Kirjoittaja Aihe: Tapahtui kerran Mexicossa, S, O/Oliver, Fluffya toisella puolen maata (:  (Luettu 2503 kertaa)

Ollie

  • Dragon Caven orja
  • ***
  • Viestejä: 799
  • For Greater Good, Viva la Espana!
Author: Ollie
Genre: Fluffy
Rating: S
Pairing: Oliver/Ollie, Oliver/Marcus
Summary: Ollie viettää lomaa Meksikossa ja rakastuu komeaan brittiin ja kuinkas sitten käykään loman viimeisenä päivänä? :)
A/N: Osallistuu Hahmot muissa maissa- haasteeseen Meksikolla ja Sinun Potterisi -haasteeseen Oliver/Ollie ja FF100: 025. muukalaiset
Ja kommenttia saa taas heittää minun hengentuotoksistani  :)

Tapahtui kerran Mexicossa

Hän istui baarissa ystäviensä seurassa nauraen. Minä taas katsoin häntä haaveillen ystävieni kanssa toisessa pöydässä ja join pina coladaa. Aurinko oli paistanut koko päivän kuumasti, kun kävelimme Reformaa pitkin ja katsoimme ostosikkunoita ihmisvilinässä. Illalla paikka tuntui vielä enemmän heräävän henkiin. Ihmiset olivat iloisia ja vilpillisiä, ja ravintolat taivaallisia. Juuri sen takia olimme päättäneet juhlistaa viimeistä iltaa Maxicossa istuen tutussa baarissa.
            Istuessani nyt baarissa, joka oli kaupungin kaunein ja suosituin en voinut olla katsomatta tuota söpöä englantilaista poikaa, jonka ruskeat silmät ja harmaat silmät lumosivat minut. Olimme olleet jo viikon Mexicossa ja olin tavannut pojan jo ensimmäisenä päivänä. Siitä lähtien olin unelmoinut hänestä ja nähnyt häntä vilaukselta päivisin ja joskus iltaisin baarissa kavereidensa kanssa. Tuntui kuin hän olisi laittanut jonkun taian päälleni. Katsellessani vaivihkaa kaupungin esitettä, loin salaa katseita häneen. Olen aivan varma, että kun katselin muualle, hän tuijotti minua. Pari kertaa illan aikana sain hänet kiinni siitä ja hymyilemään minulle. Kaverini nauroivat ja vitsailivat vieressäni. Tajusin pian, etten saa silmiäni irti hänestä. Aivan kuin hänessä olisi jotain, joka kutsuu minua, kuin taikuutta. Huomasin kuitenkin, että he pari kertaa he puhuivat joistain oudosta ”huispauksesta” ja ”luudista”. Olen kuitenkin varma, että kuulin väärin, koska englantilaisethan puhuvat englantia jännästi. Havahduin mietteistäni tajutessani osan heidän porukastaan nousevan ja tulevan meitä kohti. Myös ystäväni huomasivat sen ja loivat katseita heihin. Tummatukkainen poika, joka oli kookas ja roteva saapui ensimmäisenä pöytämme ja avasi salaisen arkkunsa: ”Hei tytöt, miten menee? Saammeko liittyä seuraanne, kun nuo toiset tuolla eivät osaa käyttäytyä”, hän sanoi ja iski silmää ja istui minun ja ystäväni viereen. Hän katsoi meitä hymyillen. Sydämeni jätti kuitenkin lyönnin väliin huomatessani ihastukseni tulevan meidän luoksemme, myös tummatukkainen poika huomasi sen. ” Hei Oliver! Tule kauniiden tyttöjen seuraan ja tee nauti!” hän huusi pojalle kädet minun ja ystäväni olilla. Oliver mieleni toisti pojan tullessa meidän pöytäämme ja hänen istuutuessa minun ja tummatukkaisen pojan väliin.
 ” Marcus! Ole kiltimpi. Anteeksi, että Marcus on tuollainen törppö”, hän sanoi ja irvisti Marcukselle. Marcus pyöritteli silmiään ja näytti kieltä Oliverille, joka jatkoi: ” Mitäs te täällä teette? Ja korostuksesta ja ulkonäöstä päätellen ette ole paikallisia”, hän sanoi suloisella äänellään. ”Olemme viettämässä lomaa raskaan opiskeluvuoden jälkeen. Olet oikeassa me emme ole paikallisia. Olemme Suomesta ja voin vannoa, että te olette englantilaisia, ettekö olekin?” kysyin häneltä ja katsoin häntä uteliaana. ”Olet oikeassa”, hän sanoi ja aikoi jatkaa, mutta keskeytin hänet lyömällä kädet ilmaan ja huutamalla: ”Jes!” Oliver ja Marcus katsoivat minua oudosti ja purskahtivat nauramaan.
              Koko illan juttelimme poikien kanssa ja tunteeni Oliveria kohtaan vain kasvoivat. Hänen naurunsa, hymynsä, kaikki oli niin kaunista., etten halunnut ikinä nousta siitä pöydästä ja lähteä minnekään. Olla siinä ja kuunnella hänen sointuvaa ääntään. Hän sai minut nauramaan ja kertomaan asioita, joita en kuvitellut kertovan kenellekään. Jaoin sydämeni hänen kanssaan. Hänen sydämenrytminä olivat minun ja minun vereni kohisi hänen suonissaan. Olimme yhtä, ainakin sielullisesti. Liian nopeasti yö alkoi saapua ja aurinko laskea. Huomatessani ajan käyvän vähiin sanoin muille lähteväni haukkaamaan happea, ja toivoin, että Oliver ymmärsi vinkin. Kauaa minun ei tarvinnut odottaa ulkona, kun hän saapui. Kuin sanomattomasta sopimuksesta hyökkäsimme toisiamme kohti ja painoimme kuumat huulemme toisiaan vasten. Hänen huulensa olivat pehmeät ja lämpöiset. Hän suuteli aluksi pehmeästi, mutta sitten vaativammin. Kielemme tekivät tutkimusmatkoja toistemme suissa ja välillä ne kohtasivat kiihkeästi.  Kätemme vaelsivat vartaloillamme ja suudelma kiihtyi. En olisi koskaan halunnut päästää irti hänestä, mutta hetken ajan päästä, joka tuntui vain parilta sekunnilta, se oli ohi. Hän katsoi minua silmiin ja näytti surulliselta. Yritin suudella häntä uudelleen, mutta hän painoi sormen huulilleni. ”Olen pahoillani, mutta en voi tehdä tätä. Olet ihana tyttö ja todella pidän sinusta, mutta sydämeni kuuluu toiselle.” Katsoi häntä silmiin ja kyynel valui pitkin poskeani. Hän oli niin ihana, jopa surullisena. Hän piti minua vielä hetken kädestä ja lähti sisälle. Seisoin hetken yön kylmyydessä ja pyyhin kyyneleitäni hihaani. Hetken kuluttua lähdin sisälle sydän särkyneenä. Ulko-ovella tajusin mitä hän tarkoitti, ettei voinut olla kanssani. Oliver istui vähän kauempana minun ystävistäni ja hänen ystävistään, jotka nauroivat isossa pöydässä. Hän istui sohvalla keskustellen Marcusin kanssa ja pitäen tätä vaivihkaa kädestä kiinni. Minut huomatessaan Oliver nousi ylös ja sanoi ystävilleen olevansa väsynyt ja lähti Marcuksen kanssa Mexicon yöhön. Marcus katsoi Oliveria silmät täynnä rakkautta. Silloin tajusin pelin olevan menetetyn. Avatessaan oven Oliver katsoi minua vielä kerran. Katsoin häneen takaisin ja nyökkäsin hänelle ja hän hymyili minulle surullisesti. Tiesin mitä hän oli katseellaan tarkoittanut.

What happens in Mexico, stays in Mexico.

A/N2: So what do you think? (:


« Viimeksi muokattu: 15.06.2011 17:27:45 kirjoittanut Scarlett »
Ficit

*~ Viva Espana ~* Xavi, Iniesta,  Ramos y Torres <3

lentolisko

  • ***
  • Viestejä: 3
Vs: Tapahtui kerran Mexicossa, S
« Vastaus #1 : 04.09.2008 21:28:45 »
Oli mukavaa että tarina päättyi näin, hieman haikeasti mutta kuitenkin onnellisesti.

Ollie

  • Dragon Caven orja
  • ***
  • Viestejä: 799
  • For Greater Good, Viva la Espana!
Vs: Tapahtui kerran Mexicossa, S, O/Oliver
« Vastaus #2 : 07.09.2008 15:14:30 »
Kelmikiti: kiitos :D niinhän ne kuuluu, vaikka kuinka haluaisin oliverin itselleni niin ei voi mitään :/ :D
lentolisko: Kiitos :) niinhän se vähän päättyikin, mutta sellaisia ne lomaromanssit tuppaa olemaan.
Ficit

*~ Viva Espana ~* Xavi, Iniesta,  Ramos y Torres <3

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 803
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Tapahtui kerran Mexicossa, S, O/Oliver
« Vastaus #3 : 02.01.2009 00:24:23 »
Söpösti perinteinen lomaromanssi. Onneksi se päättyikin vielä ennemmin suloisesti kuin katkerasti; Ollie ymmärsi ja antoi tilaa toisten rakkaudelle.

Hyvin olit täyttänyt haasteiden tavoitteet. :)

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Ollie

  • Dragon Caven orja
  • ***
  • Viestejä: 799
  • For Greater Good, Viva la Espana!
Vs: Tapahtui kerran Mexicossa, S, O/Oliver
« Vastaus #4 : 04.01.2009 00:13:33 »
Kiitos, Fiorella, kommentistasi :) Ollie tosiaan ymmärsi, että jotkut kun vain ovat luodut toisilleen :)
Ficit

*~ Viva Espana ~* Xavi, Iniesta,  Ramos y Torres <3