Disclaimer: J.K. Rowling. Minä en saa tästä kuin hyvän mielen.
Rating: S
Pairing: Narcissa/Severus
Summary: Feeniksin killan jälkeinen kesä. Aviomies Azkabanissa, vaimo lohduntarpeessa ja vanha ystävä sopivasti paikalla. 300 sanaa.
A/N: Melody Midnight haastoi ficcaamaan The 69 Eyesin
Velvet Touchin sanat. Arvostan palautetta. ^^
Syrjähyppynaru”Kuvottavaa.”
”Hieman. Mutta tehokasta.”
Hymyilen Severuksen jatkamaan selontekoaan uusimmista myrkytystutkimustuloksistaan. Kevyen groteskit ja kieroutuneen kiehtovat tarinat ruokkivat lohdutuksentarvettani, kun kyynelkanavani tuntuvat kuivuneen ja sanojen merkityksillä ei ole niin väliä. ”Hidas tukehtumiskuolema” Severuksen huulilta auttaa siinä missä ”äiti, rauhoitu” Dracolta, ellei jopa enemmän.
Olen vihannut syksyjä siitä saakka, kun mieheni kuonokopan tarpeessa oleva sylikoira palkattiin Tylypahkaan, ulkomaailman koskemattomiin suurimmaksi osaksi vuodesta. Nyt eletään (ja kuollaan) hehkuvinta keskikesää, Lucius on poissa, ja minä alan todella kiinnostua syyllisyyteni piilopaikasta. Ehkä sekin lymyilee Azkabanissa, joka sijaitsee niin kovin kaukana.
Liian monta solmua liian monessa ihmissuhteessa.
Enkä minä enää edes kysy, kenen puolella Severus uskoo olevansa, me voimme leikkiä kaiken jäävän näiden seinien sisälle. Leikitäänkö, Severus, parilla ihmishengellä?
On öitä, joina lakanat muuttuvat pirunnuoriksi ja viileän ilman hyväily avoimella ikkunalla saa vapisemaan. On lievää hysteriaa, rahvaanomaisia hermosavuja riekaleiden pitämiseksi koossa ja vuosikertaviinien tuhlailevaa kulutusta. Kun pudotan mittaamattoman arvokkaan koristelautasen, se ei välttämättä ole vahinko. Velhoyhteisön katseilta piiloutuu mielellään. Mitä naapuritkin ajattelevat?
Enimmäkseen öitä, mutta myös iltapäiviä ja ovenraosta tulvivia tuulenhenkäyksiä. Draco käy ystäviensä luona; Severus poikkeaa varmistamaan, että olen kunnossa. Hän pitelee minua rintakehäänsä vasten painaessani kasvoni nuhjuiseen samettiin.
”Mitä myrkkyä käyttäisit, jos haluaisit tappaa hitaasti ja kivuliaasti? Entä jos et tahtoisi tuntea yhtään mitään?”
Kuulostan itsetuhoiselta. Severus, suutelisitko minut hiljaiseksi?
Mieheni vei sydämeni mukanaan vankilan muurien sisäpuolelle. Severus ei saa minun kesken kiertoliikkeensä jähmettynyttä vertani kuohumaan, korkeintaan pisaroimaan ulos niistä kynnenjäljistä, joita raavimme toisiimme, kohteliaasti ja tunteettomasti. Taikasauvoista on iloa, kun sidomme toisemme kiinni ja satutamme ihan vähän vain. Aviorikoksia vailla sanaakaan rakastumisista, ja silti jopa kuunvalo toistemme iholla saa meidät miltei polttamaan sormemme – vaikka eihän tulella leikkivien pitäisi moisesta yllättyä. Hillittyä kiihkoa pettureiden kesken. Hieman kuvottavaa, mutta tehokasta. Hitto, henkeäsalpaavasta paljastumisenpelosta huolimatta olen ensimmäistä kertaa kuukausiin niin elossa, että syksykin tuntuu kaukaiselta.
Mutta kun tuo väistämätön ajanjakso koittaa, tiedän ottavani myrkyt jälleen puheeksi.
