Cattleya: Tervetuloa tännekin, kiva että tykkäsit. Potterin koira on juoru, jonka tarkoituksena oli lisätä lehden irtonumeromyyntiä (eli minä olin väsynyt ja kiireinen, ja tuo oli yllätyksellisin lopetus, jonka aivoni kehittivät. Ilmeisesti kuitenkin toimi=D) Kiitokset kommentista
Kolmas pätkä:
Title: Siivouspäivä
Author: Maya
Beta: pikkusisko kuunteli kun luin läpi ja angstasin^^
Pairing: ei ole
Raiting: S
Genre: draama, tuplaraapale
Disclaimer: Potterit ovat J.K Rowlingin, muuta en koskaan väittäisi
Summary: Petunia rakasti siivouspäiviä
A/N: Tämä on todella omituinen tuplan rääpäle. Syytän koko päivän kestänyttä dataamista, liian vähäistä raitista ilmaa, yppäreiden aiheuttamaa stressiä sekä omituista mieltäni. Osallistuu Spurttiraapaleen toiseen kierrokseen (päivän kolme teemana 'siivota') sekä FF100 -haasteeseen (aiheena
Dursleyn suku, sana 007. Päivät). Nauttikaahan.
SiivouspäiväKuurata, hinkata, harjata. Tomuttaa, pölyttää, kiillottaa. Luututa, pestä, puhdistaa.
Petunia rakasti siivouspäiviä. Harjalla, rätillä ja pölyhuiskalla aseistautunut nainen riehui innoissaan kukonlaulusta iltapalaan asti, jättämättä yhtäkään nurkkaa tai kulmaa tai hyllyä rauhaan. Kun kaikki pinnat talon sisällä hohtivat niin kirkkaina ja hygieenisinä, että niiltä voisi syödä, oli aika siirtyä puutarhaan.
Kitkeä, perata, istuttaa. Kastella, kuokkia, haravoida. Nyppiä, lannoittaa, leikata.
Petunia oli hyvin ylpeä puutarhastaan. Ruusupuskat kukoistivat niin kirkkaina, että ohikulkijat pysähtyivät tuijottamaan. Nurmikko oli samettia; tuuhea, vihreä matto, joka suorastaan huusi ulkona syömistä suunnittelevalle: ”Olisin täydellinen alusta viltillesi.” Tietenkään Petunia ei antanut kenenkään edes suunnitella nurmikollaan retkeilyä.
Kun koko päivän ympäri taloa ja tonttia riehunut nainen viimein rauhoittui (tuhottuaan vihamieliset villakoira-armeijat ja hävitettyään tomukomppanjoiden ovelat iskujoukot) ja istui alas katselemaan kättensä jälkiä, saattoi koko rakennus huokaista helpotuksesta. Seuraava rynnäkkö tulisi aikaisintaan noin kahdeksan tunnin kuluttua, heti kun talon rouva heräisi yöuniltaan. Joskus rauhaa kesti jopa päivän tai kaksi. Ne olivat arvostettuja päiviä.
Petunialle sotku oli yhtä kuin pahimman painajaisen ja helvetin risteytys. Nurkkaan kerääntynyt pöly vahti hänen liikkeitään, ilkkui ja pilkkasi. Ilmassa tanssiva tomu yritti tukehduttaa. Keittiön pöytään imeytynyt kahvitahra kuhisi vaarallisia bakteereja.
Petunia rakasti siivouspäiviä. Koska hän oli aina askeleen edellä vastajoukkojaan. Ja hänellä oli tekosyy hankkia uusinta mahdollista pesuainetta.