Lasihattaraa, S (Rose Weasley/OC, lapsifluff, one-shot)

[neniainas]

Kirjoittaja: neniainas
Beta: tällä kertaa betaamaton, koska olen kärsimätön
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Rose Weasley/OC
Genre: Fluff
Yhteenveto: Melkein vain ärsyttääkseen tyttöä, poika nyökkää hymyillen, pysyen kuitenkin hiljaa.
A/N: Lapsifluff on ihanaa. <3 Täytyihän tähän valita OC-jästi, että sain FF100:n liitettyä. Rose oli tarinassa alusta asti mukana, tuollaiseksi ilopilleriksi olen aina hänet kuvitellut. Kommentit ovat oikein toivottuja.
Haasteet: Osallistuu FF100:n sanalla 063. Kesä.

Lasihattaraa

Tyyni järvi näyttää niin kiinteältä, että sen pinnalla voisi vaikka kävellä. Se tuntuisi tasaiselta kuin lasi, mutta pehmeältä kuin hattara, kuvittelee poika. Kokeilevat varpaat kurottavat alas, yli laiturin reunan, alemmas alemmas alemmas, kunnes kohtaavat veden peilityynen pinnan. Ei kai sitten. Poika katsoo kuinka pienet ympyräaallot leviävät, rikkovat lasihattaran tasaisuuden.

Ruohikko suhisee, askeleet lähestyvät, paljaat jalat tumpsahtelevat puuta vasten, kunnes pieni hahmo saapuu pojan vierelle ja täräyttää laituria laskeutuessaan istumaan. Tuuli hulmuttaa ruskeita kiharoita kun tyttö heilauttaa kättään pojan naaman edessä.

”Hei! Mitä sinä täällä?” hän kysyy kovalla ja iloisella äänellä, täysin tietämättömänä siitä, että on juuri rikkonut kesäillan taian. Poika päättää jättää vastaamatta ja vain huokaisee. Tyttö on aina ollut tuollainen, eikä varmaan tule koskaan muuttumaan, ei vaikka poika kuinka kovasti sitä tahtoisikin. Eikä hän edes tahdo, ei oikeasti.

Pojan hiljainen hymyily alkaa jo vähän ärsyttää tyttöä, joka tuli etsimään puheseuraa. ”Mikset sinä koskaan puhu? On ihan tyhmää vaan istua hiljaa ja katsella jotain järveä.”

Melkein vain ärsyttääkseen tyttöä, poika nyökkää hymyillen, pysyen kuitenkin hiljaa. Tyttö ristii käsivartensa ja puhisee hiljaa itsekseen. Alkaa olla jo aika pimeää. Poika ei pidä pimeästä, hän ei haluaisi joutua kävelemään metsäpolkua yksin. Hän nousee nopeasti seisomaan ja nykäisee tytön hiuksia.

”Mennäänkö jo kotiin?” Tyttö katsahtaa ylös ja virnistää voitonriemuisena, vihdoinkin poika taas puhuu. Tyttö melkein putoaa järveen pompatessaan innoissaan seisomaan.

”Mennään. Äiti sanoi muuten, että sinä voisit tulla meille yökylään tänään”, tyttö selittää innokkaana raahaten ystäväänsä kädestä metsää kohden. Poika panee vähän vastaan, hänestä olisi mukavampaa mennä pidempää reittiä,  valoisampaa kävelytietä pitkin polun sijaan. Hän vetää kätensä irti tytön kädestä ja jää vitkuttelemaan metsän laitaan.

”Mitä nyt?” Tyttö kääntyy, näkee pojan ilmeen ja palaa hitaasti takaisin hymyillen rauhoittavasti. ”Ei sinun tarvitse pelätä. Minä kyllä suojelen sinua pimeältä, niin kuin sinä suojelet minua hämähäkeiltä ja perhosilta. Niinhän ollaan sovittu?”

Poika ei ehdi reagoida muuten kuin nyökkäyksellä, kun tyttö jo suikkaa suukon pojan poskelle ja lähtee hyppelemään hymyillen metsään. Poika kävelee hitaasti hänen peräänsä ja on kerrankin onnellinen siitä, että polulla on pimeää. Näin tyttö ei voi nähdä hänen kuumottavien poskiensa punaa.

[Hazyel]

Tämä teksti oli kiva pieni iltapala, jonka luki melko nopeesti. Ensin tuntui, että tää tökkisi paikallaan, mutta kun pääsi hetken matkaa lukemaan eteenpäin, niin tästä sukeutui oikeen kiva teksti, josta tykkäsin.

Mua tosin tässä tekstissä häiritsee se, että tää on laskettu Potter-fanficiksi, ja että tytön on mainittu olevan Rose Weasley, vaikka missään kohtaa itse tekstiä ei ole oikeastaan edes kuvailtu tuota tyttöä tai muulla tavalla ilmaistu, että kyseessä on noita, saati sitten Rose. Jostain syystä tää olisi mun mielestä toiminut paremmin originaalina.

Kivoja kohtia tässä oli paljonkin, joten en jokaista mainitse erikseen. Kieli oli mun mielestä sujuvaa ja mukavaa lukea, ja erityisesti tykkäsin tuosta lopun kohdasta, miten on muotoiltu tuo viimeisin lause. Se oli jotenkin niin lapsekkaan söpö, mutta kuitenkin kirjallisesti todella kaunis, ainakin minun mielestäni.

Joka tapauksessa tästä kommentista voi ehkä päätellä, että tykkäsin hurjasti! Erityisesti kielellisiä taitoja sulta selkeästi löytyy!

[ratakisu]

Tällä on kaunis nimi. Lasihattaraa selitetään tekstissä auki, mikä on minusta hyvä asia. Näin se ei jää vaivaamaan, ja samalla saadaan sille syvyyttä.

Rose vaikuttaa epilogin perusteella juuri tuollaiselta, jollaiseksi olet hänet kuvaillut. Toisaalta voi olla, että hänen persoonallisuuteensa tulee liittäneeksi hänen äitinsä persoonallisuuden - Hermionehan on melkoisen pompotteleva varsinkin ensimmäisissä kirjoissa. OC-hahmosi jää ohuemmaksi, vaikka tarina kerrotaankin hänen näkökulmastaan. Osittain hän muistuttaa Nevilleä, vaikka tuntuukin olevan itsestään varmempi. Joka tapauksessa hän vaikuttaa tuntevan Rosen hyvin ja pitää paljon tämän seurasta.

Minä pidän tämän tekstin mutkattomuudesta, samoin kuin sen rauhallisesta ja idyllisestä tunnelmasta. On tosin vaikea ymmärtää, miksi joku pelkäisi perhosia, mutta varmasti sellaisiakin ihmisiä löytyy.