Title: The world is ugly but you're beautiful to me
Author: Hysteric
Genre: hurt/comfort, one-shot
Rating: K-11
Pairing: Harry/Draco
Disclaimer: Hahmot ovat Rowlingin, en hyödy mitenkään taloudellisesti, omaksi ja toivottavasti muidenkin iloksi kirjoitan. Otsikosta krediitit My Chemical Romancelle.
Summary: Mulla on aina ollut joku viha-rakkaussuhde Puoliverisen prinssin sektumsempra -kohtaukseen ja päätin sitten kirjottaa siitä tällaisen.
A/N: Ha, oon ylpee itestäni, pitkästä aikaa sain kirjoitettua ficin ja vieläpä H/D:ta ! Toivottavasti tykkäätte, tää on vasta toka H/D multa. Okei, oon aiemminki kirjottanut, mutta niitä ei enää löydy mistään (paitsi yhden löysin täältä toiselta käyttäjältä mutta anyway) eikä ne ollu mitään kauheen onnistuneita :'D
Jos joku kohta töksyy tai kappalejaossa on vikaa tai Dracosta tuli liian OoC tai muuten vaan jossain mättää niin ilmoitelkaa toki.
Ja niin, osallistuu yhtyehaasteeseen
Musen Ashamedilla, lyriikat lopussa.
The world is ugly but you're beautiful to me”Harry? Kuunteletko sinä?”
”Hä? Anteeksi, mitä sanoit?” Hermione huokaisi syvään.
”Anna jo sen Malfoyn olla.” Hermione tiesi mikä, tai kuka, oli saanut Harryn taas uppoutumaan ajatuksiinsa. Hän oli jo monta viikkoa ihmetellyt Draco Malfoyn kummallista käytöstä. Poika oli luihuisystävineen lakannut nälvimästä ja kampittelemasta Harrya ja hänen ystäviään, ja Harry oli monta kertaa huomannut pojan puuttuvan oppitunneilta tai aterioilta Suuresta Salista. Kelmien kartasta Harry oli nähnyt pojat liikuskelevan milloin missäkin, silloin kun hänen kuuluisi olla muualla, ja välillä hän oli kadonnut kartalta kokonaan, eikä Harry voinut käsittää missä luihuinen aina kävi.
Harry kohautti olkapäitään ja käänsi katseensa luokan etuosaan, jossa professori Binns parastaikaa selitti innoissaan jostain mistä Harrylla ei ollut hajuakaan, hän kun oli tippunut kärryiltä jo aikoja sitten. Eikä häntä juurikaan kiinnostanut ottaa selvää, hän saisi kuitenkin myöhemmin kopioida muistiinpanot vastahakoiselta Hermionelta.
Harry vilkaisi toisella puolellaan nukkuvaa Ronia ja taas Hermionea, joka oli jo sivuuttanut Harryn ja kirjoitti nyt muistiinpanoja sulkakynä sauhuten.
Harry kumartui ja kaivoi laukustaan Kelmien kartan, jonka levitti syliinsä. Hän napautti sitä taikasauvallaan ja kuiskasi:
”Vannon pyhästi, että minulla on vain pahat mielessäni.” Pian tyhjälle paperille oli ilmestynyt Tylypahkan kartta. Harry vilkaisi vieressään yhä nukkuvaa Ronia ja toisella puolellaan kirjoittavaa Hermionea, varmisti ettei kukaan muukaan huomioinut hänen tekemisiään ja laski sitten taas katseensa karttaan.
Pian Harry löysikin etsimässä. Toisen kerroksen poikien vessassa oli yksinäinen täplä nimeltä Draco Malfoy. Harry tiedosti, että Malfoy saattoi vain olla käymässä vessassa, mutta jostain syystä hän vain tiesi, että luihuinen teki siellä jotain aivan muuta. Mitä, sitä hän ei tiennyt, mutta epäilemättä jotain Voldemortiin liittyvää. Harry oli jo pitkän aikaa epäillyt Voldemortin antaneen Malfoylle jonkin tehtävän, hän tiesi tämän isän olevan kuolonsyöjä ja oli varma ettei nuorempikaan Malfoy ollut aivan viaton.
Harry napautti karttaa taas sauvallaan, kuiskasi ”Ilkityö onnistui” ja sulloi paperin takaisin laukkuunsa.
”Professori Binns?” hän sanoi ja viittasi. Binns keskeytti selityksensä ja katsoi Harrya ilahtuneena. Kukaan ei koskaan viitannut Binnsin tunneilla ja ilmeisesti hän oletti Harryn kiinnostuneen aiheesta ja kysyvän nyt siitä lisää.
”Niin, herra Potter?”
”Voinko mennä käymään vessassa? En voi kovin hyvin”, Harry sanoi ja yritti näyttää huonovointiselta. Professori Binns näytti pettyneeltä mutta myönsi Harrylle luvan ja toimitti tälle lupalapun siltä varalta että Harry törmäisi opettajiin.
”Käy matami Pomfreyn juttusilla”, Binns vielä sanoi Harryn kerätessä tavaroitaan.
”Minä käyn”, Harry lupasi, heitti laukkunsa olalleen ja viiletti ulos luokasta. Hermionen ohi mennessään tyttö vilkaisi häntä epäluuloisesti mutta Harry ei ollut huomaavinaan.
Päästyään ulos luokasta Harry varmisti käytävän olevan tyhjä ja kaivoi taas Kelmien kartan esiin. Helpotuksekseen Malfoy oli yhä vessassa, ja Harry suuntasi kerrosta alemmas.
Hetken kuluttua hän saapuikin jo vessan ovelle, onnekseen törmäämättä opettajiin tai valvojaoppilaisiin. Vaikka olihan hänellä lupalappu Binnsiltä, mutta hän ei silti halunnut törmätä kehenkään.
Ovella Harry pysähtyi äkisti kuullessaan vessasta nyyhkytystä. Hän astui peremmälle ja järkytyksekseen näki vessan lattialla istuvan itkevän Draco Malfoyn. Poika istui seinän vieressä polviinsa nojaten ja nyyhkytti surkeana. Harry ei voinut ymmärtää mitä oli tapahtunut, tämä ei tosiaan ollut Malfoyn tapaista.
”Malfoy?” Harry sanoi varovasti ja asteli lähemmäs. Malfoy nosti säikähtäneenä katseensa ja pyyhkäisi silmiään hihaansa.
”Potter. Mitä sinä haluat?” hän kysyi tylysti mutta ei onnistunut peittämään tärinää äänessään.
”Minä… tuota…” Yhtäkkiä Harry oli unohtanut asiansa.
”Miksi sinä itket?” hän töksäytti. Malfoy näytti hetken hämääntyneeltä mutta katsoi sitten Harrya vihaisesti.
”Se ei kuulu sinulle.”
”Voldemort on antanut sinulle tehtävän, eikö olekin?” Harry muisti ja Malfoy sävähti Harryn lausuman nimen kuullessaan. Vihaisuus katosi ja Harry hämmentyi nähdessään Malfoyn asenteen muuttuvan. Poika tuijotti lattiaa ja sanoi hiljaa:
”Minulla ei ole vaihtoehtoa. Jos en tee sitä, hän tappaa minut, hän tappaa perheeni.”
Malfoy nosti katseensa ja katsoi Harrya kuin apua pyytäen.
”Sinä tiedät, millainen hän on. Jos en tee niin kuin hän sanoo, saan maksaa, perheeni saa maksaa, ja hän värvää tilalle jonkun muun hoitamaan homman. Minulla ei ole vaihtoehtoa.” Kyyneleet pyrkivät taas hänen silmiinsä, hän puri huultaan ja laski taas katseensa.
Harry oli ihmeissään. Hän ei voinut käsittää mitä luihuiselle oli tapahtunut. Hän oli olettanut pojan olevan riemuissaan kun sai Voldemortilta tehtävän mutta pojan reaktio oli aivan toinen, Harry pystyi aistimaan pelon hänestä. Hän ei ollut koskaan nähnyt Malfoyta tällaisena, näin peloissaan, itkuisena, rikkinäisenä. Harry tunsi väkisinkin sääliä ja myötätuntoa vapisevaa poikaa kohtaan. Tämä ei tosiaankaan ollut se Malfoy kenet Harry oli oppinut tuntemaan, keneksi hän oli aina tätä luullut.
Harry asteli Malfoyn vierelle ja asetti kokeilevasti kätensä tämän hartioille. Kun toinen ei tehnyt elettäkään ravistaakseen sitä pois, Harry istui hänen viereensä ja silitti hiljaa pojan selkää.
”Minä… en koskaan tiennyt…” Harry sanoi hiljaa. Malfoy ei nostanut katsettaan vaan päästi itkun ja naurahduksen sekaisen äänen.
”Niinpä”, hän sanoi katkerana, ”eikä kukaan muukaan. Kaikki olettavat minun olevan sitä mitä minun pitäisi olla, mitä minun odotetaan olevan. Ketään ei kiinnosta ottaa selvää oikeasta minusta. Draco Malfoy, kuolonsyöjän poika ja Luihuisen prinssi, sitä minä kaikille olen.” Harry näki hänen purevan taas huultaan ettei purskahtaisi itkuun.
”Olen pahoillani”, Harry kuiskasi eikä osannut sanoa muuta. Hän tunsi itsensä typeräksi, miksei hän ollut koskaan vaivautunut tutustumaan Malfoyhin, ottamaan itse selvää eikä vain uskomaan muita.
”Minä en pysty siihen”, Malfoy nyyhkäisi yhtäkkiä.
”En vain pysty. Kaikki saavat kärsiä, mutta minä en voi tehdä sitä, EN VOI!” Hän huusi viimeiset sanat purskahtaen itkuun ja sai Harryn hätkähtämään. Sillä hetkellä hän vihasi Voldemortia enemmän kuin koskaan. Harryn sydäntä särki nähdä Malfoy tuollaisena ja se oli vain ja ainoastaan Voldemortin syytä. Harry vihasi hänen tunteettomuuttaan ja kylmyyttään, hän laittoi ihmiset tekemään mitä halusi eikä välittänyt tippaakaan heidän tunteistaan. Harry vihasi sitä.
Hän ei edes tiennyt mikä Malfoyn tehtävä oli, mutta päätti antaa sen olla, sillä ei ollut juuri nyt merkitystä. Juuri nyt Harry halusi vain nähdä hymyn Malfoyn kasvoilla.
Harry veti itkevän pojan halaukseen eikä toinen estänyt vaan halasi häntä takaisin. Harry halasi häntä tiukasti ja silitteli tämän selkää. Hän ei tiennyt kauanko he siinä olivat, mutta jonkun ajan päästä Malfoy sai hillittyä itsensä ja hetken aikaa he vain istuivat kylmällä vessan lattialla halaten toisiaan.
Harry kohotti kätensä ja siirsi vaaleita hiuksia pois toisen pojan kasvoilta. Blondi kohotti katseensa ja tuijotti Harrya suoraan silmiin. Harry ei voinut olla pohtimatta mielessään miten kauniit silmät toisella oli. Täydellisen jäänharmaat eivätkä silti kylmät, vaan katse oli lämmin ja täynnä jotain tunnetta, jota Harry ei osannut määritellä.
Kuin yhteisestä sopimuksesta he ojentautuivat lähemmäs, silmät sulkeutuivat ja huulet koskettivat toisiaan.
Suudelma oli aluksi kevyt, kokeileva, mutta syveni pian, huulet painautuivat tiukemmin toisiaan vasten. Harryn kädet olivat yhä Malfoyn yläselällä ja nousivat niskalle, haroivat silkkistä, vaaleaa tukkaa. Hän tunsi toisen värähtävän kosketuksesta. Malfoyn kädet kietoutuivat Harryn vyötärölle ja vetivät Harrya lähemmäksi.
Suudelma syveni edelleen, oli lähes epätoivoinen, kuin he tarvitsisivat toisiaan enemmän kuin mitään muuta.
Malfoy raotti suutaan päästäen Harryn kielen sisään, hivelemään hänen omaansa. Vaalea luihuinen voihkaisi hiljaa ja tiukensi otettaan Harrysta.
Harry oli aivan lumoutunut. Hän ei ollut aiemmin suudellut muita kuin Cho Changia, joka oli ollut aika katastrofaalinen tapaus, sillä tyttö oli alkanut itkeä kesken suudelman. Tässä tapauksessa itku oli sentään jo takanapäin.
Eikä se, että Harry piti tästä enemmän kuin suudelmasta Chon kanssa, johtunut pelkästään itkun puuttumisesta. Tässä oli jotain erilaista. Suudelma oli täynnä tunnetta, se tuntui täyttävän jonkin tyhjän paikan Harryn sydämessä. Ensimmäistä kertaa elämässään Harry tunsi itsensä kokonaiseksi.
Hän ei tiennyt, kuinka kauan suudelma oli kestänyt, mutta vähitellen pojat irrottautuivat toisistaan. Harryn sydän hypähti hänen nähdessään ensimmäistä kertaa Draco Malfoyn kasvoilla aidon hymyn. Pojan silmät olivat kuitenkin edelleen surulliset. Harry veti hänet taas halaukseen, hänen sydäntään särki nähdä tuo tuska blondin katseessa. Harry ei halunnut mitään muuta kuin nähdä onnen paistavan Malfoyn silmistä.
Pian, liian pian, Malfoy irrottautui halauksesta ja nousi ylös.
”Malfoy?” Harry sanoi ja puhuteltu katsoi häntä kysyvästi.
”Minä… sinä… yritän sanoa, että…” Harryn kieli tuntui olevan aivan solmussa ja hän veti pari kertaa syvään henkeä ennen kuin aloitti alusta.
”Olen tukenasi, jos tarvitset minua. Voit luottaa minuun.”
Malfoy hymyili surullisesti.
”Et sinä voi auttaa. Kukaan ei voi.”
”Anna minun yrittää”, Harry pyysi mutta Malfoy pudisti päätään. Hän painoi kevyen suudelman Harryn huulille ennen kuin sanoi:
”Nähdään, Harry” ja painui ulos vessasta.
Harry kosketti huuliaan hämmentyneenä.
”Nähdään… Draco.”
I know there's something
That you're dying to tell me
I hope it's not about it in case you love me
Make sure no one finds out
Tell me all about it
Don't keep it to yourself
Because I can't bear the thought
I never needed your cryin'
I know you love me
It doesn't matter because I'm in control
I know that you're ashamed
So emotional it kills you
Don't you know that you're ashamed?
So emotional it kills you
There's always something that makes you guilty
There's still something that you're dying to tell me
Make sure no one finds out
Tell me all about it
Don't keep it to yourself
Because I can't bear the thought
I never needed your cry
I know you love me
It doesn't matter because I'm in control
I know that you're ashamed
So emotional it kills you
Don't you know that you're ashamed?
So emotional it kills you
