Title: Surusilmä
Author: Mortti
Rating: S
Paring: Severus/( Lily )
Genre: Songfic, angst, drama(?)...
Disclaimer: J.K Rowling omistaa paikat ja hahmot, minkäänlaista vastinetta en tästä saa.
A/N: Eli ensimmäinen songfic jonka olen tehnyt
Kuuntelin matkalla Helsinkiin, I-podista Indican - Surusilmä kappaleen, ja suunnilleen tälläinen ajatus ficistä syntyi välittömästi mieleeni. Hieman tämä muuttui matkan varrella, mutta pidän siitä. Eli tämä on songfic siitä kuinka Severus menetti Lilyn. Anelen polvillani, että joku ihana ihminen ( tai olento ) kommentoisi tätä.
Kiitos.
Indica - surusilmäPunahiuksinen tyttö istui selkä puuta vasten, ja nauroi jollekin mitä hänen vaaleahiuksinen ystävänsä oli juuri sanonut. Rasvahiuksinen ja koukkunokkainen poika katsoi tyttöä vaivihkaa vähän matkan päästä. Tyttö olin niin kaunis nauraessaan. Poika lähestyi tyttöä jalat täristen. Hänen kätensä tärisivät, ja mielellään hän olisi juossut karkuun, mutta jalat suuntasivat kohti kaunista tyttöä. Tyttö nosti katseensa kalpeaan poikaan, ja hymyili säteillen.
” Sev ”, tyttö sanoi iloisesti nousi ystäväänsä vastaan. Severus tunsi punahiuksisen tytön ystävän halveksuvan katseen, mutta katsoi silti onnellisesti hymyillen edessään seisovaa tyttöä.
” Hei, Lily…”, Severus aloitti arkana. Hän sipaisi hermostuneena rasvaisia hiuksiaan, huulet jännittyivät arkaan hymyyn. Severuksen silmät poukkoilivat hermostuneena tytössä, eivätkä huomanneet hänen selkänsä taakse ilmaantuneita hahmoja. ” Minä… haluaisitko sinä tulla kanssani Tylyahoon viikonloppuna… treffeille? ”.
” Älä edes kuvittele, Ruikuli ”,
Nauroi pilkallinen ääni Severuksen takana. Severus käännähti nopeasti ja tunsi vatsassaan ikävän muljahduksen. Potter ja Black seisoivat hänen edessään, kummankin kasvoilla oli ilkeä virnistys.
” Älä sinä, Potter sekaannu tähän! ”, Lily kivahti punaisena kasvoiltaan. Potter kohautti ylimielisenä olkiaan ja loi Blackin kanssa huvittuneen katseen.
Severus kääntyi alistuneena Lilyn suuntaan ja sanoi epävarmana vaivaantuneen näköiselle tytölle:
” Lily? ”
Lily laski katseensa maahan ja hieraisi hämillään poskeaan. Severus tunsi kuinka pettymyksen piikki iskettiin hänen sydämeensä. Hän perääntyi hieman, tuntien kuinka pala nousi karvaana hänen kurkkuunsa.
” Olen… olen pahoillani Sev ”, Lily mutisi katse edelleen maassa.
Severus räpytti vimmatusti silmiään ja kääntyi nopeasti kannoillaan, hän halusi paeta mahdollisimman nopeasti. Hän kuuli sumeasti Potterin ja Blackin hekottavan ilkeästi hänen peräänsä, ja huutelevan pilkkahuutojaan.
Tulinuolina tuntee
pilkan hän selässään
Pettyneenä pois kulkee
nauru jälkeensä jää***
” Antakaa hänen OLLA! ”
Severus kuuli Lilyn äänet läheltään. Häntä oksetti ja raivo tummensi hänen sielunsa ja verensä. Potter ja Black pitivät häntä taioin jäykistettynä. Hän kuuli Lilyn huutavan pojille. Se ei helpottanut Severuksen mieltä, hän pystyisi kyllä itsekin näyttämään Potterille ja Blackille. Luuliko Lily hänen olevan niin avuton ettei hän pärjäisi noille ääliöille?
Eihän Lily minusta eilen tuntunut kovin paljon välittävän kun pyysin häntä ulos, miksi hän muka nyt välittää? Viha poltteli Severusta ja jos hän olisi voinut, hän olisi huutanut tunteidensa tuskasta.
Severus tunsi vapautuvansa ja kompuroi sielu verta valuen seisomaan. Hän katsoi raivon polttelemana ylimielisen näköisiä Potteria ja Blackia. Lily näytti helpottuneelta.
” Ole hyvä ”, Severus kuuli tylsistyneen Potterin sanovan inhoavasti. ” Sinulla kävi tuuri, Ruikuli, kun Evans sattui paikalle - ”,
Severus tunsi vihan hulmahtavan ja sähisi kiukun seurauksena:
” Minä en kaipaa hänenlaistensa saastaisten kuraveristen apua! ”
Severus katui sanojaan jo ennen kuin ehti sanoa ne. Hän huomasi kuinka Lily valahti valkoiseksi ja syvä järkytys levisi tytön kauniille kasvoille. Hänen silmänsä katsoivat Severusta, joka tunsi sydämensä kuolevan tuskallisesti,
mitä olenkaan mennyt tekemään? ” Selvä ”, Lily sanoi jäätävästi, ja tuskakseen Severus huomasi kuinka Lily taisteli kyyneleitä vastaan. ” Vastedes en vaivaudu. Ja sinuna minä pesisin housuni, Ruikuli. ”
Severus oli jähmettynyt paikoilleen. Hän kuuli vain heikosti Lilyn ja Potterin raivoavan toisilleen. Hän tunsi kuinka tuska viilsi häntä ja hänen silmänsä kostuivat. Hän vapisi, eikä voinut hengittää. Sitten Lily kääntyi ja loi viimeisen kylmän ja tuskaisan katseen häneen. Severus avasi suunsa huutaakseen jotain epätoivoista tytön perään, mutta tunsikin kuinka hänet leijutettiin jälleen taivaalle. Ihmisjoukko remahti jälleen nauruun.
” Kuka tahtoo nähdä, kun riisun Ruikulin housut? ”
Alhaalta kuului vihainen ja huvittunut huuto, joka sai kannatusta. Severus sulki silmänsä ja tunsi kuinka valtaisa voima repi hänen housunsa rikki ja väkijoukko pilkkasi ja nauroi hänelle…
Lujaa rintaansa vasten
sydän lyö sirpaleiksi särkyessään
Leikki ihmisen lasten
jälleen saa nöyrtymään***
Rasvahiuksinen poika nojasi tähtitornin kiviseinää vasten ja hengitti piinallisesti. Hän tunsi kuinka kuuma kyynel toisensa perään valui pitkin hänen kelmeää ihoaan.
Hän ei ikinä anna sitä minulle anteeksi… Severus nikotteli ja hakkasi seinää nyrkillään.
Potterin takia Lily vihaa minua, hän ei ikinä saa tietää, että minä… minä rakastan häntä. Severus pyyhki kyyneleensä ja hoippui ikkunan luokse. Hän kohotti kirkkaan katseensa ylös taivaalle, muistellen kuinka usein he olivatkaan täällä Lilyn kanssa ihailleet maailmaa, sen kauneutta.
Portit linnansa sulkee
muurit on suojanaan
Kierreportaita kulkee
torniinsa korkeaan
Yksin ylhäältä katsoo
kun valot yön taivaan alla tanssivat taas
Niiden luokse niin tahtoo
eroon varjoista maan
pakoon pahuutta maan
-------------------------------
Surusilmä on vaiti, ei liiku
muiden tahtiin ei keinussa kiiku
Surusilmä jo valmiiksi tietää
mitä vielä saa sietää
Kun ei ymmärrä ahdasta mieltä
ventovieraiden viekasta kieltä
Yksin ulvoa saa suden lailla
sielu sielua vailla
---------------------------------***
Severus istui yksin omassa kodissaan. Oli joululoma ja suuret lumihiutaleet tippuivat alas taivaalta. Severus huokaisi katsoessaan ikkunasta ulos. Lily ei ollut suostunut puhumaan hänelle aikoihin. Tämä loma oli Severuksen pahin, hän ei ollut nähnyt Lilystä jälkeäkään.
KOP KOP
Severus hätkähti,
voisiko se olla…? Viimeinkin… Lily?Äänen kuulee hän yössä
ovelleen kiiruhtaa
Lento tähtienvyössä
toiveen vois toteuttaa
Sydän lyömästä lakkaa
Kuka lie oven takana odottaa
Tuuli vain siellä hakkaa
oksia ikkunaan
--------------------------------
Surusilmä on vaiti, ei liiku
muiden tahtiin ei keinussa kiiku
Surusilmä jo valmiiksi tietää
mitä vielä saa sietää
Kun ei ymmärrä ahdasta mieltä
ventovieraiden viekasta kieltä
Yksin ulvoa saa suden lailla
sielu sielua vailla
------------------------------***
Severus kulki yksin pitkin kylmää Tylyahon kylää. Ihmiset nauroivat porukoissa, tai istuivat lämpimästi vierekkäin tuolilla. Vain hän jatkoi matkaansa yksin, hänellä ei ollut enää ketään… ei moneen vuoteen ole ollut…
Silloin hän huomasi kaksi ihmistä… Punatukkainen kaunis tyttö ja mustahiuksinen poika, kulkivat käsikädessä iloisesti nauraen. Poika upotti huulensa tytön huulille…
Severus vapisi inhosta ja kiukusta, tyttö kohotti katseensa ja huomasi vanhan ystävänsä. Lily Evansin ilme valahti ja silmät kovettuivat.
Entä jos sinä tyhjällä tiellä
hänet näät, sua vastaan käy siellä
Silmät nuo katsoo sun sisimpääsi
niitä katsotko, käännätkö pääsi?-----------------------------------------
Surusilmä on vaiti, ei liiku
muiden tahtiin ei keinussa kiiku
Surusilmä jo valmiiksi tietää
mitä vielä saa sietää
Kun ei ymmärrä ahdasta mieltä
ventovieraiden viekasta kieltä
Yksin ulvoa saa suden lailla
sielu sielua vailla
-------------------------------Severus ohitti kaksikon, sanaakaan sanomatta, ja tunsi Potterin inhoavan katseen selässään. Hän käveli rivakammin ja pyyhkäisi olemattomia kyyneliä poskiltaan, hän ei ollut itkenyt vuosiin, joten miksi nyt? Hän oli valinnut tiensä, pimeyden lordin helmoissa, samoin Lily, Potterin kainalossa. Severus käännähti ja seurasi katseellaan kaksikkoa, jotka nauroivat jälleen. Potter avasi pubin oven Lilylle. Lily käänsi katsettaan ja kohtasi Severuksen tummien silmien anovan katseen. Hetken vihreät ja mustat silmät tutkailivat toisiaan, kunnes vihreäsilmäinen Lily astui sisälle ovesta, ja katosi.
