alaotsake: Songfic |K-7 |Lievä angst |Spoilaa DH:ta |FanFic10: Colin Creevey sana 03 Kyynel
Author: maisamiisa
Title: Voi kuinka me sinua kaivataan
Rating: S
Genre: lievä angst
Disclaimer: En omista Colinia, Dennisiä enkä heidän isäänsä. Biisi on Eppu Normaalin Voi kuinka me sinua kaivataan.
Beta: Eipä ole. Kirjoitusvirheistä saa ilmoittaa, ja pitääkin.
A/N: Tuli biisi mieleen, ja oli pakko kirjoittaa siitä, en oikeastaan kuuntele suomipoppia mutta toi on biisi josta tykkään, vaikka onkin suomeksi ja suomalainen. Osallistuu FanFic10-haasteeseen sanalla 03. Kyynel btw, kirjoitettu sitten kahden väsyneemmällä puolella.
Niin tyhjä taas kun olet pois tää talo on
Me ovi haassa ollaan, pois valo on
Ja me talon kanssa kuunnellaan kun sade lyö ikkunaan
Voi kuinka me sinua kaivataan
Sataa. Ikkunasta näkyy pelkkää hämärää harmautta.
Huone on pimeä. Dennis Creevey seisoo yksin ikkunan edessä katsoen kylmiä vesipisaroita jotka iskeytyvät ikkunaan ja valuvat alaspäin yhdistyen aina uusiin pisaroihin jatkaen matkaa halki ikkunan sileän lasin päätyen lopulta ikkunalautaan. Yksi toisensa jälkeen pisarat löytävät tiensä alas, Dennis seuraa pisaroiden kulkua. Pehmeä naputtelu kuulostaa siltä kuin monet pienet sormet naputtaisivat ikkunaa, nap, nap, nap.
Ovelle koputetaan.
”Dennis?” isän ääni kysyy.
”Mene pois.” Isä yrittää painaa kahvaa, turhaan. Ovi on lukossa. Dennis ei halua tavata isäänsä. Dennis ei halua tavata ketään.
Askeleet loittonevat ja lopulta kuuluvat portaista. Dennis sulkee silmänsä, yhteenpuristettujen luomien välistä poskelle valahtaa kyynel.
Colin, minulla on ikävä.
Mä tahdon tähän taloon sinut takaisin
Ja kun yksin sänkyyn kömmin, talo naristi nurkkiaan
Voi kuinka me sinua kaivataan.
Dennisistä tuntuu ettei hän kestä. Kaksin isän kanssa, molemmat omissa oloissaan, molemmat ikävästä riutuen.
Dennis ryömii sänkyynsä. Tyhjyys tuntuu musertavalta. Dennis muistaa tahtomattaankin ne monet yöt, joina Creeveyn veljekset nukkuivat lapsina ja vähän isompinakin vierekkäin samassa sängyssä. Dennis taistelee muistoja vastaan. Dennis haluaa saada Colinin mielestään. Hän ei halua muistaa, hän ei halua tuntea. Hän haluaa vain vihdoin vapautua surusta, joka häntä kaluaa.
Minä onneton sinun tyynyliinaasi haistelin
Turhaan murhetta vastaan taistelin
Ja taas kyynelten seitsemän meren taakse minua laivataan
Voi kuinka me sinua kaivataan
Dennis nousee sängystä. Hän hiipii ovesta ulos, käytävän toiselle puolelle ja avaa oven. Tummansiniset seinät tervehtivät ystävällisesti oven suussa hytisevää poikaa.
Tummaksi lakatun sängyn päässä on Rohkelikkolippu. Dennis astuu sängyn viereen ja hipaisee kultaista leijonaa kevyesti-
Dennis kömpii tummanpunaisten lakanoiden suojiin Tuttu ja rakas tuoksu hyökyy pojan yli loihtien hymyn surullisille kasvoille. Dennis vetää peiton tiukasti ympärilleen. Hyvä olo vie pojan mielen kauas tästä maailmasta. Huoneen täyttää hiljainen tuhina, kun Dennis viimein nukahtaa. Unessa pojan poskelle vierähtää hopeainen kyynel.
Entä kuuletko keskellä yön hiljaisen
Kun nimesi kiljaisen?
”Dennis. Dennis!”
Isä on kumartunut Dennisin ylle ja ravistaa poikaa hartioista. Dennis puristaa silmiään kiinni, pojan koko vartalo on kauttaaltaan jännittynyt.
Silmät rävähtävät auki. Huulet avautuvat ja sulkeutuvat, Dennis haukkoo henkeä niin kuin kala kuivalla maalla. Huulien välistä kumpuava ääni on heikko.
”Colin. Colin.”
A/N2: Voi rakkaat kultapumpulat, pistäkääpä kommenttia. Haluan kommenttia. Nyt. Tänään. Jos joku siis luki eikä joutunut heti ryntäämään vessaan yökkimään.
// Sca siirsi ikärajan alaotsikosta yläotsikkoon
