Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potter-universumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista korvausta hänen luomuksillaan leikkimisestä.
Otsikko: Ihan vain hypoteettisesti
Kirjoittaja: Picca
Beta: -
Paritus: Severus/Hermione
Ikäraja: S
Genre: Humoristinen romantiikka, dialogia
Varokaa: isoa ikäeroa
Summary: ”Olen miettinyt, ihan vain hypoteettisesti tietenkin, kuinka täytyisi menetellä, mikäli tahtoisi juottaa jollekulle hurmautusjuomaa tämän henkilön huomaamatta.”
A/N Dialogihaaste II innoitti tekemään toisenkin dialogin, ja tämmöinen siitä sitten tuli. FF100-haasteessa sana 060. Juoma. (Aiheena Harry, Ron ja Hermione)
*
”...ja seuraavalle tunnille laaditte kolme jalkaa pitkän esseen keinoista, joilla syyhyliemen vaikutukset voidaan kumota. Voitte poistua.”
”Professori?”
”Niin, neiti Granger?”
”Sattuisiko teillä olemaan hetki aikaa?”
”Ei sattuisi.”
”Mutta... seuraava tuntinne alkaa vasta lounaan jälkeen.”
”Ja mistähän neiti Granger sen mahtoi saada tietoonsa?”
”Professorien aikataulut ovat nähtävillä opettajanhuoneen ulkopuolella.”
”...Oh. En tiennytkään, että joku oikeasti katsoo niitä.”
”Haluan tietää, mistä voin tavoittaa professorit, jos minulla on jotakin kysyttävää.”
”Jostakin syystä en ole yllättynyt.”
”Kun teillä nyt siis on hiukan aikaa, professori, sopisiko minun kysyä erästä asiaa?”
”Kaiketi sitten.”
”Olen miettinyt, ihan vain hypoteettisesti tietenkin, kuinka täytyisi menetellä, mikäli tahtoisi juottaa jollekulle hurmautusjuomaa tämän henkilön huomaamatta.”
”Miksi ihmeessä kysyt? Hurmautusjuoman käyttäminen on kiellettyä siinä missä voimakkaampienkin lemmenjuomien.”
”Totta kai tiedän sen, professori. Sanoin, että kysymys on puhtaasti hypoteettinen. En käsitä, kuinka sen antaminen huomaamatta on mahdollista, ja haluan ymmärtää aina kaik-”
”No se on huomattu.”
”...kaiken. Hurmautusjuomahan imee värin ympäristöstään muuttaen kaiken, mitä se koskettaa, valkoiseksi, ja koska –”
”Minä tiedän, miten hurmautusjuoma reagoi!”
”Anteeksi, yritän vain selittää, minkä vuoksi en ymmärrä tätä asiaa. Koska maito juoksettaa juoman, sitä ei voi antaa maidon seassa, joten selittäisittekö, kuinka tämä ongelma on mahdollista ratkaista?”
”No, hyvä on. Mutta tämä on sitten puhtaasti teoreettinen vastaus puhtaasti hypoteettiseen kysymykseen. Mikäli joku todellakin tekisi seuraavasti, rangaistus olisi... hyvin ankara.”
”Tietenkin, professori.”
”Tietyt voimakkaat väriaineet ovat resistenttejä juoman ainesosille, mutta sekään ei yksin riitä. Juoma täytyy vakaannuttaa käyttämällä Leonard Liemictyksen kolmiportaista menetelmää...”
*
”Ron? Ojentaisitko salaatin? ...Kiitti.”
”En ymmärrä, miten joku voi syödä tuota.”
”Höh, mitä vikaa punajuurissa muka on?”
”En vain pidä niistä.”
”Jaa.”
”Hermione... Kalkaros tuijottaa sinua.”
”Ihan rauhassa.”
”Hän on luultavasti vihainen.”
”Miksi ihmeessä olisi? Se oli vahinko!”
”Kun kyse on hänestä, sillä ei ole väliä. Melkein tiputit hänen lautasensa lattialle.”
”Halusin vain kysyä professori Lipetitiltä erästä asiaa. Ei ole minun vikani, että Kalkaros oli ojentanut jalkansa niin pitkälle pöydän ali!”
”Pidä vain varasi.”
”Joo joo, älä huolehdi.”
*
”Neiti Granger!”
”!”
”Seis! Pysähdy!”
”...Oh, professori. Mitä nyt?”
”Älä teeskentele viatonta. Yritit juuri juosta pakoon.”
”Enhän! En vain kuullut teitä.”
”Älä myöskään valehtele. Sopisiko minun kenties kysyä, miten suurehko annos hurmautusjuomaa joutui punajuurisalaattiini?”
”Mitä?”
”Kuulit kyllä.”
”Ei salaatissanne ole hurmautusjuomaa.”
”Onhan! Kaadoit sen siihen itse.”
”Se ei ole sitä.”
”...Mitä?”
”Sanoin, ettei se ole sitä.”
”Mitä se sitten on?”
”Värjättyä vettä.”
”...”
”Halusin vain nähdä, kuinka reagoisitte, jos luulisitte –”
”Pidättekö minua niin hölmönä, että joisin sitä? Juonenne oli ilmiselvä alusta alkaen.”
”En, oikeastaan. Tiesin, että huomaisitte.”
”Joten mitä helvettiä oikein yrität?”
”Öh...”
”Vaadin vastausta!”
”Mutta en halua, se on niin –”
”Ala puhua! Äläkä yritä kierrellä, tai...”
”Ajattelin, että ehkä... jos luulisitte, että laitoin salaattiinne hurmautusjuomaa, niin... öh, jos sattuisitte pitämään minusta, saattaisitte kenties teeskennellä, että otitte lientä. Ja jos olisitte tehnyt niin, olisin saanut tietää...”
”...Oh.”
”Mph! Mitä te nyt, professori?”
”Lakkaa jo puhumasta. Tiedän suullesi parempaa käyttöä.”
”Mutt-mph! Hmmnngh-ha-a-aahh.”
“Sitähän minäkin.”
“Ole sinäkin hiljaa... Severus.”
”Mph!”
