin vain niin suloista. Muutenkin oli suloista, kuinka Bella ajatteli Lunaa ja tahtoi pelastaa tytön, vaikka sitten itse kuolisi. Jotenkin ei-niin-Bellaa, mutta kuitenkin siellä oli jotakin häntä itseään.

Luultavasti ilmaisin itseäni ja ajatuksiani mahdollisimman epäselvästi, mutta pointti oli siis, että tykkäsin tästä todella paljon. Kiitoksia iltani piristyksestä.

senna

[FractaAnima]

sennamiila Paritus on kieltämättä hyvinkin erikoinen, mutta kaikkea sattuu, kun heidät kerta canonissa laitetaan samaan rakennukseen. Olen hyvin otettu kommentistasi. Suuret kiitokset ja syvät kumarrukset.

[Aavis]

Minäkin parituksen perässä kurkkimassa... Bella/Luna on hyvin erikoinen ja kuitenkin todella mielenkiintoinen keksintö! Mistäs moinen ajatus lähti, kun itse en ainakaan ole ikinä ennen tainnut törmätä muuten kuin korkeintaan hardcore-osastoilla ()?

No kuitenkin. Olen samaa mieltä siitä, että hetken kuvaus on suorastaan loistavaa! Teksti on itsessään ihanan lyhyt, ja jätät senkin tilan kuvailulle - tykkään! Lukijanakin tapahtumat piirtyvät verkkokalvoille ja suorastaan haistoin Bellan savukkeen, vaikken ehkä ihan tiedäkään, mikä hänet on saanut tarttumaan moiseen. Olisin lukenut mielelläni pidemmänkin tekstin ja kuullut paljon lisää siitä, miten naiset päätyivät yhteen ja kuinka Luna onnistui herättämään Bellatrixin omantunnon ja tunteet (sitä odotellessa, vink vink), mutta olen hyvin tyytyväinen jo luettuani tämän.

Kiitos, ja uteliaisuudesta kihisten!

[FractaAnima]

viilakoodi Tämä ajatus lähti siitä tosiasiasta, että he ovat canonissa saman katon alla. Niissä olosuhteissä tämä on siis jopa jollain tavalla mahdollista, eikä ihan täysin päästä revitty. Jos ihmiset ovat samassa paikassa, voi tapahtua mitä tahansa. Ehkäpä joskus saattaisin innostua tästäkin parituksesta lisää, aika näyttää. Kiitoksia paljon kommentistasi.

[RaistlinMajere]

Hei sähän oot kirjottanu tän jo kauan sitten! : o No joo sitte asiaan, olit saanut tunteellisesta Bellasta todella toimivan ja jostain kumman syystä Bella/luna kuulostaa tässä jopa uskottavalta Joo en osaa nyt kyllä kommentoida ollenkaan rakentavasti ku toi sun alkus kartanosta ja kirsikka puista ja penkistä sai mut vaan koko ajan pyörittää päässäni että onkohan tämä tapahtuma mahdollisesti ennen vai jälkeen Luciuksen ja Fleurin : D

Kiitos tylsän illan pelastuksesta : ]

[FractaAnima]

RaistlinMajere Hahaa, enpäs ole ajatellut, mutta luulen, että tämä on jälkeen Luciuksen ja Fleurin. Kiitos taas.

[Lyygia]

Hei taas.

Tämä oli kyllä suloinen teksti, jossa kiteytyy kyllä hyvin se, miksi pidän kirjoituksistasi. Kuvailusi on yksinkertaista, mutta kaunista, ennen kaikkea realistista. Paritus ei ehkä ole maailman realistisin, mutta toiselta kannalta katsottuna se sopii tuohon tilanteeseen. Bellaahan paritetaan lähinnä Voldemortille ja Rodolphukselle, mutta ne ficit ovat yleensä jotain muuta kuin perinteisiä nyt-me-tykätään-toisistamme-rakkaustarinoita. Ei tämäkään sellainen ollut, mutta jotenkin paljon ihmismäisempi kuin mitä yleensä Bellatrixista kirjoitetaan.

Idea tehdä Lunasta Bellan omatunto oli söpö ja toi oman mausteensa tähän tekstiin. Olisihan tässä ollut tarinaa kyllikseen pelkällä alkuasetelmalla, Bellatrix pitää Lunasta ja haluaa vapauttaa tämän, mutta Luna Bellan omatuntona... Aww.

Bellatrix makasi puutarhapenkillä suurien kirsikkapuiden takana.

Mikä mielikuva! Vaikka se on arkinen ja aika simppelikin, mutta silti. Ensinnäkin tuo makaaminen sillä penkillä oli ensimmäinen kulmien (hyväksyvä) kohotus, ja kirsikkapuut. Toki Malfoyn kartanossa on sellaisia, jos kerran albiinoriikinkukkoja löytyy niin eiköhän sieltä kirsikkapuitakin löydy. Ja sitten kun Bella vielä polttaa sitä tupakkaa makuullaan niin mielikuvat on valmiina. Ihan kuin Malfoyn kartano olisi tuossa takapihalla.

Bellatrixia on vaikea kirjoittaa inhimilliseksi noin vanhoilla päivillään (ei 47 ole edes vanha, mutta weeyäh), mutta olet siinä onnistunut. Ja Bella on vielä kovin IC.

Kiitos ihan hirmuisesti, pöytään liimattu etana pääsi juuri kolme senttiä eteenpäin. ♥

[FractaAnima]

Kristen Mä oon ihan sanaton täällä... Tiesitkö, että etanat voivat nukkua kolme vuotta putkeen? Kiitos kommentistasi, taas.

[Odo]

Kommenttikampanjasta moi! En ihan eilen ehtinytkään kommentoida, mutta nyt sitten oon täällä.

Olen lukenut tämän itseasiassa ennenkin, koska hahmoina Bellatrix ja Luna ovat kultaa. Myös rare-paritusten ystävälle tämä siis on oikein herkullinen parivaljakko ja pidän siitä, että ficissä jätetään lukijalle mahdollisuus kuvitella, miten Bellatrixin tunteet ovat syntyneet.

Ficissä on paljon pieniä ihania yksityiskohtia, kuten savunkaltaiset ajatukset, vanha sydän ja niin edelleen. Teksti oli sujuvaa luettavaa ja oli hienoa, että esille tuotiin Bellatrixin molempia puolia, sitä pahaa ja hyvää.

Mun mielestä ajatus Bellatrix/Lunasta on todella kiehtova. Luna on hahmo, joka ei pelkää ja herättää varmasti kenessä tahansa ajatuksia. Se, että nimenomaan Luna sai Bellatrixin löytämään omatuntonsa kuulostaa sopivalta, sillä en keksi muuta hahmoa, jolla olisi kykyä tai halua välttämättä saada Bellatrixiä ajattelemaan tekojaan. Lunan erikoisuus antaa siihen mahdollisuuden.

Loppu jäi mukavasti auki ja antaa lukijalle vapauden miettiä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tästä lukisi mielellään jatkoa, kun mahdollisuuksia on niin monia, että yhtä selkeää jatkoa on vaikea itse ajatella.

Kiitos paljon tästä!

[FractaAnima]

Odo Hei jee, paljon kiitoksia. Tämä on kyllä sitä rareinta rarea ja erittäin avoin teksti, mutta hyvä, että koit ne plussaksi. Itse kun lukasin tämän pitkästä aikaa läpi, niin tuntuu, että saattoi jäädä vähän liiankin avoimeksi. Täytyypi muistaa näitä ficletejä, jos joskus meinaa inspiraatiot uusiin teksteihin olla hukassa.