Title: Tunteiden vuoristorataa
Author: Kinuskitoffee
Raiting: S
Beta: Ei ole
Genre: Angst, drama, romance
Disclaimer: Henkilöt ovat oikeita, kuten tarinakin. Lainaan vain niitä.
Summary: Sain sen vihdoin ulos suustani. Kerroin sinulle epätoivoisesta ihastumisestani.A/N: Ensimmäinen kirjoitukseni, jonka julkaisen.
Tunteiden vuoristorataaOlimme olleet ystäviä kauan. Välillä läheisempiä kuin ystäville – edes hyville sellaisille - on suotavaa. Huomasin tuntevani jotain sinua kohtaan, mutta en uskaltanut tunnustaa sitä itselleni. Päätin, että jatkan kanssasi ystävä. Niin oli parempi, kuin rikkoa välimme kertomalla epätoivoisesta ihastuksestani sinuun.
En voinut enää kieltää tunteitani itseltäni, kun näin sen. Sinä ja Jonna olitte läheisiä, paljon läheisempiä kuin me kaksi koskaan. Kun näin teidät kuiskimassa kaksistaan huoneen nurkassa, tajusin kuinka paljon välitinkään sinusta. Halusin olla tuo tyttö, jonka kanssa olit iloinen, vain kahdestaan. Halusin olla lähelläsi ja rakastaa sinua.
En halunnut menettää sinua, olimmehan jo hyviä ystäviä. Mutta Jonna vei sinut itselleen. Mustasukkaisuus kuristi kurkkuani kuin olisin tukehtumaisillani. Silti olin, kuin mitään ei olisi pielessä. Halusin olla lähelläsi.
Minua pelotti, että ystävyytemme kuihtuisi. Aivan kuin ulkona puiden lehdet kuihtuvat ja putoavat. Lehdet haravoidaan ja heitetään pois. En halunnut niin käyvän ystävyydellemme, siksi en uskaltanut kertoa sinulle mitään.
Jatkoin elämääni. Olimme yhä läheisiä, mutta Jonna oli sinulle tärkeämpi. Sain kuulla, kuinka tunnustit pitäväsi hänestä paljon. Sisälläni piilotellut mustasukkaisuus nosti taas iloisesti päätään, kun itse sain kärsiä tunteistani. Silloin mietin, olisitko pitänyt minusta kuten Jonnasta, jos olisin uskaltanut kertoa mitä oikeasti tunsin? Olisitko silloin ollut onnellinen kanssani?
Koska tiesin, ettet kysele yksityiskohtia sinulle kertomistani asioista, uskaltauduin kysymään sinulta neuvoa tilanteeseeni: pitäisikö minun kertoa mitä tunnen, senkin uhalla että ystävyys on vaarassa hiipua, vai olla ystävä, jolloin itse kärsisin mustasukkaisuudessa ja epätoivossa. Vastauksesi oli selkeä. Jos oikeasti olin ihastumassa, minun pitäisi kertoa mitä tunnen. Jos tunteilleni naurettaisiin, tai niitä ei ymmärrettäisi, ei ystävyys olisi sen arvoista.
Pitkään ja hartaasti kokosin rohkeutta. Päätin kertoa totuuden. Totuuden siitä, miksi olin ollut vaisu seurassasi. Totuuden, miksi olin masentunut. Totuuden tunteistani, joita en halunnut enää pitää yksin sisälläni.
Sinä kuuntelit. Et nauranut päin naamaani, sekä ymmärsit minua. Mutta kaikesta huolimatta, olit hämmentynyt. Kerroit kuinka pidit Jonnasta, mutta kerroit myös, että olit pitänyt minusta aiemmin. Tieto sai minut elättelemään vielä toiveita suhteesi. Jospa voisimmekin olla onnellisia yhdessä.
Sanoit minulle, että sinun täytyy selvittää asia ensin itsellesi. Et voisi tehdä päätöksiä mistään, ennen kuin olisit aivan varma, mitä haluat itsellesi. Tietenkin toivoin että meillä olisi tulevaisuudessakin jotakin yhteistä - enemmänkin kuin ystävyyttä -, mutten voinut kertoa sitä sinulle. Esitin epäitsekästä, kun kehotin sinua tekemään niin kuin parhaaksi näet, sanoin kyllä ymmärtäväni, valitsit sitten mitä tahansa.
Aikaa kului. Lopulta kerroit päätöksestäsi. Vaikka olit pitänyt minusta enemmän kuin ystävästä, Jonna oli sinulle nyt tärkein. Sillä hetkellä tuntui kuin särkyisin. Kuin hajoaisin pieniksi paloiksi yksinäisimpään maailman kolkkaan.
Olit pahoillasi. Et olisi halunnut loukata minua. Pyysit, että olisimme yhä ystäviä, kuten aiemmin. En tiennyt pystyisinkö siihen enää, nyt kun tiesin Jonnan saavan sinut itselleen. En halunnut kilpailla huomiostasi. Silti lupasin, että olisimme ystäviä kuten ennen. Halusin itsekkäästi pitää edes osan sinua lähelläni.
Halusin olla silmissäsi vahva. En halunnut sinun tietävän, että sisältäni olin aivan palasina. Joka kerta kun puhuit minulle, esitin vahvaa. Esitin, että olin unohtanut mitä välillämme tapahtui. Esitin, ettei sinun ja Jonnan lämmin suhde liikuttanut minua. Mutta se kaikki oli vain teatteria. Näytelmää, jolla halusin osoittaa olevani vahva.
Vieläkin toivon, että sinun ja Jonnan välinen side hiipuisi, heikkenisi kokonaan. Että voisin olla kanssasi. Päivittäin kärsin, kun näen teidät yhdessä. Päivittäin se sattuu, aina yhtä paljon. Silti kärsin aivan hiljaa. Ilman avunpyyntöjä, ilman auttavia käsiä ja ilman sinua. Toivon vain että olet onnellinen, nyt ja aina.
A/N: Risuja ja ruusuja otetaan vastaan. Jos päädyit lukemaan loppuun saakka, olisi hauska kuulla mielipiteitä.
