Päätin sanoa jotain jokaisesta raapaleestasi, en ole varma kuinka hyvin siinä onnistun, mutta yritetään
1.
Hermoilusta ja liemistä: Pidän Tonksin hahmosta ficissäsi, olet saanut kiteytettyä hänen persoonansa erinomaisesti! Myös Kalkaros on oma itsensä ja Weasley maininta sitoi tarinaa entisestään kirjojen maailmaan, tai siis siihen osaan mitä niissä jätettiin kertomatta. Söpöä ja hauskaa kouluarkea. Tonks = täysjärkinen oli ihana kiistan aihe. **
2.
Bittersweet: Oli nimensä mukainen ja vaikka paritus kuuluu inhokkilistani kärkikaartiin, oli se tässä todella onnistunut, leffan kohtaus todella olisi hyvin voinut jatkua näin. Kaunis ja herkkä kuvailu teki tästä tunnelmaltaan aivan upean. Loppulause kruunasi tämän raapaleen. "
Sillä sitä he molemmat olivat, rikki." ***
3.
Maailman epäreiluudesta: Mukava kirjoja "täydentävä" raapale. Tuli suorastaan nostalginen olo tuosta paluusta Tylypahkaan. Asiat olivat ennallaan ja toisaalta isoja muutoksia kokeneita. Tuore suhde oli onnistuneesti kirjoitettu osaksi arkea.**
4.
Vastapalvelus: Yksi suosikeistani tässä raapale sarjassa. Kouluarjen ja romantiikan sekoitus kaikessa alun viattomuudessaan aivan superihanasti kirjoitettuna. Percy, joka koulukeskeisenä poimii vain siihen liityvät asiat keskustelusta, oli niin IC kuin voi olla. Eikä Oliver velmuna hurmurina ollut roolistaan pihalla yhtään sen enempää. Kerrassaan suloinen raapale. Ihastuin ja rakastuin. *** ja iso +
5.
Ilkeä, epäreilu ja rakastunut: Vieraammat hahmot vaikuttivat yllättävän paljon lukukokemukseeni, tai siis olen itse yrittänyt kirjoittaa Padmasta ja koen sen vaikeaksi, enkä siksi ehkä päässyt tunnelmaan niin hyvin tässä mukaan. Kuvauksesi rakkaudesta ja menettämisen pelosta oli onnistunut, vaikka hahmot jättivätkin tekstin etäiseksi. **
6.
Sateesta, vahingonilosta ja yrttitiedosta: Viehättävä pikku raapale, jossa Sirius on ah, niin epäakateeminen ja itsekeskeinen. Remus puolestaan ikuisena järjenäänenä saa sympatiat puolelleen. Erittäin onnistunut ensimmäiseksi kelmificiksi! ***
7.
Huuto, paiskontaa ja turhautumista: Näissä kirjoja "täydentävissä" ficeissä on oma erityinen viehätyksensä. Tässä ei kuitenkaan juuri kerrottu tarinaa, vaan ficci oli enemmänkin tunnelman/hetken kuvaus, hyvä sellainen. Silti tähän jäi hieman kaipaamaan jotain lisää. **
8.
Kaunis, näsäviisas ja haaveiltu: Jamesin itserakkaus ei tunne rajoja, oli ensimmäinen ajatus joka alusta muodostui. Jatko puolestaan sai kokemaan sellaista, jota en Jamesia kohtaan ole juuri koskaan tuntenut, nimittäin myötätuntoa. Siriuksen möläytys ja yksityisyyden loukkaus olivat sen verran törkeitä, vaikka kovin IC. Pervomieleni luki tätä ikärajaa korkeampana vihjausten kohdalla, en tiedä olivatko sellaisiksi tarkoitettuja
**
9.
Valitusta, pohjanoteerauksia ja välähdys: Höppänäksi Arabella on tässä yllättävän tarkkanäköinen ja vastuuntuntoinen (hieman eritavalla kuin kirjassa, mutta en osaa muodostaa sitä sanoiksi). Hänen mietteensä saavat taas kerran itsenikin ihmettelemään Albuksen päätöstä antaa Mundungukselle moinen vastuu. Onnistuit raapaleellasi sytyttämään Albusinhoni uuteen kukoistukseen. Se ei kuitenkaan liennyt ficin pääasiallinen tarkoitus. **
10.
Kikatusta, kuiskauksia ja hiljaisia kirjeitä: Viktorista on aivan liian vähän ficcejä. Tässäkin poika/mies oli jälleen aivan ihana. Pidin todella paljon siitä, että kuvailit turnajaisten aikaista suhdetta näiden kahden välillä, kirjassa kun se ohitetaan todella vähäisin viittauksin. Ekan raapaleen iloisuus, kepeys ja lämpö tuntuivat todalla konkreettisesti kadonneen toisessa raapaleessa. Viktorin pettymys ja suru oli koskettavasti kuvattu. Snif. nämä kaksi raapaletta todella veivät mukanaan tunnelmaansa. Ehdottomia lemppareitani. *** ja iso +
11.
Numerologian kiinnostavuudesta: Parvati/Hermione tuntuu ensi silmäyksellä todella vastakohtaiselta parilta ja oli hauska seurata neitien arkista sanailua. Lopetus oli jälleen onnistunut, loppulausahdus sai nauramaan. kirjoittamanasi pari oli varsin toimiva. ***
12.
Muistikuviin kadonnut: Runollista ja kaunista tunnelman kuvailua, erityisesti loppulause säväytti ja antoi tälle syvemmän merkityksen. Suru voi olla hyvinkin kaunista. ***
13.
Laskettelun vaarat: Pomottava Hermione omassa persoonassaan, tilanne on helppo nähdä mielessä. Ronin pelko on ihanan absurdia, kun ajattelee huispausta ja muita tilanteita joissa hän on ollut, jotka ovat olleet todella paljon vaarallisempia kuin laskettelu. Arkisuudessaan viehättävä, mutta jälleen tuntuu kuin osa tarinaa uupuisi. **
14.
Ikuisuudesta tänne: Tässä raapaleessa oli paljon filosofista pohdintaa tiiviissä paketissa. Pidän siitä ja erityisesti siitä, miten ajatukset vaikuttavat kertojaan. Se, kuinka paljon kertojan luonteesta ja elämästä paljastuu näin pienessä pätkässä, yllätti minut, etenkin kun kertoja on anonyymi. Propsit siitä. ***
15.
Syysaamu: Suloinen Oliver/Percy pariskunta. Rakastan näitä sinun arjesta kertovia pikkutarinoitasi! Ne kertovat paljon enemmän kuin niiden sanamäärään uskoisi mahtuvan, ne ikään kuin elävät tarinan ulkopuolellakin. On ihana seurata kuinka Oliver huolehtii kumppaninsa hyvinvoinnista, siinä tuli hyvin esille, ettei suhde ole pelkkää rakkauden huumaa vaan, kuinka pienissä eleissä näkyy arjessa usein enemmän rakkautta kuin suurissa tunnustuksissa ja kliseisissä lahjoissa tms. ***
16.
Fyysinen ja henkinen taivas: Ei ihme, että tykkäät kirjoittaa Hermionesta, saat hänet elämään teksteissäsi ja hän on hyvin aito hahmo. Hyvä idea erottaa kaksi taivasta näin konkreettisella tavalla samassa tarinassa. Hermionen lentokammo tuli kirjoissa esiin ja sulautit sen onnistuneesti osaksi tarinaasi. **
17.
Kotoa pois: Andromedan perheestään ja suvustaan irtautuminen herätti jostain syystä kirjoissakin pelkkänä mainintana paljon tunteita. Onnistuit erinomaisesti luomaan niille tarinan, johon oli helppo eläytyä. Tämän ficin kuvailu oli kertakaikkisesti upeaa, tai se ainakin iski minuun. ***
18.
Elämä jatkuu: Tämä kuului sarjaasi kirjoja täydentävät raapaleet ja kiteytti viimeisen taistelun jälkeiset tunnelmat hyvin. Pidin realistisesta Harrystasi, joka kirjoissakin esiintyy, mutta puuttuu monista ficeistä. Kolmikon yhtenäisyys ja toistensa tukeminen on aina yhtä koskettavaa, eikä tarinasi tehnyt poikkeusta sen suhteen. Tästä jäi erikoinen hiljainen tunnelma. ***
19.
Puuterilla korjaamaton: Tästä luin paljon muuta kuin itse tarinan. Koin tämän raapaleen kuvaavan enemmän pinnalista ajanhenkeä kuin kertovan kirjaan liittyvistä tapahtumista. Se ei mitenkään ole huono asia, mutta itse tarinan kommentoiminen on siten vaikeaa. **
20.
Kylmä ja pohjaton suru: Tämä oli ensimmäinen raapaleistasi, joka jostain syystä tuntui kliseiseltä. En osaa selittää, miksi. Ehkä syynä ovat sanavalinnat, joilla kuvasit surua ja kaipausta. Ensin ajattelin, että surusta on vain kirjoitettu niin paljon, että kaikki tuntuu kliseeltä, mutta sinulla on muitakin surusta kertovia raapaleita, eivätkä ne olleet kliseisiä päinvastoin. *
21.
Odotan lyhtypylväällä: Mukava kurkistus Lilyn ja Jamesin suhteen alkutaipaleeseen. Erityisesti pidin Lilyn perhesuhteiden kuvauksesta, se on jäänyt kirjoista kiinnostamaan minua, koska kirjojen harvat maininnat ovat Petunian katkeruuden tahrimia. **
22.
Heidän huoleton naurunsa: Tämä raapale oli puolestaan virkistävän erilainen muihin kelmificceihin, että se toi esiin ryhmän sisäisiä jännitteitä ilman petoksen olemassa oloa tai Peterin syrjintää. Kuvasit tiiviin ystäväporukan, joista jokainen oli kuitenkin yksilö. Erityisesti tämä nosti esiin suosikkien ja syrjään vetäytyjien välisen asetelman, sekä sen kuinka ulkopuoliset siihen suhtautuvat. Ajatusten herättämisestä tulee iso plussa. ***
23.
kaktus yöpöydällä: Pidin Nevillen kaktusfilosofiasta, mutta muutoin tästä paistoi hieman läpi se, että koit kirjoittamisen vaikeaksi. Rauhallinen ja yhtenäinen tunnelma kuitenkin kantoi koko raapaleen matkan ja tuo kasvin merkityksen pohdinta oli tosiaan onnistunutta. *
24.
Vanha valokuva: Tämä oli suurin rakkauteni tässä raapalesarjassa kaikessa raadollisuudessaan. Ehkä se johtuu omasta Harryn lapsuuteen liittyvästä fiksaatiostani tai siitä, että tämä oli mahtavasti kirjoitettu. Erityisesti toit hyvin esiin Petunian katkeruuden syyt ja sen, että hän tiesi, jollain tasolla Harryn vihaamisen olevan väärin, mutta ei ollut tarpeeksi vahva unohtaakseen kateuttaan. Pikku-Harry oli suloinen ja oli todella tuskallista ajatella hänet tuohon tilanteeseen. Lopetus oli jälleen kerran loistava. *** ja valtava <3
25.
Syksy sapuu kirjeineen: Samasta teemastaan huolimatta tämä kalpeni tuon edeltävän rinnalla, vaikka laadussa ei oltu tingitty. Petunian katkeruus ja tunteet ovat tässä huomattavasti hillitymmät, mutta hänen ajatuksiaan on erittäin mielenkiintoista seurata. ***
Yleisesti sanottuna kuvailu on selvästi vahvuutesi ja paikoitellen se vei huomion pois tarinasta, muutaman kerran tarina jäi kokonaan pois kuvailusta. Lisäksi ainakin muutamassa alun ficissä Harrya oli muodossa Harryä, joka itsellä sattui silmään, mutta on pikkuasia ja virhe, joka sattuu toisinaan omallekin kohdalle. Pidin raapaleistasi paljon, hahmosi olivat pääsääntöisesti IC ja täydensit mukavasti kirjoja. Ehdoton bonus oli tapasi kuvata arkisia tilanteita, ficcimaailma on täynnä suuren suuria juonia ja tunteita, erikoisia tapahtumia yms., mutta arki tuntuu usein unohtuvan. Viihdyin näiden parissa, etkä usko kuinka moneen kertaan olenkaan nämä lukenut ja laittanut pieniä merkintöjä muistivihkooni näistä. Ihmettelen tosiaan, että näitä ei ole tämän enempää kommentoitu ja karkotit osaltasi omaa pelkoani raapaleita kohtaan.
Kiitos lukukokemuksesta, jonka tarjosit näiden myötä