Nimi: Miesten tuskat
Kirjoittaja: Silinteri
Tyylilaji: draama, tuplaraapale
Paritus: Ron/Hermione
Ikäraja: S
Vastuuvapautus: Kaikki tässä tarinassa esiintyvät hahmot kuuluvat Rowlingille, enkä saa tästä rahallista korvausta.
A/N: Tämä osallistuu FF100:ni numerolla 029. Sain idean tähän erittäin antoisalla oppitunnilla, kun mieleeni muistui Salaisuuksien kammion kohtaus, jossa Harry ja Ron päätyvät Hämäkäkin luokse.
~
Miesten tuskat
Ron Weasley oli ainakin omasta mielestään perin rohkea mies. Hän oli taistellut jo kouluikäisenä Voldemortin joukkoja vastaan, uskaltanut aikoinaan avata V.I.P.-tulokset sisältävän kirjekuoren äitinsä silmien edessä ja hän oli pitkien ponnisteluiden jälkeen rohjennut sanoa Hermionelle rakastavansa tätä äärettömästi. Ronilla oli ollut myös pokkaa torjua häntä liehitellyt veelalauma, vaikka joutuikin sen jälkeen ilmiintymään pois häthätää, veelat eivät nimittäin pitäneet torjutuksi tulemisesta.
Oli olemassa vain muutamia tilanteita, joista Ron saattoi livistää. Hämähäkin nähdessään, oli se kuinka pieni ja vaaraton tahansa, Ronin mieleen tulvi muistikuvia Hämäkäkin jälkeläisistä ja hänen lapsuuden teddykarhustaan, jonka kaksoset olivat muuttaneet valtavaksi tarantellaksi ja häntä alkoi heikottaa. Muriel-täti aiheutti myös samanlaisia kauhunhetkiä kuin hämähäkit ja Muriel-tädin saapuessa hänen lähettyvilleen näki Ron parhaaksi vaihtoehdoksi paeta nopeasti tai lukittautua jonnekin erittäin syrjäiseen paikkaan.
Nyt, tilanteessa, jossa Ronin pitäisi olla maailman ylpein ja maailman rohkein, hänen teki mieli piiloutua läheisen pöydän alle tai juosta valkoseinäisen huoneen ovesta ulos ja pinkoa käytäviä loputtomasti eteenpäin. Kasvoistaan vitivalkoista Ronia alkoi huimata, hän otti tukea hänen vierellään olevasta sairaalasängystä ja mutisi pökertyvänsä.
"Ron, lopeta!" karjaisi sängyssä tuskissaan makaava Hermione. "Jos joku täällä huoneessa pyörtyy, se olen minä! Joten lopeta tuo säälittävä ulina ja yritä tukea minua edes jotenkin! Minä tässä olen se, kumpi synnyttää meidän esikoisemme!"
~
A/N 2: Elän palautteesta.