S
Angst, humour
Beta; Taake
'Katselin ulos leikkikentälle, missä lapset leikkivät. Itsekin olin joskus lapsi. Se oli kivaa.
Juon aamukahvia ja polttelen ensimmäistä tupakkia rauhassa. Katson seinässä olevaa peilikelloa ja naurahdan silmäpusseilleni. Ne näyttävät hassuilta.
Siirryn olohuoneeseen ja pukeudun. Televisiosta tulee aamutv:tä. En ole ikinä liiemmin pitänyt siitä ohjelmasta. Turhaa jaarittelua, uutisten jauhantaa.
”Huomenta kulta!” Kuuluu ääni takaani. Siinä hymyilee mieheni tukka sekaisin, unihiekkaa silmät täynnä. ”Huomenta rakas. Näytät suloiselta” Suutelen häntä pehmeästi ja jatkan matkaani kylpyhuoneeseen. Meikkaan ja laitan hiukseni. Typerät kutrit kun eivät suostu kihartumaan!
”Mä lähden nyt!” Huikkaan vielä ulko-ovelta ja saan vastaukseksi jotain muminaa. Hassu uninen, nallekarhu.
Ulkona on ihana ilma, aurinko paistaa ja lasten nauru saa minut aina hyvälle tuulelle. Hymyilen koko matkan töihin. Onneksi työpaikkani ei ole kovinkaan kaukana, sinne jaksaa kyllä kävelläkkin.
”Huomenta Taina!” Työtoverini Pirjo huudahtaa iloisesti jo pihalta. Hän tumppaa tupakkansa ja menemme yhdessä sisälle. Toimistossa kuuluu jo koneiden näpyttelyä ja puhelimien pirinää.
Asetun omalle työpisteelleni ja rupean soittelemaan listan nimiin.
Aivan niin, olen puhelinmyyjä.
Niin vihattuja, saan ihmiset ärsyyntymään, eivätkä he koskaan tunnista minua. Kaupassa he saattavat moikata iloisesti, tai kadulla auttaa kantamaan tavaroitani. Pidän siitä, saan ihmiset tuntemaan suurta vihaa ja silti he ovat ystävällisiä minulle.
Puhelin soi.
”Taina, on aika mennä aamiaiselle”
Helvetin hoitaja! Nousen ylös potilasvuoteestani ja annan hänen laittaa kahleet käsiini, lähdemme aamiaiselle.
~~~~~~~~~~~~
Jep. Vähän ehkä tönkkö ja nopea, mutta itse tykkään ;p
