Ficin nimi: Persikkapuu
Kirjoittaja: Minä eli Nii-kun.
Oikolukija/Beta: Amanecer:lle kiitokset. ^^
Tyylilaji/Genre: Femme... ja ehkä vähän romance.
Ikäraja: K11?
Paritus: Luna/Hermione, ja jos joku löytää Harry/Draco tai Hermione/Ron viittauksia niin siitä vaan.
Yhteenveto: Kahden nuoren naisen rakkauden muuttuminen todelliseksi. Kiitos erään persikkapuun.
A/N: Tää on sitten mun eka ficci, että älkää kiusatko. ^^
PERSIKKAPUU
1.Persikkapuu istutetaan
1. Persikkapuu istutetaan
- Mitä Hagrid oikein tekee? Hermione kysyi ihmeissään tuulen piiskatessa tytön pitkiä ruskeita hiuksia. He – Hermione, Harry ja Ron – seisoivat kalliolla katselemassa Hagridia.
- Istuttaa persikkapuuta, Harry totesi olan kohautuksella. Hänen mustat hiuksensa olivat entistä sotkuisemmat tuulen ansiosta.
- Mutta nythän on syksy! Eikö se pitäisi istuttaa keväällä?
- Ei, Ron totesi hiljaa. Hermione punastui tajutessaan, miksi Ron oli niin vaisu.
*
Ron seisoi edessä, korvat melkein yhtä punaisina kuin hiuksetkin, katse maahan luotuna. Hermione piti hellästi kädellään pojan olkapäästä kiinni.
*
Oli ollut viidennen vuoden päättö, kun Ron oli Tylypahkan pikajunassa sanonut pitävänsä hänestä. Hermione oli antanut hänelle pakit, ja sen jälkeen he eivät olleet enää jutelleet niin paljon yhdessä.
- Hmm.. jos persikkapuun istuttaa syksyllä, niin eikös se tiedä epäonnea rakkauselämässä? tyttö mietti hiljaa ääneen yhä Hagridia katsellen. Hermionen puheen kuullut Harry alkoi nauramaan.
- Etkös sinä vastustanut Punurmion oppeja? Harry kuivasi hitaasti naurunkyyneleitään.
- Se on vain uskomus, Harry, Hermione yritti napauttaa nokkelasti takaisia aikeissaan onnistumatta.
- Ei, se pitää paikkaansa. Persikkapuun istuttaminen syksyllä tietää epäonnea rakkauselämässä, kuului hänen takaansä. Hermione hätkähti hiukan ja kääntyi nopeasti ympäri. Luna ja Ginny seisoivat hymyillen hänen takanaan.
- Jaha, ja mitä sinä luulet siitä tietäväsi? Hermione yritti tuijottaa Lunaa jäätävästi, mutta ei tainnut taaskaan onnistua.
- Jotain, Luna totesi olkiaan kohauttaen.
Hermione vain tuhahti ja käveli sisään kouluun. Lopun päivää hän istuisi kirjastossa lukemassa persikoista.
*
Päivällisen aikaan Hermione huomasi olevansa erittäin kiinnostunut persikoiden mausta. Hän päätti lähteä Suureen Saliin.
Hiippailtuaan hiljaa tavanomaiselle paikalleen Ronia ja Harrya vastapäätä, Hermione huomasi Lunan istuvan kahden paikan päästä hänestä. Ginnyn vieressä.
- No, joko olet saanut selville kaiken persikoista, Herm? Herm? Hermione! Harry kysyi ja joutui toistamaan kysymyksen useaan otteeseen ennen kuin Hermione kuuli sen. Tyttö oli unohtunut tuijottamaan Lunaa.
- Häh? Siis joo, olen, hän lopulta vastasi hiukan hajamielisenä.
Äkkiä Luna ja Ginny kääntyivät heihin päin, kun olivat kuulleet ”persikan” kiertäneen viereisessä keskustelussa.
- Tiedätkö sinä nyt jotain tärkeää niistä? Ginny kysäisi pyöritellen hiuksiaan hajamielisesti sormensa ympärille.
- Kyllä kai, Hermione mutisi hiljaa.
Miksi kaikkia kiinnostavat jotkut tyhmät persikat? Typerä Hagrid, kun istutti puunkin! hän ajatteli.
- Lopettakaa tuo! Ei tietoa tarvitse jakaa, jos ei halua, Luna sanoi toisille tuomitsevasti.
Hermione katsoi vaaleaa tyttöä yllättyneenä. Ei Luna yleensä ollut tuollainen.
- Haluaisitko lähteä etsimään tietoa persikoista kanssani? Hermione kysyi vienosti ja oikoi vaistomaisesti hamettaan.
Luna nousi seisomaan niin, että penkkikin siirtyi hiukan.
- Mielelläni, hän vastasi hymyillen ja siirsi hiuksiaan hiukan korvan taakse.
- Selvä. Hermione hymyili takaisin, ja niin tytöt lähtivät kirjastoon jättäen toiset taakseen tuijottamaan hämmentyneine ilmeineen.
*
Tytöt etsivät tietoa rauhassa pitkään ennen kuin heitä alkoi väsyttää. Tai siis Lunaa alkoi.
- Lähdetäänkö? hän kysyi haukotellen.
- Ei vielä. Lähdetään heti saatuani selville, mistä se uskomus on peräisin, Hermione kuittasi nenä kiinni kirjassa.
Luna venytteli hetken ja katsoi sitten taas brunettea.
- Ei rakkaudesta voi saada selvää. Se uskomus on kuin yksi plus yksi on enemmän kuin kaksi. Lopulta me kuitenkin saamme selville, mitä ne asiat tarkoittavat, Luna vastasi mietteliäänä.
Hermione raaski vihdoin nostaa päänsä pois kirjan välistä.
- Mitä sinä tuolla tarkoitit? 1+1 on 2, hän kysyi blondilta ihmeissään.
- Ei ole, Luna vastasi hymyillen, vinkkasi silmäänsä ja lähti kirjastosta hiukset hulmuten.
Loppujen lopuksi Hermionelle oli koko päivästä jäänyt mieleen vain häivähdys vaaleista hiuksista.
// Guadalupe poisti kysymysmerkin ikärajasta.
