ff100 001.alku
Nimi: Junamatka.
Tekijä: Minä eli Lius-
Ikäräjä: Sallittu
Tyylylaji:?
Beta:Lacrimare
Summary: Jamesin ja muiden kelmien ensimmäinen matka Tylypahkaan
James Potter oli nuori 11 vuotias poika ja menossa ensimmäistä kertaa Tylypahkaan. Hän oli niin innoissaan, että ei ollut meinannut saada nukuttua vaan oli selaillut koulukirjojaan. Hän oli herättänyt äitinsä ja isänsä keskellä yötä kysyäkseen, miltä heistä oli tuntunut mennä Tylypahkaan.
Äiti ja Isä olivat kertoneet kaikenlaista kouluajoiltaan. Jamesin isä antoi Jamesille näkymättömyysviitan, mutta sanoi ettei viittaa ei saa käyttää pahantekoon. Päinvastoin kun he olivat ajatelleet, James vain innostui lisää. Lopulta hän suostui menemään nukkumaan. Viimein hän nukahti iloisena siitä että pääsisi lopulta Tylypahkaan.
Hän oli laiturilla yhdeksän ja kolme neljännestä hyvästelemässä vanhempiaan. Viimein hän hyppäsi junaan, ja hänen äitinsä huusi vielä:
"James ole sitten kunnolla!"
Innoissaan James lähti etsimään tyhjää vaunuosastoa. Hän oli hiukan väsynyt kun oli valvonut yöllä, mutta väsymys unohtui pian.
Lopulta hän löysi osaston jossa oli vain yksi ihminen, suunnilleen Jamesin ikäinen poika, joka vain katseli ulos ikkunasta aivan kuin ei olisi huomannut Jamesia. James katsoi poikaa uteliaana, kun poika käänsi päänsä ja katsoi Jamesia. James ei nähnyt kunnolla pojan kasvoja, sillä pojan mustat hiukset olivat edessä.
"Voinko istua tähän?" James kysyi.
Mustahiuksinen poika nyökkäsi, ja James istui. Hän hyppäsi pian ylös, kun huomasi kauniin punatukkaisen tytön seisovan ovella.
James ryntäsi tytön luo, ojensi kätensä ja sanoi:
"Olen James Potter."
Tyttö tarttui Jamesin käteen ja sanoi: "Lily Evans."
"Oletko jästi?" James kysyi heti. Tästä Lily suuttui hieman, sillä hän ei tiennyt mitä jästi tarkoittaa.
Hän käänsi Jamesille selkänsä ja lähti.
Jamesin mielestä Lily oli kaunis, ja hänellä oli kaunis ääni. Hän halusi tutustua Lilyyn, mutta pohti ehtivänsä vielä myöhemminkin.
James istui hiukan pettyneenä paikalleen ja mietti mitä väärää hän taas oli sanonut.
"Kuka sinä olet?" hän kysyi mustahiuksiselta pojalta.
"Sirius Musta", poika vastasi.
"Musta? Jaa, no ei sen väliä... Pidätkö huispauksesta?" James kysyi. Aluksi hän hiukan epäröi. Äiti ja isä olivat varoittaneet, että jotkut olivat ilkeitä, ja että heidän kanssaan ei kannattanut olla. Tosin he olivat myös sanoneet luottavansa siihen, että James osaisi valita kaverinsa.
Niin he juttelivat huispauksesta, kunnes ovi aukaistiin taas. Tällä kertaa sisään astui pieni, hieman rotan näköinen poika joka kysyi:
"Saanko istua tähän?"
"Ilman muuta", James vastasi. James katsoi poikaa tarkasti, ja hänestä tuntui että poika ei ehkä olisi kovin älykäs. Hän kuitenkin suuttui itselleen hieman. Eihän hän edes tuntenut poikaa.
Hän esitteli itsensä ja Siriuksen. Hiirtä muistuttava poika kertoi olevansa Peter Piskuilan. Ennen kuin Peter ehti laittaan ovea kiinni, sisään astui neljäs poika joka oli melko kalpea ja hieman sairaan näköinen. Poika ei sanonut mitään. Istui vain penkille ja nukahti melkein heti.
James ei viitsinyt edes ehdottaa pojan herättämistä vaan, alkoi Siriuksen ja Peterin kanssa pohtia mihin tupaan he haluaisivat.
"Minä haluan ehdottomasti Rohkelikkoon, koska koko sukuni on ollut siinä. En usko että sopisin muihin tupiin", James sanoi.
"Minäkin haluaisin Rohkelikkoon, mutta pelkään että joudun Luihuiseen, koska minun koko sukuni on ollut siinä", Sirius sanoi hieman surkeana.
"Minä en tiedä mihin tupaan haluaisin. Minun sukulaisiani on ollut kaikissa tuvissa, mutta ehkä Rohkelikko olisi paras vaihtoehto", Peter pohti.
Loppumatkasta nukkuva poika heräsi, ja katseli ympärilleen. Ennen kuin hän ehti sanomaan mitään, Sirius esitteli heidät kaikki ja kysyi pojan nimeä.
"Remus Lupin", Poika vastasi.
Jamesista Remus vaikutti jotenkin pelokkaalta. Olikohan häntä kiusattu paljon? Lisäksi hän näytti hiukan sairaalta. ’Nojaa, Remus varmaan kertoo heille, jos on sairas tai jotain muuta vakavaa’, James ajatteli.
Loppumatkan he puhuivat kaikenlaista ja huomasivat tulevansa hyvin toimeen keskenään. Siitä James oli hyvin iloinen. Hän oli saanut ystäviä nopeammin kuin oli edes unelmoinut!
Illalla James kirjoitti ennen nukkumaanmenoa kirjeen vanhemmilleen, jossa kertoi uusista ystävistään. Hän kertoi myös, että he kaikki olivat päässeet Rohkelikkoon. James lähetti kirjeen ja nukahti onnellisena.
James oli edelleen innoissaan, mutta koska hän oli edellisenä yönä valvonut niin kauan, häntä väsytti todella paljon.
//destine muokkasi ikärajan otsikkoon
