Nimi: Isoäitini Tammi
Kirjoittaja: Elendir
Beta: God_Of_Tigers
Genre:Romance
Ikäraja: S
Disclaimer: Minun
A/N: Tänään tuntuu jotenkin mukavalta ja tuloksena vähän onnellisempaa tekstiä. Lempipuuni todellakin on tammi, kuten tästä melko vahvasti käy ilmi. Suurkiitokset betalle, jolta tuli muutamia melko elintärkeitä korjauksia.
Kävelin puistossa vanhojen tammien alla. Olen aina pitänyt tammista ja kuvitellut ne isoäidikseni, joka minulta on aina puuttunut. Kerroin niille kaiken kuin päiväkirjalle, johon en koskaan jaksanut kirjoittaa montaa sivua. Halasin niitä kuin ystävää, jonka näen pitkän ajan jälkeen uudelleen. Pidin maailmaa hyvin julmana ja tammia ainoina ystävinäni.
Nyt on toisin. Minulla on sinut. Kerron sinulle kaiken, mikä painaa mieltäni. Halaan sinua, kuin menettäisin sinut minä hetkenä hyvänsä. Rakastan sinua. Olet ainoa, joka välittää. Kukaan muu ei ole vuosiin kysynyt vointiani. Kukaan muu ei ole vuosiin katsonut minua silmiin suoraan, väistämättä katsettani. Kukaan muu ei tunne minua niin kuin sinä.
Muistan tavanneeni sinut juuri täällä, suurimman tammen alla. Syksyn lehdet olivat juuri pudonneet ja minä istuin tammen juurella pää painuneena polviin. Itkin. Olin aina inhonnut syksyä, jolloin kaunis vihreä punertui pois ja hävisi talveksi. Lämmin tuuli toi kosteaa ilmaa etelästä ja kutitti kasvojani, jotka olivat märät kyyneleistä. Sinä ilmestyit viereeni ja peitit auringon. Katsoin ylös nähdäkseni, kuka häiritsi minua ja isoäitiäni. Näytit aivan enkeliltä, kun auringon säteet tungeksivat kilpaa takaasi melkein sokaisten silmäni.
”Hei”, sinä sanoit ja istuit viereeni.
En vastannut, vaan katsoin pois mietteliäänä.
”Onko kaikki hyvin?” sinä kysyit.
Nostin hämmentyneenä katseeni ylös silmiisi ja katsoin kysyvällä ilmeellä lempeitä kasvojasi. Sinä hymyilit lempeästi ja poimit maasta punaisen lehden.
”Punainen on lämmin väri, jos sitä katsoo aurinkoa vasten”, sanoit ja nostit lehden aurinkoa vasten niin, että valo kuulsi lehden läpi. Katsoin sitä pitkään ja huomasin ensimmäisen kerran punaisen värin kauneuden. Se loi turruttavaa lämmöntunnetta kasvoilleni.
”Olet kaunis”, sinä sanoit ja puristit kätesi ympärilleni, kuin suojatakseni minua maailmalta. Minä vain katsoin sinua ja hymyilin. Hymyilin, kuin en olisi koskaan ennen hymyillyt. Painoin pääni rintaasi vasten ja suljin silmäni.
”Kiitos”, sanoin hiljaa ja nukahdin syliisi.
***
Tänään en ole surullinen. Kävelen kepeästi kohti suurinta tammea. Käännyn mutkasta ja näen sinut nojaamassa isoäitiini. Juoksen syliisi ja halaan sinua lujasti. Sinä nostat katseeni ja suutelet minua hellästi.
”Onko kaikki hyvin?”
A/N: Kommenttia kiitos:)