Kirjoittaja: Shute
Ikäraja: S
Paritus: Draco/Hermione
Genre: fluffy, romance
Vastuuvapautus: Rowling on pottermaailman luoja, mee just playing.
Summery:
A/N: Tuli tälläinen kirjoitettua ♥ Ja minähän rakastan kommentteja.
Minä kurkin kivisen aidan takaa sitä tyttöä, taas. Tämä tyttö, ruskeakiharainen, suklaasilmäinen kaunis ja minun ikäinen tyttö jota olin vakoillut jo viiden päivän ajan käveli taloni ohi nuoren äitinsä kanssa. Ja hän nauroi, tyttö siis. Heleästi ja vapauttavasti, ja minä olen varma, että hänen naurunsa saisi kenen tahansa sydämen sulamaan.
"DRACO, tule syömään, heti!"
Kuulin äitini äänen kuistilta ja huokaisin. Lähdin hyvin hitaasti kävelemään kuistille päin. Ruokapöydän ääressä istuva isäni, Lucius luki sanomalehteä ja äitini, Narcissa laittoi ruokaa lautasille.
"Enkö minä ole sanonut, ettet saa katsella tyttöjen perään, Draco?" Narcissa moitti hieman kyllästyneenä.
"Olet, mutta minä en siitä välitä", minä sanoin topakasti.
Äiti istuutui ja katsoi minua tuimasti. Tuo katse oli enemmänkuin tuttu, äiti käytti sitä aina kun jokin oli hänen mielestään turhauttavaa tai halpaa.
"Sinä olet seitsemän-vuotias!", Äiti kiljui niin, että naapurit viereisen kartanon pihalla katsoivat meitä kummastuinena.
"Niin olen, ja se tyttö on todella mukava!" minä suhahdin vastaukseksi.
"Oletko sinä sitten puhunut hänelle?", Äiti tivasi pilkallisesti.
"En", minä tiuskaisin ja punastuin.
Ateria päättyi kireissä tunnelmissa ja minä nousin pöydästä kiittämättä. Lähdin mitään sanomatta tulos portista kadulle, jolla tyttö oli kävellyt ja katselin ympärilleni.
Joka ikinen kesä, minä tulin äidin ja isän kanssa meidän kesähuvilallemme, jossa on kaikki mitä täydelliseen kesään tarvitsee: hiekkaranta, uima-allas, kauppoja ja huvipuisto. Kaikkea, paitsi ystävä minulle. Äiti on kieltänyt minua tutustumasta jästeihin, mutta olen varma, että se tyttö on noita.
Kävelin hiljaa hyräillen hiekkarannalle, joka oli miltein autio, ja katselin merelle. Se kimalteli auringon säteissä ja näytti kauniimmalta kuin koskaan. Riisuin kenkäni, ja menin kahlailemaan veteen. Se oli lämmintä, ja pienet kivet pistelivät jalkojani. Miksi kaiken pitää aina mennä näin? Enkö minä saa ikinä tykätä kenestäkään? Ja onko sillä sittenkään väliä jos se tyttö on jästi? Kysymykset pyörivät päässäni ja minä suljin silmäni. Hento, suolainen merituuli puhalsi kasvojani ja hiukseni menivät sotkuisiksi.
"Hei, tuletko uimaan?"
Avasin silmäni hätkähtäen, ja käännyin. Edessäni seisoi se kaunis tyttö, jota olin ajatellut viitenä päivänä. Hänellä oli päällään kultaiset bikinit, ja tytön hiukset leijailivat tuulessa. Huulillaan tällä oli kuitenkin hyväntahtoinen hymy.
Apua, minä ajattelin, Mitä minä vastaan?
A/N: Eka luku valmis ♥
