Author - WetFire
Raiting - K-11
/Angelina muokkasiGenre - romance
Pairing - Harry/Sirius
Summary - One-shot Harryn muistosta... jota ei oikeassa elokuvassa ole mutta minun päässäni kyllä
***
Harry oli ollut aina niin iloinen kun tapasi Siriuksen. Heidän välillään oli selvä
side.
Sekin eräs joulu viidentenä vuotena Kalmanhanaukiolla oli onnellinen.
Ruuan aikana kun kaikki istuivat syömässä ja juttelemassa iloisesti, Harry
katseli Siriusta ja halusi tietää niin paljon, mutta läheskään kaikkea hän
ei saanut kysyttyä. Kuten, että oliko hän koskaan ollut rakastunut kehenkään?
Harry itse tunsi kummisetäänsä kohtaan paljonkin rakkautta, mutta hän ei vain
osannut määritellä sitä normaaliin perheen väliseen rakkauteen vai ihan muuhun. Viisitoistavuotiaan pojan tunteet ovat sekaiset. Silti, Sirius oli aina
läsnä, vaikkei Harry häntä nähnytkään ja kun näki, Harry ei olisi halunnut
koskaan irrottaa. Siriuskin oli kertonut Harrylle rakastavansa tätä.
Harry halusi vain aina palata siihen iltaan.
Harry hymyili Siriukselle kun tämä kertoi seikkailuistaan ruokapöydän ääressä.
Hän tunsi olevansa niin turvassa, mutta silti häntä jännitti. Ainakin hetkeksi
painajaiset jopa valveilla, olivat poissa sen hetken kun Sirius oli hänen lähellään. Senkin takia Harry niin kovin välitti Siriuksesta.
Ruokailu sujui mukavasti kuten lahjojen avaaminenkin. Harry sai Siriukselta
jotakin mikä oli kuulunut Harryn vanhemmille. Harry meni halaamaan Siriusta.
”Miten sinä tunnetkin minut niin hyvin?” Harry kysyi hymyillen ja tunsi
Siriuksenkin suunpielien nousevan.
”Minä tunnen sinut parhaiten...”
Harry oli hyvin liikuttunut ja jostain syystä myös nolostunut. Hän haisti
Siriuksen, eikä se ollut ollenkaan paha haju vaan hyvin houkutteleva, rauhallinen, mutta silti niin jännittävä... ehkäpä kujeilevakin.
Harry ei ymmärtänyt sitäkään, miksi hän punastui kun Sirius tiukensi otettaan
Harrysta ja kuiskasi helliä sanoja hänen korvaansa. Ne vain tuntuivat niin...
ahdistavan ihanilta. Harry irtautui ja huomasi, että muut olivat jo lähteneet
puuhailemaan muuta. Hermione, Ron ja Ginny olivat varmaan menneet
jo pelaamaan uutta lautapeliä ja Fred ja George olivat varmasti jo keksimässä
uusia piloja. Harry oli kerrankin Siriuksen kanssa aivan kahdestaan.
Hän halusi kysyä kaikkea henkilökohtaista Siriukselta, mitä ei ollut voinut kysyä ruokapöydässä.
”Sirius, oliko isä aina rakastanut Lilyä?”
Sirius naurahti. ”Varmasti!”, mutta sitten hän vakavoitui ja näytti hieman
surulliseltakin ”Varmasti...”
Harry hymyili pienesti ja nyökkäsi katsoen lattiaan tai oikeastaan Siriuksen
syliin.
”Harry, haluaisin näyttää sinulle jotain.”
Harry seurasi Siriusta yläkertaan ja koko ajan Sirius piti Harryn kädestä kiinni. Hän vei Harryn ovelle, jota Harry ei ollut ennen edes ajatellut olevan.
”Täällä on huoneeni tai huone, jossa olen suurimman osan ajastani...
miettimässä.” Sirius sanoi ja samalla hiveli lämpimällä kädellään Harryn kämmentä. Sirius aukaisi oven ja antoi Harryn kurkistaa sisälle.
Huoneessa oli yksi pieni ja ränsistyneen näköinen sohva, pöytä ja pöllön
häkki sekä kirjepaperia. Valoja ei ollut ja lattialla oli paljon roskia.
Harry ihmetteli, miksi se oli niin lohduttoman näköinen.
”Lukittaudun tänne useinkin kun sinä et ole täällä. En halua yleensä nähdä
ketään, varsinkaan Ruikulia.”
”Se näyttää aika kolkolta...”
Sirius nyökkäsi hitaasti ja surullisesti. ”Niinpä...tiedätkö että minä kaipaan
sinua kovasti kun olet koulussa?”
Harry hymyili. ”Niin... minäkin kaipaan sinua.”
Sirius hymyili ja nauroi perään.
”Ainoaksi kummipojaksi olet ehdottomasti paras ja fiksuin.”
”Sanot vain kun et tiedä paremmasta.” Harry naurahti.
Sirius vakavoitui. Harry näytti anteeksipyytävältä. Sitten Sirius hymyili
taas ja laittoi käden Harryn hartialle hieroen sitä kevyesti. Harry pyöräytti
kipeitä niskojaan.
”Tahdotko, että hieron?” Sirius kysyi ja Harrystä tuntui kuin kummisetä olisi tullut lähemmäs.
Harry nyökkäsi ja Sirius ohjasi pojan erääseen huoneeseen. Molly ja kumppanit olivat siivonneet sielläkin paljon ja paikka näytti kutakuinkin
lämpimältä. Sirius alkoi hieroa Harryn niskaa ja hartioita pojan ynähdellessä
ja huokaillessa. Kun käsi sattui oikeaan paikkaan, Harry huudahti pienesti
ja Sirius naurahti.
”Ollaanko sitä oltu luvattomilla seikkailuilla?”
”En... vaan täysin luvallisilla.” Harry vastasi virnuillen ja Sirius pyöritti
päätään huvittuneena, niin selvä isänsä.
”Missä sinä olet harjoitellut kun tuo tuntuu niin... ah...”Enempää Harry ei halunnut vielä muistella. Tyhjän oloinen asunto tuntui
vielä kolkommalta kun talvi riehui ulkona. Lunta tuprutti ja tuuli vinkui
ohuitten ikkunoitten raoista. Kaakaomuki höyrysi, mutta Harryllä ei tehnyt
nyt mieli sitä. Harryn sydän kuristui pieneksi ja ahdistui.
Harry laskeutui selälleen sohvalle ja hypisteli kädessään korua... jonka
Sirius oli antanut.
Sirius oli siirtynyt hieromaan Harryn selkää ja käsien liikkeet olivat enemmänkin hyväileviä.
”Paleltaako?” Sirius kysyi hiljaisella ja matalalla äänellä. Matalimmalla, mitä Harry oli koskaan kuullut. Sirius lakkasi hieromasta Harryn selkää ja
halasi poikaa takaapäin. Harry käänsi päätään ja näki sivusilmällä Siriuksen virnuilevan koiramaisesti hänelle.
Harry hymähti lempeästi. Sirius alkoi kokeilla Harryn hupparin etutaskuja.
”Mitäs täältä löytyy?”
Harry punastui, koska hän tiesi, että taskussa oli iso reikä ja hänen paljas
iho tuli välittömästi vastaan puuttuvan aluspaidan takia.
Sirius ei kuitenkaan kavahtanut pois tai vetänyt käsiään taskusta ulos vaan
alkoi hyväillä Harryn vatsaa.
”Oletko treenannut?”
Harry naurahti, mutta se kuulosti enemmänkin henkäykseltä.Harry pakotti itsensä nousemaan sohvalta ja lähti makuuhuoneeseen.
Vaatekaapissa oli pahvilaatikko, jota Harry alkoi tonkia, muttei löytänyt etsimäänsä. Hän istui sängylle miettimään, mutta ajatukset liukuivat
väkisinkin takaisin muistoon, jota Harry kelasi joka päivä uudestaan ja uudestaan ja joka yö hän näki unta siitä hetkestä.
Harry kääntyi kasvot Siriukseen päin ja huomasikin niiden olevan melko
lähellä. Siriuksen silmät liikkuivat Harryn vartalolla ja pysähtyivät silmiin.
”Sinä olet kaunis.” Sirius kuiskasi.
Harry ei voinut muuta kun katsoa tuijottaa Siriusta. Itseltäänkin huomaamatta
Harry oli sulkenut silmät ja pian tunsi viileät, mutta pehmeät huulet
kokeilemassa hellästi hänen omiaan. Hetkeen Harry ei tehnyt mitään, mutta
sitten kun Sirius tuli lähemmäs ja painoi Harryn selkä sohvaa vasten, hän
avasi silmänsä.
”Sirius, mitä tämä on?” Harry mutisi.
Sirius pudisti päätään. Harry sulki silmänsä uudestaan ja ensimmäinen
ajatus kun Sirius suuteli häntä, oli, että se tuntui hyvältä eikä ollenkaan
edes oudolta. Ehkä omatunto soimasi häntä kummisetänsä suutelemisesta,
mutta sydän sanoi sen olevan täysin oikein.
Suudelma syveni ja Sirius hyväili Harryn kylkiä paidan alta.
Harryn paita lähtikin pian pois ja Sirius suuteli Harryn rintaa ja
laskeutui alemmas.
”Sirius... entä jos joku tulee?”
Sirius naurahti jonnekkin Harryn navan tienoille.
”Kuulostat ihan naiselta.”
Harry kurtisti kulmiaan puoliksi loukkaantuneena ja puoliksi hämmentyneenä.
Sirius tuli takaisin Harryn kasvojen kohdalle ja suuteli Harrya kiihkeästi.
”Miski sinua ei voi vastustaa?” Sirius kysyi, mutta kun Harry alkoi
vastata, Sirius painoi sormen Harryn suulle.
”Se oli kysymys, joka ei tarvitse vastausta.”
”Onko sellaisiakin?”
”On, Harry... paljonkin.” Sirius sanoi ja silitteli Harryn poskia.
”Enpä ole kohdannut sellaisia.”
”Ehkä joskus...” Sirius virnisti.Harry nousi sängyltä ja päätti etsiä sen laatikon. Siellä oli kuva Siriuksesta
ja Harry halusi kuollakseen nähdä hänet. Viidentoista minuutin kuluttua
Harry löysi kun löysikin pahvilaatikon ulkovarastosta ja vei sen nopeasti
sisälle ja tyhjensi kaikki tavarat sängylle. Siriuksen kuva oli muiden
kuvien alla ja Harry nappasi sen käteensä. Kuva oli edelleen ehjä ja
Harry istui taas sängylle hymyillen.
Se oli ihanaa niin kauan kun sitä kesti, mutta Mollyn huuto herätti heidät
molemmat transsistaan. Harrya harmitti suuresti kun ei saanut koskea
enempää Siriukseen.
”Harry! Missä sinä olet?!”
Sirius nousi sohvalta ja ojensi Harrylle hänen paitansa.
Ovi aukeni ja naamaltaan punainen Molly tuli huoneeseen.
”Täällähän sinä! Ja minä etsin joka paikasta... Hermionella ja Ronilla on
sinulle kuulemma tärkeää asiaa.”
Harry katsoi Siriusta.
”Mene vain Harry. Jutellaan myöhemmin lisää.” Sirius sanoi.
”Ja mitenkäs sinä olet paitasi avannut? Kuuma vai?” Molly tiukkasi Siriukselta, jonka paidan napit olivat auki.
Harry virnuili itsekseen.
”Krhm... me Harryn kanssa leikittiin.”
Molly pyöritteli päätään ja poistui oviaukosta.
Ennen kuin Harry suostui lähtemään, hän juoksi halaamaan ja suutelemaan
Siriusta. Samaan aikaan Sirius laittoi kaulakorun Harryn kaulaan.
”Se on sinulle muisto minusta.”
Harry ei sanonut mitään, mutta kyllä Sirius tiesi miltä Harrysta tuntui.Harry tonki tavaroita lisää ja hänen silmiinsä hyppäsi kirje.
Sen päällä luki; Harrylle.
Harry päätti siis avata sen.
Miksei hän ollut ennen huomannut sitä? Se oli lyhyt kirje Siriukselta.
Haluan vain sanoa sinulle, Harry, että rakastan sinua paljon ja antaisin
mitä vain, että kaikki menisi hyvin, mutta silti se ei aina mene.
Kun en enää ole täällä, haluan, että nautit elämästä etkä jää murehtimaan
minua. Maailma on ihan vain meitä varten ja sinunkin täytyy ottaa kiinni
siitä. Haluan, että olet onnellinen ja opit rakastamaan jotakuta koko sydämestäsi. Silti, olen aina sinun ja haluan myös, että ymmärrät minua.
Ja luulenkin niin, sillä isäsikin ymmärsi ja välitti. Älä liikaa tuomitse isääsi,
hänkin oppi lopulta.
Onnea ja menestystä.
Sinun
SiriusHarry laittoi kirjeen konemaisesti takaisin kuoreensa ja käveli olohuoneeseen.
Lumi tuprutti edelleen. Ja hän huomasi jotain muutakin ulkona.
Ron ja Hermione talsivat kohti hänen oveaan, kainalossaan paketit.
Niinpä niin, oli joulu.
