Alaotsikko: Arte/Pansy, romanssi/fluff
Nimi: Arjen rakkautta:
Kirjoittanut: Arte
Oikolukenut: Picca
Paritus: Arte/Pansy (eli minä itse paritettuna Pansylle)
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: suloista romantiikkaa syvän ja lämpimän rakkauden kanssa
Varoitukset: rakkautta naisten välillä
Yhteenveto: On ihanaa tulla kotiin raskaan työpäivän jälkeen, kun on joku odottamassa.
Osallistuu: Sinun Potterisi -haaste, eli paritin itseni Pansylle, Kolme ikärajaa -haaste, sekä FF-100 Pansy Parkinson sanalla 047. Sydän.
A/N Viimein sain tämän ficin kirjoitettua. Eilen illalla iski inspa ja tahdoin kirjoittaa jotain söpöä ja lyhyttä. Tästä tuli juuri sellaista kuin halusin ja itse ainakin tykkään tästä kovin paljon. Kutkuttava ajatus alkaa shipata itseäni ja Pansya parina. Tahtoisin itse joskus tämänkaltaisen parisuhteen, että mallia vain ottamaan. (:
Piccalle kiitos koettaa-sanan opettamisesta, koetan alkaa opetella koettaa kirjoittaa sen oikein joka ikinen kerta kun koetan yrittää leikkiä kirjoittajaa.
Arjen rakkautta
Avain kääntyi lukossa, joka naksahti lupaavasti avaten oven. Arte astui syvään huokaisten sisään ja tiputti avaimensa eteisen pöydälle. Hän potkaisi kenkänsä naulakon alle ja laski laukkunsa kovalle puutuolille, se päästi kevyen tömähdyksen kantamuksen painon osuessa siihen. Arte venytteli käsiään sivuille silmät ummessa ynähtäen hiljaa. Hartiat olivat aivan jumissa pitkän työpäivän jälkeen. Hän riisui vielä takkinsa ja ripusti sen naulaan ennen sisemmälle kävelemistä.
”Pansy?” nainen kutsui uupuneena ja tähyili väsynein silmin ympärilleen etsien kumppaniaan. Hän nosti kätensä lyhyisiin hiuksiinsa ja pörrötti niitä laiskasti, laskien sormensa vielä hieman alemmas ja hieraisten arkoja niskalihaksia inahtaen hieman kulmat kurtussa. Jokainen liike nostatti tähtiä silmiin ja jokaista paikkaa koski tuskastuttavan paljon. Hän oli saanut juosta ministeriön asioilla koko päivän eikä ollut istahtanut alas nanosekuntia pidemmäksi ajaksi. Jalkapohjat kaipasivat kipeästi helpotusta kehon taakasta ja muutenkaan Arte ei halunnut mitään muuta kuin maata aloillaan koko loppupäivän, ja hänen edessään siintävä sohva oli juuri siihen tarkoitukseen sopiva väline.
Hän katsahti vielä laiskasti ympärilleen ennen kuin kävi maata. Väsyneet ajatukset koettivat paikantaa Pansyn olinpaikkaa, mutta toista naista ei tuntunut olevan missään. Arte huokaisi sydämen pohjasta asti ja hieroi ruskeita silmiään pitkillä sormillaan. Hän urahti kevyesti, paransi asentoaan pehmeällä pedillä ja sulki tyytyväisenä silmänsä.
Ryppy kulmien välissä ei suostunut siliämään, vaikka hän kuinka yritti rentouttaa kehonsa ja mielensä. Hän kuulosteli koko ajan asunnon ääniä ja odotti Pansyn ilmestyvän jostain hänen seurakseen. Nainen oli varmasti kotona, Arte oli jättänyt hänet aamulla nopean suukon jälkeen sänkyyn nukkumaan. Tämä oli luvannut olla paikalla hänen tullessaan kotiin, vaikkakin tällä oli ollut tapaaminen Tylypahkan aikaisten ystäviensä kanssa päivemmällä. Turhautuneena hän huokaisi ties monennenko kerran lyhyen ajan sisällä ja kohotti hieman päätään saadakseen äänensä kuuluviin.
”Pansy?” hän lähetti nimen ilmaan ja jäi odottamaan vastausta niska jäykkänä – liike ei tehnyt yhtään hyvää hänen päänsärylleen, mutta hän ei laskenut päätään siitäkään huolimatta, vaan odotti kärsivällisesti. Asunnon toisesta päästä, kylpyhuoneen suunnasta, kuului jotain epämääräistä, ja Arte painoi päänsä tyydytettynä takaisin sohvatyynyyn. Pansy oli siis kotona ja ilmeisesti hengissä, joten ei ollut syytä huoleen. Hän sulki taas silmänsä ja tällä kertaa pystyi rentoutumaan aivan oikeasti. Kevyt uni kaappasikin hänet nopeasti halaukseensa.
*
Jotain painavaa laskeutui varovaisesti hänen päälleen. Arte puristi silmänsä lujemmin kiinni ja vastusti heräämistä. Hän ei varmasti ollut ehtinyt torkahtaa kuin muutaman minuutin ja uni painoi vastustamattomasti silmiä. Pienemmän naisen keho painautui kaikesta huolimatta tiiviisti häntä vasten ja Arte tunsi viileiden huulien painavan keveitä suudelmia hänen paljaalle kaulalleen ja poskilleen. Hän ei voinut estää pienen hymyn kohoamista huulilleen ja saikin palkaksi lempeän suudelman. Varovaisesti hän raotti silmiään.
Hymyilevä katse lämmitti häntä ja rentoutti paremmin kuin parhainkaan tuliviski. Arten suupielten poimut vahvistuivat ja hän kietoi laiskasti kätensä päällään makaavan naisen ympärille. Paljaat käsivarret kohtasivat karhean materiaalin ja hän kohotti yllättyneenä kulmakarvojaan.
”Olin suihkussa, kun tulit”, Pansy selitti ja painoi päänsä Arten rintoja vasten. Hänen viileät sormensa kiertyivät toisen noidan kaulan ympäri ja jalat ujuttautuivat parempaan asentoon. Arte silitti lyhyemmän noidan selkää hajamielisesti ja puristi kätensä paremmin tämän ympärille. Läheisyys oli juuri sitä mitä hän nyt tarvitsi kaikkein eniten.
”Oliko rankka päivä”, Pansy mumisi, ja Arte ynähti vastaukseksi. Hän selosti uupuneella äänellä ravaamistaan ympäri ministeriötä ja tunsi samalla jalkapohjiensa kihelmöivän ikävästi. Kengät olivat painaneet syvät rannut hänen ihoonsa, siltä se ainakin tuntui. ”Nyt joka paikkaan sattuu ja minulla on aivan kauhea päänsärky”, hän lopetti voihkaisten ja Pansy kurottautui suutelemaan häntä myötätuntoisesti huulille. Suudelma tuntui raikkaalta ja toi hyvää mieltä molemmille.
”Haluatko että hieron sinua?” Pansy kysyi, mutta Arte pudisti päätään. ”Ei nyt”, hän vastasi. ”Ehkä sitten myöhemmin. Tässä on liian ihana olla.”
Pansy hymyili vastaukseksi ja hivuttautui hieman ylemmäs, jotta saattoi painaa päänsä naisystävänsä kaulakuoppaan. He molemmat huokaisivat kevyesti tyytyväisyydestä, tiukensivat paremmin otettaan toistensa ympärillä ja vaipuivat hitaasti rentouttavaan uneen.
