Author: Flora Chubb-Baggins
Title: Ei saa kiusata Ruikulia
Pairing: James / Lily
Rating: S // Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjä
Beta: ei ole, kirjoitus- ja kielioppivirheistä saa huomauttaa.
Genre: drama
Disclaimer: Rowling omistaa hahmot ja paikat ja kaiken. Minä en saa tästä minkäänlaista korvausta
A/N: Noniin, tämmöinenkin on tullut joskus näpyteltyä.
Ei saa kiusata Ruikulia
Lily istui sohvalla, tuijottaen kirjaa sylissään. Takassa paloi tuli, jonka äärellä monet rohkelikot lämmittelivät sormiaan. Tyttö kuunteli hajamielisenä keskusteluja, joita käytiin joka puolella hänen ympärillään. Yhtäkkiä hän pysähtyi kuuntelemaan tarkkaavaisena takanaan käytävää sananvaihtoa.
”No, voisihan häntä hiukan nöyryyttää...”
”Hiukan? Oletko hullu? Häntä pitää nöyryyttää oikein kunnolla.”
”Tarjotaan sille shampoota?” liian tuttu ääni naurahti hiljaa. Lily vimmastui, hän tiesi mistä he puhuivat.
”Ehei, se olisi liian... kesyä”, toinen, vielä inhottavampi ääni hihkaisi.
Lily nousi pystyyn, ja hänen sylissään ollut kirja lennähti lattialle. Kaikki kääntyivät katsomaan kolahduksen aiheuttajaa. Tyttö pusersi kätensä nyrkkiin.
”Te... te idiootit!” hän huudahti kimeällä äänellä. ”Ettekö te tosiaan ymmärrä että Severuksellakin on tunteet?” Nyt Lily melkein kiljui. ”Mitä hän on teille tehnyt?” Hän piti tauon, ja kelmit katsoivat häntä hiljaisena.
”On olemassa?” Sirius ehdotti kysyvästi, ja muutama muukin rohkelikko naurahti.
Lily kiljaisi vihaisena ja lähti kohti muotokuva-aukkoa.
”Lily...” James Potter huudahti hänen peräänsä, mutta Lily ei kuunnellut. Koska hän olisi Potteria vaivaantunut kuuntelemaan?
Hän juoksi päämäärättömästi eteenpäin, raivon kyyneleet sumensivat hänen näkökenttänsä. Miten he kehtasivat? Eihän Severus ollut tehnyt mitään. Mitä nyt joskus puolustanut itseään, mutta sehän oli ihan itsestäänselvää. Eihän kukaan jaksaisi sellaista kohtelua päivästä toiseen.
”Lily?” joku kuiski varjoista.
”Severus!” Lily huudahdti itkuisesti ja heittäytyi ystävänsä kaulaan.
”Mitä on sattunut?” tummatukkainen poika kysyi rauhallisesti.
”Ne... ne suunnittelivat jotain... sinä...” Lily mumisi katkonaisesti.
”Ai tekevät minulle jotain?” Severus kysyi häivä halveksuntaa äänessään ja Lily nyökkäsi.
”Älä vaivaa päätäsi sillä, kukkanen”, poika sanoi hiljaisesti ja halasi tyttöä.
Myöhemmin illalla Lily istui rohkelikkotornissa, pienessä pöydässä lähellä takkaa. Koulukirjat lojuivat pienissä kasoissa hänen edessään. Oikeastaan tyttö ei keskittynyt läksyihinsä, vaan ajatteli asoita ja oli mietteissään kunnes kuuli jonkun tulevan torniin.
”Eihän se olekaan niin helppoa. Hän osaa piiloutua...”
”Ei, me emme vain keskittyneet etsimiseen.”
”No, voi ola hyvin mahdollista, mutta en jaksaisi kauan leikkiä piilosta.”
”Ei hänkään jaksa”, tummatukkainen poika hymähti, ja pysähtyi kuin seinään nähdessään Lilyn.
Tyttö pakkasi laukkuaan jo hyvää vauhtia, pöydäällä oli enää muutama pergamenttikäärö ja sulkakynä, kun James harppoi tämän luokse.
”Mene pois. Pois!” tyttö huudahti itku kurkussa.
”Lily...me emme...” lauseen loppu jäi Jamesin kurkkuun.
”James, en ole tyhmä! Häivy nyt!” Lily käski kylmästi
”Ei Lils, minä... minä lopetan rui- Severuksen kiusaamisen! Anna minulle mahdollisuus!” poika anoi.
”Mahdollisuus mihin?”
James nojautui nopeasti eteenpäin, otti tytön niskasta kiinni, ja painoi huulensa tämän huulille. Pojan hämmästykseksi Lily ei vetäytynyt heti pois. James nojautui taaksepäin ja irroitti huulensa tytöstä.
”Mitä...minä...James olet...” Mutta Lily ei keksinyt sanottavaa. James katsoi häntä huolestuneena. ”Eikai se ollut... liikaa?”
Lily ei sanonut sanaakaan, vaan kääntyi ympäri ja lähti kohti tyttöjen makuusaleja.
Kun Lily oli varmasti oven takana, Jamesin kasvoille ilmestyi leveä virne.
”Hyvä James!” Sirius hihkaisi ja taputti käsiän yhteen.
”Ruikulia ei nyt sitten kiusata...hetkeen.” Poika jätti viimeisen sanan sanomatta ääneen, mutta muotoili sen huulillaan. Ihan vain varmuuden vuoksi.
