Rakastatko? Uskotko? Toivotko? Olen kanssasi. (Sallittu)

[Torttu-Mopo]

Author: Torttu-Mopo (Stop)
Pairing: ?/? (Eli joku/joku. Totta puhuen en tiedä itsekään ketkä   )
Genre: Angst?
Rating: S
Disclaimer: Hahmot minun, vaikka eihän tässä varsinaisesti mitään hahmoja ole.
Beta: Tässä ei vaihteen vuoksi ole.
Warnings: -
A/N: Raapale, vaikka 112 sanaa onkin  :roll:  Jeps, ja kommenttia.

~*~*~

Siellä, syvällä sisällä missä sun tunteetki on, on jotain, mitä sä oot vuosia peitelly.
Se ei oo likasta, se ei oo viatonta.
Vain sä tiedät, mitä se on. Siksi sä olet julma ihminen, ja mä oon vaan tyttö, joka rakastu suhun. Mutta sulle mä olen vain ihminen muiden joukossa.
Mä välitän liikaa päästääkseni irti.
Ehkä mä en halua, en tiedä.
Mä tiedän, että susta, ja musta ei tule mitään. Koskaan.
Murhaa minut tappavan hitailla vastauksillasi, ja kiduttavilla katseillasi.
Kuuletko, miten mä kiljun kadotuksessa pimeyteen?
En mä tahallani.
Rakastan…
Vastaa!
Mun viimeinen toive…
Älä unohda rakkauttani, nimeäni, ikävääni, tuskaani, jotka sulle näytän.
Koe minun tuskani.
Ei, ei huomenna. Ei ylihuomenna. Ei ensi vuonna.
Nyt.

~*~*~

[Aionka]

Taustalla soi tätä lukiessa Gacktin Kimi no tame dekirukoto, johon tämä raapale sopi melko mukavasti. Nimi oli se mikä kiinnitti huomioni (+ se, että saisin kunnian olla ensimmäinen palautteen antaja). Käytit paljon vahvoja sanoja ja ilmauksia, ja jouduin miettimään tovin sopiiko puhekieli tähän ollenkaan (en päättänyt mitään). Se on ehkä hieman sekava, löysin kyllä punaisen langan, mutta antirakastaneena en ymmärtänyt. Pidin tosiaan kovasti väkevistä ilmauksistasi, ja teksti vaikutti sellaiselta yöhön huutamiselta. Rakkauden kohteesta jäi hieman kylmä kuva, ja itse rakastajan epätoivo kosketti jopa minun kivisydäntäni.

[Torttu-Mopo]

Kiitos kommentistasi, Ainoka!  

Ihanaa kun pidit. Mietin tuota puhekieltä itsekin pitkään, mutta jotenkin en saa kirjakieltä sopimaan tuohon tarpeeksi hyvin, ilman että alkuperäinen ajatus katoaisi.

Itse ajattelin, että koska tämä henkilö, joka on rakastunut, toivoo toisaalta rakkautensa kohteelle hyvää, mutta on myös katkera siitä, ettei kohde anna hänelle yhtään huomiota. Sitten tämä rakastunut henkilö lopussa toivoo, että kohde ei unohtaisi häntä ja hänen tunteitaan, toivoo, että kohde tuntisi hänen tuskansa, ja saisi tietää miltä hänestä tuntuu (sen varmaan ymmärsitkin).

Teksti oli tosiaankin tulkinnallinen, ja voi olla, että vain minä ymmärrän sen parhaiten, sillä "purin sydäntäni paperille". Olen iloinen että kuitenkin löysit sen punaisen langan sieltä.

Hauskaa että se kosketti sinua!  

 - Torttu-Mopo

[Francina]

Ensinnäkin, otsikko kosketti. Enkä nyt sano, että se oli hyvä asia, ehei. Usko, toivo ja rakkaus ovat aiheina jo niin kulutetut, että jos joku kehtaa iskeä ne otsikkoon niin täytyy olla kyllä joko harvinaisen hyvä tai surkea kirjoittaja. Sinänsä pelkkä tuo Rakastatko? Uskotko? Toivotko? olisi voinut toimia täydellisenä kliseyden huipentumana, mutta kun siihen on vielä liitetty virke Olen kanssasi saa se nauramaan ainoastaan huvittuneena.

Koko teksti oli irrallinen ja sekava ja kehotan lämpimästi, että ennen kuin aloitat kirjoittamaan tarinaa olisi jonkinlainen kuva ihmisistä joista aiot kirjoittaa. Eli siis ennen kuin kirjoitat, keksi päähenkilöt. Ja jos kirjoitat puhekielellä kannattaa tekstistä tehdä luonnollisen kuuloista eikä kirjoittaa puhe- ja kirjakieltä sekaisin.

Kuuletko, miten mä kiljun kadotuksessa pimeyteen?

Kadotessani pimeyteen? Pimeässä kadotuksessa? Mitä tarkoittaa kadotuksessa pimeyteen?

Se ei oo likasta, se ei oo viatonta.

Tähän lauseeseen oli kivasti laitettuna ei -sanalla sekä negatiivinen, että positiivinen asia.

Eipä tästä nyt enempää voi rakentavaa antaa, oli suhteellisen lyhyt pätkä. Jatka toki kirjoittamista!

-Francina ja Muska

[Torttu-Mopo]

Kiitos, kun jätit kommentin Francina!

Kommentoit tässä nyt tätä nimeä, ja olen ehdottomasti myös sitä mieltä, että se on hyvinkin loppuun kulutettu juttu. Mutta myös toisaalta, tämä oli yksi niistä typeristä, ja sekavista nimistä, joita olen tässä keksinyt. Toisaalta, taisi olla aika rohkea tikki kun tungin niin kulutetun jutun otsikkoon?

Mietin nimeä pitkään, kunnes keksin tuon osan; Rakastatko? Uskotko? Toivotko?
Tuokin osa nimestä perustuu erään tarinani nimeen, Luotatko? joka ei ole vielä toistaiseksi esillä. Sitten tutkin otsikkoa, ja se näytti kaikkea muuta kuin houkuttelevalta, joten lisäsin siihen sanat; Olen kanssasi, koska se sopi hyvin tämän raapaleen henkeen.

Kadotessani pimeyteen? Pimeässä kadotuksessa? Mitä tarkoittaa kadotuksessa pimeyteen?

Lauseessa "Kuuletko miten mä kiljun kadotuksessa pimeyteen" viittasin masennukseen. Näen tavallaan masennuksen yhtenä pimeänä kuiluna, jonka suulle päästyään loppujenlopuksi tippuu, ja menettää itsensä, ja oman minä-kuvansa. Tietystihän siinä kiljuu, kun tippuu sinne, eikö vain?

Puhekieli, ja kirjakieli oli siksi sekaisin, koska (kuten taisin selittää Ainokallekin?) jotkut kohdat olisivat kuulostaneet äärimmäisen typeriltä pelkällä puhekielellä, kun taas joihinkin lauseisiin ei saanut millään sopimaan kirjakieltä.

Kiitos kommentin jättämisestä, ja toivon että pidit siitä sekaisuuden, ja häiritsevien seikkojen ohella

 - Torttu-Mopo