Otsikko: Ajatus
Kirjoittaja: Pörrö
Ikäraja: S
Genre: Ehkä lievää angstia, tuplaraapale
Disclaimer: Hahmot ja teksti minun
Summary: ”Mä en tiedä, mitä sä ajattelet musta, mutta mä oon viimepäivinä ruvennu pitämään susta kovasti.”
A/N Suunnilleen vikko sitten kirjoitettu, nyt vasta sain julkaistuksi. Lähinnä pään sisällä olevan sekamelskan purkamista sanoiksi, toisaalta vaan kokeilua, että mitä raapaleeseen saakaan mahtumaan. Tuplaraapalehan tästä kuitenkin tuli, mutta joka tapauksessa.
Kommentitkin olis kivoja.
---------------------
Ajatus
Mä oon ruvennu viihtyyn sun seurassa, vaik en ois viel muutama viikko sitten uskonu, et niin kävis.
Kun sä oot lähellä, mulla on hyvä olo, sellanen lämmin ja huoleton.
Kun sä puhut, mä jään kuuntelemaan sun ihanaa ääntä ja eksyn sun kauniisiin silmiin.
Välillä osa sun puheestas menee ohi, mut luulen, et se ei haittaa.
Sun seurassas uskallan olla se, kuka mä oikeesti oon.
Mun ei tarvii esittää sulle mitään, sä varmaan kuitenkin näkisit mun läpi.
Mä tahtoisin halata sua, enkä päästää enää ikinä pois.
Toisinaan mut valtaa suuri halu suudella sua, mut sä pitäisit mua vähintään outona.
Mä en tiedä, mitä sä ajattelet musta, mutta mä oon viimepäivinä ruvennu pitämään susta kovasti.
Istun ikkunasyvennyksessä ja katson edessäni olevaa paperia. Siihen kirjoittamani teksti on totuus, jota en varmaan koskaan uskalla sinulle kertoa. Paperille putoaa kyynel. Kunpa olisit täällä, en tahtoisi olla yksin, mutta en millään voi mennä tähän aikaan kenenkään luo. Kello on kuitenkin jo melkein kolme aamuyöllä. Pitäisi mennä nukkumaan, tai olisi oikeastaan pitänyt mennä jo.
Raotan ikkunaa ja annan raittiin ulkoilman tulvia kasvoilleni. Nojaan päätäni viileään ikkunalasiin ja rypistän kädessäni olevan paperin pieneksi mytyksi. Miksi piti taas käydä näin?
Sisälleni sattuu kovasti. Tahdon satuttaa itseäni.
Nukahdan levottomaan uneen.
