Seisemän onnellista päivää(kö), K-11 | Angst, lievä syömishäiriö, 7/7

[Dria]

Kirjoittaja: Dria
Ikäraja: K-11
Lyriikat: Jenni Vartiainen - Kerro miltä se tuntuu

Genre: angstia
Varoitukset: lievä syömishäiriö
Haasteet: Raapalevuosi 3, Spurttiraapale kierros 13

A/N: Mietin pitkään olisiko minä-kertoja parempi mutta lopulta päädyin yleiskerrontaan ja tällaiseen tosi epämääräiseen tekstiin. Asiasta saa valittaa. Päivät alkavat sunnuntaista, vaikka kirjoitin ensimmäisen lauantaina (se tulee päättämään tämän raapalesarjan).- Joka päivä lisään yhden raapaleen tänne. Näissä on sama pähenkilö, mutta muuten nämä eivät juuri liity toisiinsa.


Seitsemän onnellista päivää(kö)


Kerro miltä se tuntuu
kun irti päästää
kerro miltä se tuntuu
kun ei mitään pelkää


Sunnuntai


Aurinko paistaa kauniina syyspäivänä ja hän on varma, että pystyisi mihin tahansa. Piknik vanhempien ja kymmenen ja kaksitoista vuotta nuorempien sisarpuolten kanssa kuulostaa hyvältä tavalta viettää sunnuntai-iltapäivää.

He levättävät viltin ja istuvat juttelemaan. Lapset, vasta kymmenen ja kahdeksan -vuotiaat, pelaavat sulkapalloa nurmella nauraen, kun sulka eksyi ja osuu kuuseen.

Pahvikuppiin kahvia, ei sokeria, paljon maitoa viemään pois kitkerän maun. Se polttelee syksyn kirpeyden kohmettamia sormia, vaikka on haaleaa.

Viltille asetelluissa laatikoissa on leipiä, keksejä, hedelmiä, makeisia, vaikka mitä. Hän ottaa varovaisesti viinirypäleen ja haukkaa silmät suljettuina puolet. Toinen puolikas näyttää valtavalta, vähintään valaan kokoiselta.

Suussa polttava makeus kuvottaa, ei enempää.

**


Maanantai


Maanantai-aamu on harmaa ja suuret vesipisarat hakkaavat ikkunoita, mikä on hyvä syy jättää aamiainen väliin. Töissä pitäisi siivota arkistoja, kantaa papereita ulos. Lopulta hän syö puolikkaan omenan ja ottaa loput lounaaksi. Ruumiillinen työ haihduttaisi saadut kalorit. Hän tietää, että se on naurettavaa.

Reitillä kohti juna-asemaa on kauppa ja katsottuaan kaksi kertaa kelloon, hän kävelee sisään. Eineksiä, hedelmiä, pakasteita… Hedelmät saavat kelvata. Kaksi banaania, joista toinen olisi illallinen. Hän katsoo kelloon vielä kolmannen kerran. Kahdeksan minuuttia. (Matkaan riitti kaksi.)

Jääkaapin oveen hän kirjoittaa vielä illalla ennen nukkumaanmenoa lupauksen käydä lounaalla työkavereiden kanssa huomenna.

Toinen banaani jäi jääkaappiin kahvipaketin ja maitopurkin kaveriksi.

[Huurre]

Odotan mielenkiinnolla jatkoa. Sulla on hauska tyyli kirjoittaa :3 tai sit mulla vaan on omituinen ajatusmaailma. Nojoo, virheitä en kait bongaillu. En kyl niitä jaksa ettii ees, ku pää kipee. Mut no joo, kiitos tästä.

Jatkoo odotellen Tulejo

[Dria]

Tulejo, kiva että tykkäsit tyylistä, koska tämä on vähän kokeilumainen. En yleensä kirjoita näin... epämääräistä. Jatkoa tulee jo tänään ^^


Tiistai


Yksi kysymys, kouluaikoina viaton ja uteliaisuutta tulivillaan.

”Paljonko painat?”

”En tiedä.” 'Pitääkö kysyä?'

”Miksi ihmeessä?” Toinen kuulostaa yllättyneeltä ja katsoo arvioiden hänen vartaloaan. Hän itse ei katso, ei koskaan. Kuvajainen on kuitenkin liian liikaa, lihava, painava, ruma. Hän tietää, että kauneusihanteet ovat utopistisia, mutta ei se estä haaveilua.

”Ei ole vaakaa.” 'Koska siten suojelen itseäni. Jos en tiedä, ei ole todisteita lihavuudesta. Järki voittaa tunteet - paitsi tässä.'

Kun joululahjapaketista löytyi vaaka ja huumorikortti, se päätyi avaamattomana lähetystorille.

Siihen ansaan ei saanut langeta. Hän ei olisi toinen enkeli, joka lentää liian lähelle aurinkoa ja menettää siipensä.
(Lihavat enkelit eivät lennä.)

[Huurre]

Aws, tääki osa on ihana. Jotenki nii todentuntuinen. Ihanaa kuvailua sulla. Öää, en osaa sanoo mitään järkevää, ku pää tuntuu räjähtävän ._. Mutmut kun et kerran yleensä kirjota näin nii kannattaa enemmänki kirjottaa ^^ mie tykkään. Mut iha uteliaisuudesta taian ettii jonku muun sun kirjottaman tekstin ja kattoo, kumpi kirjotustyyli on parempi sulle c:

[Dria]

Tulejo, veikkaisin, että se toinen sopii minulle paremmin... Kiva, että nämä ovat todentuntuisia, koska se oikeastaan on tarkoituskin. Toivottavasti pää ei räjähdä vaan paranee 


Keskiviikko

Pukuhuone on pieni, ja samaa aikaa vaatteita vaihtaa hänen työtoverinsa. Ei edustustehtäviin voi mennä normaaleissa vaatteissa, firma haluaa kaikille täsmälleen samanlaiset vaatteet. Mustaa ja valkoista firman logolla varustettuna.

”Voi vitsi sie oot laiha”, toinen kiljahtaa katsoessaan mukamas kapeaa vyötäröä. (Joka on täynnä virheitä.)

Hetken tai kaksi hän voi uskoa siihen, kunnes muistaa syöneensä lounaaksi leivän ja omenan. Toinen on langanlaiha, läpinäkyvä jos kävelee aurinkoon. Hän kykenisi laskemaan kylkiluurivistön.

Hän napittaa kauluspaitansa nopeasti ja pukee noenmustan liivin. Musta hoikentaa liian vähän.

Tietää olevansa säälittävä, jopa naurettava, mutta ei katso peiliin, (joka heijastaa vain nuoren aikuisen, jolla on varaa menettää monta kiloa).

[Dria]

Giril, kiva kuulla, että pidät karulla tavalla kauniina ja tykkäät ideasta. Todelta tuntuva teksti on tässä tarkoitus


Torstai

Vihdoin hän pitää lupauksensa ja lähtee työkavereidensa kanssa lounaalle viereiseen lounasravintolaan. Tänään hän on päättänyt unohtaa lihomisen. Kanasalaatti kummittelee ruokalistalla, mutta hän ottaa päivittäin vaihtuvan keittolounaan. Tarjolla on mustajuurikeittoa, kevyttä ja valkoista. (Ainakin mielikuvissa.)

Muut ottavat samaa, paitsi yksi, joka tilaa pitsaa. (Muilla onkin varaa syödä.) Kun toiset ottavat kaksi viipaletta leipää, hän ottaa yhden ja epäröityään vähän, mutta laittaa margariinia päälle.

Matkalla takaisin muut puhuvat laihduttamisesta, mutta hän ei kuuntele. Jos kuulee, syyllisyys palaa. Hän tietää, ettei ole sen lihavampi kuin muut, mutta miksi sitä ei näe?

Päivällinen meinaa jäädä väliin, mutta hän on päättänyt todistaa suhtautuvansa ruokaan normaalisti.

[Dria]

Ja viimeisiä viedään. Vähän onnellisempaa näin perjantain kunniaksi.

Perjantai

Hän on laihtunut. Se on fakta, ei toivomus, sillä farkut ovat pudota vyötäisiltä niillä kolmella askeleella, jotka tarvittiin vyölaatikon luo pääsemiseen.

Hän käytti vaaleansinisiä farkkujaan viimeksi juhannuksena, kun oli satanut kaatamalla. Neljännesvuosi ja hän tarvitsi vyön. Kasvoille on jäänyt leveä hymy, joka ei huuhtoudu pois, vaikka sataa ja täyty juosta juna-asemalle. Ei edes siinä vaiheessa, kun junan ovet sulkeutuvat hänen edessään.

Hän oli laihtunut, laihempi. Vyötärön vararengas oli ohentunut, vaikka ponnistelut olivat tuntuneet merkityksettömiltä. Laihtunut!

Saavuttuaan työpaikalleen, toimistolle, jonka eteisestä pääsee taukotilaan ja molemmilla puolin avautuu avotoimistoja. Jopa työkaverit huomaavat, hänellä on vartalonmyötäinen paita ensimmäistä kertaa.

Tänään hän osaa lentää.


**

Lauantai


Viikonloput olivat hänen suosikkejaan. Ei ollut kukaan katsomassa kummeksuen, kun hän vetosi työkiireisiinsä, jos pyydettiin lounaalle. (Työpöydällä ei lainkaan papereita, sähköpostin lukemattomat -kansio huusi tyhjyyttään)

Lauantaiaamuna hän sai nukkua pitkään. Kissa tuli tosin herättämään yhdeksältä, käpertyi omistajansa tyynylle kerälle ja pesi kasvojaan tyytyväisenä. Hän antoi kissan pysyä siinä vartin ennen kuin nousi.

Kissa suunnisti suoraan keittiön ja naukui ruokapaikallaan. Se halusi aamiaista, vaikka sen omistaja tyytyi kupilliseen teetä ja aamulehteen. Viikonloput olivat rentouttavia, koska kukaan ei pakottanut häntä syömään. Yleensä hän söi aamiaisensa neljän aikoihin.

Jos ajatus ruuasta ei kuvottanut, hän laittoi kevyen salaatin illalliseksi ja joi muutaman lasillisen valkoviiniä.


**

[Huurre]

Tää oli kokonaisuudessaan ihana :3 Lueskelin noita muita tekstejäsi ja mun mielestä sulla oikeesti on taitoa kirjottaa. Mut mä oon ite sitä mieltä, että tää kirjotustyyli sopii sulle parhaiten, mitä tässä ficissä oli. Ainakin mä tykkäsin eniten tästä kaikista sun teksteistä :3

Hmhm, jotain rakentavaa ehkä yritän keksiä. Kirjoitusvirheitä en ainakaan löytänyt. Vaikka kun nyt oon tän aina kännykällä lukenu, en oo ees kiinnittäny niihin huomiota. Kappalejaot oli kohdallaan ja muitakaan epäkohtia en löytänyt. Melkeinpä voisin sanoa, että täydellisyyden esikuva.

Mä sain tästä ficistä jonkun hullun idean tekstiin, jonka kirjoitin viime viime yönä (to-pe) kolmen aikaan : D Aws, arvostan tekstejä, jotka herättää mussa sellaisia ajatuksia, joista kirjoitan sitten hetken ajatuksia vatvottuani.

Mutta juu, kokonaisuudessaan kiitos tästä o/

[Dria]

Tulejo, kiitos Musta tää ei ollut kovin helpoa tai luontevaa tekstiä, mutta tosiaan asiaan sattaa vaikuttaa aihe... Olen otettu, että tykkäsit tästä tyylistä. Saatan ehkä joskus innostua tästä, jos innostun, se on sinun ansiotasi.

Hienoa, että sait tästä idean omaan tekstiin.

Kiitokset vielä kommentistasi!

// Selvä 

[Huurre]

Aihe tosiaankin on aika hankala, että varmaan siitä johtuu. Ja mä ite oon otettu, jos mun ansiosta innostut tällaisesta tyylistä. Jos niin käy niin laita ihmeessä yksityisviestii mulle, jos muistat, että pääsen lukemaan lisää tätä tyyliä :3