Nimi: Riittämättömyys
Kirjoittaja: Jordan
Genre: Angst
Ikäraja: S
A/N: Tässä pieni joululahja teille, toivottavasti saatte siitä jotain irti. En sano, että tämä olisi henkilökohtaisin tarina, jonka olen kirjoittanut, mutta kyllä se silti avasi vanhoja haavoja, onko se sitten hyvä vai huono asia… Joka tapauksessa, tuo on aika lyhyt, joten kaikki varmaan jaksaa lukea ja ehkä jopa antaa palautetta?
Puistattaa katsoa peiliin, kun takaisin katsoo hirviö. Ällöttää painaa kädet vyötärölle, kun tuntee pelastusrenkaat vatsan ympärillä. Voin pahoin. Minä todella voin pahoin, kun katson itkuisia kasvojani ikkunan pintaan muodostuvasta peilikuvasta. Ja minä olen peloissani siitä, mitä minulle on tapahtumassa. En minä ennen ollut tällainen, aikoinaan minä jopa pidin itsestäni. Silloin heräsin hymy huulillani ja nauroin, kun sadepisarat putoilivat pisamieni päälle ja kastelivat minut kokonaan.
Mutta nyt voisin helposti heittää itseni narun jatkeeksi tai matoksi moottoritielle. Riittämättömyyden tunne on päällimmäisenä mielessäni, minä elän painajaistani. Täydellisyydentavoitteluni on vienyt minulta ystävät. En enää pysty nauttimaan asioista, joita ennen rakastin. Ne ovat liian vaikeita minulle tehdä.
Kynä ei luo paperille sellaisia kuvia, kuin haluaisin, se on pelkkää sotkua. Kirjoittaessani sanat eivät muodostu niin kuin ennen ja ne kuulostavat hölmöiltä korviini. Valvon öitäni murehtien ja itkien; aamulla olo on tyhjä ja silmät kuivuneet. Asiat, jotka ennen olivat itsestään selviä, on nyt otettu minulta pois. Minä en halua muuta, minä selviän ilman rahaa, ilman joululahjoja, mutta ystäviä ilman elämä on hankalaa ja ilman satunnaista onnistumisentunnetta liki mahdotonta. Minä tarvitsen hieman itseluottamusta, tai olen kuollut. Minä janoan takaisin sitä rakkautta, mitä minulla ennen oli tarjota. Kuinka oppisin rakastamaan itseäni, kuten ennen tein?
En minä haluaisi tästä sinuakaan syyttää, mutta tajuatko, että nekin sanat, joita et oikeasti tarkoita, repivät minua kahtia sisältä? Ymmärrätkö, etten jaksa kuunnella vähättelyäsi edes vitsillä? Jokainen pieni pilkkasanasi on minulle monen yön kyynel. Ei, en minä halua kuulla kehujasi, jos et niitä tarkoita. Älä sano ”minä rakastan sinua”, jos se ei tule sydämestä, mutta silloin, ole kiltti ja jätä minut rauhaan, jotta voisin rypeä tässä itsesäälissäni yksin. En minä osaa elää ilman sinua, mutta jos jokainen sanasi, jokainen katseesi repii sydäntäni ja minulla on paha olo, minun on pakko. Sinä satutat minua, kuuletko? Ja minua on sattunut jo tarpeeksi yhdelle elämälle.