Author: usvapupu
Raiting: S
Genre: romance
Disclaimer: Kepparit ja rakennukset ovat ystäväni (jonka nimen voitte löytää ficistä, jos olette tarkkoja), tehty kyseisen kaverin kepparitallin kilpailuun.
A/N : Tehty siis keppihevostallin kirjoituskilpailuun, jossa tarinaan piti sisällyttää sanat rakkaus, kaipaus ja lampi. Eläimien pitäisi olla keppareita, mutta niillähän on jalat ja kaikki.. Hevosia sitten. Ja kommentithan ovat kovin kivoja :3 Pitäisikö tuo otsikon vanilja muuten kirjoittaa jollain toisella tavalla?
Ori joka tuoksui vaniljalle
Lumi on ihmeellinen aine. Se on valkoista, se on kylmää, se on märkää. Ja siihen vajoaa. Talvisin sitä sataa maahan tonneittain ympäri maailman. Jotkut ihmiset tekevät siitä kiinteitä pallotorneja, joita sanotaan lumiukoiksi. Jotkut tekevät siitä pieniä palloja ja heittelevät niitä toistensa päälle. Tekipä kerran yksi tyttö lumesta hevosenkin, jolla ratsasti suunnasta toiseen, Domino mietiskeli seisoessaan kylmässä karsinassaan myöhään yöllä. Vaikka Iiris oli ollut kiltti ja jättänyt sille yöksi loimen, sitä paleli. Tämä oli Dominolle jo kahdeksastoista talvi ja se tiesi kokemuksesta, että koko talvi olisi tälläistä. Yöt olivat suorastaan jäätävän kylmiä. Talvisin ne saivat hieman ylimääräisiä herkkuja, mutta ei se niin lohduttavaa ollut. Dominon turkki ei ollut näin karvanlähdön jälkeen kasvanut paljoakaan ja kylmä tuuli sai sen karvat nousemaan pystyyn. Sen oli tarkoitus hirnahtaa, mutta ilmoille pääsi vain hiljainen ininä, johon kukaan ei reagoinut. Domino huomasi, että myös sen varsa, Francis, oli hereillä ja kylmissään. Domino olisi halunnut nuolla sen turkkia, lämmittää sitä, sillä Domino oli huolehtivainen äiti varsoilleen. Domino ei kuitenkaan pystynyt liikuttamaan raajojaan. Toivottavasti Iiris muistaa ensiyöksi sulkea tuon ikkunan, se ajatteli ja näine ajatuksineen se vihdoin nukahti ja unohti kylmän yön ja märän, valkean lumen.
Domino heräsi muiden hevosten töniessä karsinoiden ovia. Se avasi hitaasti silmänsä lupsauttaen ne takaisin kiinni. Lopulta tamma sai silmänsä avattua, hirnahti väsyneesti ja riiputti päätään. Iiris ilmestyi talliin täysin virkeänä sylissään kasa heinää, jonka hän jakoi tallin asukkaiden kesken.
"Kylläpäs sinä näytät väsyneeltä", Iiris huomasi ja silitti jännittyneen Dominon turpaa. Francis hirnahti kerjäten huomiota ja Iiris rapsutti sitä korvan takaa naurahtaen samalla. Sitten hän käänsi katseensa takaisin Dominoon.
"Tulehan, niin käydään pienellä lenkillä", Iiris päätti ja talutti Dominon ulos tallista.
"Voimme ottaa Vanilian, uuden hevosemme mukaan. Se kun asuu toistaiseksi sisällä." Domino hirnahti, vaikkei ymmärtänyt mitään tämän puheista ja odotti kiltisti keltaisen talon vieressä. Hän kurotti kaulaansa Iiriksen astuessa ulos talosta komean suomenhevosorin kanssa. Domino nosti innoissaan korvansa pystyyn ja riensi haistelemaan tätä uutta tuttavuutta. Iiris hätisti Dominon pois orin kimpusta ja otti tätä riimusta kiinni. Kaikki kolme lähtivät yhdessä kulkemaan ohutta ja jäistä polkua pitkin varovasti, askel askeleelta.
Pian vastaan tuli pieni, lumen peittämä mäki. Iiris kokeili kiivetä mäelle, mutta heti asettuessaan sen varaan mätkähti maahan. Hän vaikeroi ja hieroi selkäänsä. Hevoset tunkivat päänsä hänen syliinsä nostaen hänet ylös. Iiris rapsutti hevosten turpaa ja talutti niitä eteenpäin toista reittiä, joka jatkui vielä ainakin kilometrin verran. Siltä matka Dominosta ainakin tuntui, sillä sen jalat olivat harvinaisen uupuneet. Yleensä hän pystyi kävelemään kilometrikaupalla uupumatta. Hän ei kuitenkaan välittänyt taukoa pyytävistä raajoistaan, vaan jatkoi matkaa ajatellen koko ajan komeaa Vaniliaa. Kolmikon kääntyessä avaralle aukiolle Iiris hihkaisi heidän olevan perillä. Aukio oli kaunis, vaikkakin jäinen. Jää ei kuitenkaan ollut liukasta. Aukiota reunusivat kauniit, huurteen koristamat, mutta muuten talven alastomiksi riisumat pensaat. Toisessa päässä suurta aukiota oli umpijäinen lampi, jonne Iiris jo juoksi hevoset perässään. Lammen rannassa Iiris kaivoi luistimet kassistaan ja vaihtoi ne jalkaansa. Hän pisti myös kypärän päähänsä. Sitten hän lähti luistelemaan jättäen hölmistyneet hevoset katselemaan.
Domino halusi tehdä vaikutuksen uuteen oriin ja astui jäälle urheasti koittaen pysytellä pystyssä. Kavioiden alkaessa liukua joka suuntaan hän alkoi katua tekoaan. Iiris luisteli ripeästi paikalle ja saapui juuri, kun Vanilia astui jäälle ja mätkähti suoraan Dominon kylkeen. Ensin Domino suutahti, mutta tajutessaan, kuka hänen kylkeensä törmäsi, hän unohti suuttumuksensa. Nyt hän ei olisikaan nolo Vanilian silmissä! Domino huomasi sulkeneensa silmänsä ja ne avatessaan hän huomasi edessään Vanilian silmät. Vanilia lipaisi tuttavallisesti Dominon poskea ja tamma hirnahti hyväksyvästi. Hän rapsutti Vaniliaa korvan takaa, ja Vanilia puolestaan näykkäisi Dominoa leikkimielisesti leuasta. Iiris seurasi hevosten välistä kuhertelua sivummalta ja huokasi:
"Te kaksi taidatte olla rakastuneita." Kepparit eivät kiinnittäneet Iirikseen mitään huomiota, ennen kuin Iiris nosti Dominon pysyyn ja kipusi tämän selkään. Hän huusi Vaniliaa pysymään perässä ja lähti ravaamaan jäätä pitkin. Domino nautti vauhdista ja seurasi samalla vieressä ravaavan Vanilian touhuja.
Rakkaus. Niin. Se on paljon ihmeellisempää, kuin lumi. En ole koskaan ennen kokenut mitään tällaista. Ymmärrän Vaniliaa ja nautin ajasta hänen kanssaan. Hengittäminen hänen tuuheaan turkkiinsa on jopa mukavampaa kuin piehtarointi lehtikasoissa syksyllä! Hän tuoksuu aivan vaniljalle, mikä onkin huvittava yhteensattuma. Olen ollut erossa orista vasta muutaman tunnin, mutta kaipaus raastaa sydäntäni, Domino mietiskeli taas karsinassaan. Hän oli unelmoinut orin näkemisestä jo tovin. Se tapahtuisikin paljon nopeammin kuin Domino saattoi kuvitella..
