Pikkujoulun taikaa, K-11

[Ollie]

// Alaotsikko: Pikkujoulujen huuruisissa tunnelmissa tapahtuu, useita parituksia

Author: Ollie
Genre: Fluffy
Rating: K-11
Pairing:  Fred/?, George/?, Oliver/?, Luihuiset/?
Summary: "Tänään vain taivas oli rajana"
A/N: Indigo heitti haasteen ja osallistuu Sananlaskuhaasteeseen: Maailmassa ei mikään ole mahdotonta ja FF100: 092. Joulu

Pikkujoulun taikaa

Ilmassa leijui kanelintuoksua ja glögin hunajaista makua. Ulkona kylmässä leijui vaivihkaa lumihiutaleita ja kuu loimotti taustalla. Korpinkynsien olohuone oli täynnä iloisia ihmisiä. Jopa luihuiset olivat rentoutuneet ja sen takia olivat paljon siedettävämpiä kuin yleensä. Oliver ei muistanut kenen idea huispausjoukkueiden keskinäiset pikkujoulut olivat, mutta ajatus oli ainakin tähän asti ollut mainio.

 Oliver sipaisi lämmintä juomaa lasistaan ja katseli kuinka ihmiset tanssivat joulumusiikin tahdissa ja nauttivat olostaan. Kaikeksi onneksi, hän ajatteli, Fred ja George olivat ehtineet terästää glögiä, koska muuten tuskin olisi näin rauhaisaa ja iloista tunnelmaa. Siinä samassa hän näki kaksoset toisella puolella huonetta joidenkin tyttöjen kanssa läheisissä tunnelmissa. Niinpä ei kestänyt kauaakaan kun he lähtivät käytävälle ”haukkaamaan raikasta ilmaa”. Lause sai monet nauramaan ja heittämään kommentteja minne he paremminkin olivat menossa. Muutenkin jokaisessa nurkassa näytti olevan yksi tai useampi pari nauttimassa juoman aiheuttamanhumaltumisen tunteesta. Huomenna tuskin kukaan muistaisi enää mitään, mutta ei se ollut tarkoituskaan. Huomenna he kaikki jo pakkaisivat kamansa ja lähtisivät kotiin joulun viettoon. Samoin rohkelikkojen ja luihuisten vihanpito jatkuisi normaalina, mutta tänään… Tänään oli mahdollisuus olla erilainen ja rikkoa rajoja. Tänään kaikki olisi mahdollista.

Niinpä Oliver kulautti juomansa kerralla kurkkuunsa ja lähti itsevarmana huoneen poikki kohteenaan eräs tietty ihminen. Hän käveli tiensä tanssivien ihmisten keskellä ja etsiskeli kohdettaan.  Viimein hän havaitsi kohteensa nojailemassa seinään, myös lasi kädessä, aivan yksin. Hänen kaverinsa näyttivät viettävän laatuaikaa tyttöjen luona ja heillä näytti juuri olevan menossa juomakilpailu. Oliver käveli pojan luokse, keräsi rohkeutensa ja sanoi: ”Aika hyvä meininki, vai?”
Poika katsoi häneen hymyillen ja sanoi: ”Tuo oli ehkä surkein iskurepliikki ikinä.”
”Se on surkea, jos se ei toimi. Toimiiko?”
Poika katsoi häntä ironisesti hymyillen ja vastasi: ”Toimii.” He laskivat lasinsa tyhjälle pöydälle ja kävelivät ovelle päin kohti yön nautintoa joka olisi aamulla jo unohdettu ja vaiettu.

Mutta vielä tänään…

Todellakin.

Vielä tänään oli kaikki mahdollista ja vain taivas rajana.