Lehtisade (Ron/Hermione, S)

[Netty.]

Author: Minä, Netty.
Paring: Ron/Hermione, pieni Draco/Hermione
Genre: fluffy, romance, humour
Rating: S
Warnings: Eipä ole mitään huomauteltavaa.
Summary: Hermione nousi varpailleen, vieden kätensä punatukkaisen miehen päälaelle, ja sipaisi siellä olevan oranssinkeltaisen lehden pois.
A/N: Siispä tämä on toinen ficcini, ja myös one-shot, sillä en ole mieltynyt pitkien ficcien kirjoittamiseen.

-------

Lehtisade

Hermione ei rakastanut mitään muuta enemmän kuin kävelyä metsässä, syksyllä kuivien, rapisevien ja värikkäiden lehtien seassa, paitsi Ronia. Hän katsahti hymyillen punatukkaista miestä, päästäen ilmoille pienen kikatuksen, joka joutui tuulen viemäksi. Ron katsoi takaisin, hieman hölmistyneen näköisenä.

- En ole ennen huomannut että naurat itseksesi, Ron hymähti.
- Puhut minulle samalla tavalla kuin hullulle, Hermione tuhahti, esittäen loukkaantunutta.
- Hermione, älä viitsi, mies sanoi kietoen kätensä omistavasti ruskeatukkaisen naisen ympärille.

Hermione ei yksinkertaisesti voinut olla hymyilemättä. Tämä oli taas sitä heidän välistään leikkimielistä kinastelua, joka pakotti kummatkin jossain vaiheessa nauramaan. Kirpeä syystuuli ravisutti puiden vähäisiä lehtiä, saaden osan niistä leijailemaan maahan kauniisti tanssien. Hermione nosti katseensa ylös, ja sai keltaisen lehden kasvoilleen. Ron tyrskähti, ja nappasi sen pois.

- Kiitos, Ron.
- Eipä kestä, punapää sanoi.

Sitten kummatkin alkoivat nauraa. Ilo vain pulppusi heistä, ja se sekoittui lehtiin. He vain nauroivat monta minuuttia, Ronin käsi yhä Hermionen ympärillä. Lopulta Ron veti naisen tiukkaan halaukseen, painaen päänsä tämän tuuheisiin hiuksiin.

- Mitähän muille kuuluu, Ron mumisi Hermionen hiuksien seasta.
- Äh, älä mieti muita juuri nyt kun meillä on yhteinen hetki, Hermione puhui Ronin kastanjanruskeaa takkia vasten.

Hän muisti hyvin yhteiset hetket joita he olivat kokeneet. Hän tunsi kyynelen vierähtävän poskellansa ja putoavan maahan.
Onneksi Ron ei ollut huomannut sitä, sillä hän oli hieman ylisuojeleva Hermionea kohtaan. Muiden miehien kanssa koetut hetket eivät vetäneet vertoja Ronin ja hänen hetkille. Etenkään Draco Malfoyn kanssa koetut.
 Hermione päätti unohtaa muut muistot, ja keskittyä itseensä ja Roniin. Punapää irroittautui halauksesta ja katsoi naista silmiin, joissa äskeisten kyynelten jäljet eivät näkyneet enää. Lehti leijaili ilmasta miehen pään päälle. Hermione nousi varpailleen, vieden kätensä miehen päälaelle, ja sipaisi siellä olevan oranssinkeltaisen lehden pois. Mies veti sauvansa taskustaan.

- Halkios, hän sanoi ja osoitti lehteä, joka puolittautui kahtia.

Hän ojensi toisen osan Hermionelle. Nainen tiesi mitä mies tarkoitti, ilman sanoja. Kaakaomukillisia takkatulen ääressä pehmeän viltin alla.

-------
A(N: Mitäs piditte ? Kommenttia kiitos !

[Kaarne]

Aika söpö.  Ei tämä mitenkään erityisen superhyperihkihksöpö ollut, mutta sellainen mukava pieni fluffistelu mitä lukee ihan mielikseen.

Ron on ehkä vähän turhankin ylikiltti, Hermione taas vähän herkkä. Hahmot ovat siis aika OOC:seitä, mutta ei se haittaa - joskus tällaisissa tunnelmointipätkissä ei ole niinkään tärkeää pysytellä realistisessa hahmokuvauksessa kuin saada aikaan jotain kaunista ja pehmoista, ja onhan tämä tarina hyvin suloinen.

Lehdet, minimalistinen kieli ja lyhyt ilmaisu ovat hienosti hyödynnettyjä elementtejä. Et kuvaile kauheasti, mutta näin lyhyessä pätkässä se toimii oikeastaan tehokeinonakin. Haluaisin kuitenkin nähdä sinulta jotain kuvailevampaakin joskus.

Söpö ficci ja ihan hyvä toiseksi sellaiseksi. Kirjoittele ihmeessä Finiin lisääkin.

[jaina]

Oii. Etsiskelin ficcejä Matami Puddifootin teehuoneelta ja avasin tämän, kiitos otsikon. Se on btw mielenkiintoinen, suloinen ja ihanan tylsä.

Sitten itse ficciin. Pidin kovasti. Ron/Hermione on aina ollut läheinen minulle, mutta nyt se on jäänyt hieman sivuun, kiitos näiden kaikkien Voldemort/Bellatrix, Narcissa/Lucius ja Draco/Hermione -paritusten. Nyt tekee mieli kirjoittaa R/Hrm:ta... Ficissä oli koko ajan sellainen suloinen tunnelma, sellainen mistä pidin. Luin äsken toisenkin sun ficin, ja sanonpahan vain, että osaat kirjoittaa hyvin!

Eipä tässä muuta.