Otteita Remus Lupinin elämästä [Lily/Remus - S - raapaleita]

[Annie Black]

Nimi: Otteita Remus Lupinin elämästä
Kirjoittaja: Annie B.
Ikäraja: S
Tyylilaji: Romance, draama, ihan pikkuinen häivähdys angstia
Paritus: Lily/Remus, Lily/James
Yhteenveto: Otteita Remus Lupinin elämästä Lily Evans-Potterin kertomana.
Vastuuvapaus: Kyllä vain, kaikki kuuluu edelleenkin J.K. Rowlingille ja ei, en edelleenkään saa tästä mitään rahallista hyötyä.
A/N: En ole Finissä törmännyt vielä yhteenkään Lily/Remukseen [ehkä en ole vain etsinyt tarpeeksi], joten päätin ottaa ohjat omiin käsiini ja kirjoittaa sitä itse. Ja olen vihdoinkin päässyt iän ikuisesta Sirius/Remuksestani [hetkeksi..]! Ensimmäinen raapale sijoittuu ensimmäiseen vuoteen, toinen viidenteen ja kolmas seitsemänteen. Ei todellisuudessa osallistu 3, kertaa kuin... -haasteeseen, mutta nyt kun sitä miettii, niin voisi hyvinkin osallistua. Joten leikitään, että minä olen ottanut tähän jonkin aiheen sieltä. Enjoy!

I

Kävellessäni läpi junan näin monia ihmisiä, useita kasvoja. Oli innokkaita ensikertalaisia, niin kuin minäkin, ja kokeneita seitsemäsluokkalaisia. Kaikkialla näkyi iloisia ilmeitä. Yhdet tietyt kasvot kiinnittivät huomioni.

Monikaan yksitoistavuotias, tai sen paremmin vanhempikaan, tuskin olisi kiinnittänyt huomiotaan Remus Lupiniin, joka istui yksin omassa vaunuosastossaan. Ne piirteet, jotka luultavasti saivat muut kääntämään katseensa pois pienikokoisesta pojasta, saivat minut katsomaan yhä tarkemmin. Poika istui kyyryssä kirja sylissään, lukemiseen keskittyneenä ja hänen kasvojensa oikeaa puolta halkoi haalea arpi. Väriään menettänyt, hieman ylisuuri villapaita oli nukkaantunut.

Poika kohotti katseensa minuun ja hänen kasvonsa olivat kauniit. Olisin halunnut tervehtiä häntä, mutta kaksi mustahiuksista poikaa ehti edelleni.


II

Hänen arpensa kiehtoivat minua. Hänen ystävänsä ärsyttivät, silmänsä puhuttelivat ja paitansa tympivät minua.

Remus Lupin oli täysin erilainen kuin muut pojat. Hän oli hiljainen ja kuunteli muita. Hän ei jakanut asioitaan muiden kanssa, eikä leveillyt saavutuksillaan tai valloituksillaan.

Kun hänen ystävänsä uskoivat muistavansa kaiken tutkinnoissa ilman lukemista, hän kertasi muistiinpanonsa huolella turhan monta kertaa. Kun muut juhlivat tutkintojen päättymistä juomien kera, hän istui kauempana pelaamassa shakkia.

Hänen huulensa maistuivat etäisesti päivälliseltä, minun omani maistuivat varmaankin lievästi tuliviskiltä. Otin tukea kiviseinästä, mutta hän työnsi minut hämmentyneenä pois.

”En voi tehdä tätä Jamesille, olen pahoillani.” Katselin katkerana kuinka hän käveli minusta poispäin.


III

Omasta mielestämme olimme vanhoja, kokeneita ja valmiita kohtaamaan maailman. Neljä ystävää oli yhtä hymyä. Katsoimme viimeistä kertaa junaa ja tuttua laituria ennen kuin astuimme uuteen todellisuuteemme.

”Tämä on naurettavaa, pianhan me taas näemme”, James sanoi halattuaan Peteriä. Kun tuli Siriuksen vuoro, katsoin Remusta, tulisiko meidänkin hyvästellä. Hän astui askelen eteenpäin ja sulki minut syliinsä.

”Pidä Jamesia silmällä ja hyvä huoli itsestäsi”, Remus kuiskasi korvaani ja suuteli poskeani. Hän hymyili minulle ja minä hymyilin takaisin.

James otti kädestäni kiinni ja erosimme ystävistämme. Käännyin katsomaan taakseni ja näin kolmen ystävyksen kävelevän kädet toistensa hartioilla. Keskimmäisellä oli yllään vihaamani ja rakastamani ruskea villapaita.

A/N2: Kommentit ovat aina tervetulleita.

[Ansku-Ransku]

Aww <3

Remus-fanina tähän tartuin. (löysin Satumaastasi...

Ensimmäinen oli hieno,
toinen myös,
Kolmas oli paras.


Ensimmäisessä vain iski se jokin. Sitä ei oltu pilattu puheenvuoroilla,jotka eivät olisi siihen sopineetkaan.
Toisessa taas kuvailtiin luonnetta upeasti. Se mitä Remus teki toisinkuin muut ja tässä oleva lausahdus -olkoonkin kuinka tönkkö, katsotaan sormien läpi...- tuo esiin Remuksesta sen luonteen puolen, hän ei petä toisia. Menin vain sekaisin luokasta ja hahmojen iästä, kuinka vanhoja he siis olivat?
Kolmas vain oli hyvä. Se kuinka kolmikko astuu uuteen maailmaan, oli hienoa ja hyvästelyt aww <3
Osaan kuvitella kaverukset kävelemässä kädet toistensa hartioille, ihanan hullunkurinen näky  Ja vielä Lily (tai miksei Jameskin) katsomasa nauraen(ko?)... aww

P.S. Villapaitajuttu oli ihana

A-R

//Hetkinen! Kiitos ikäselvityksestä, mutta jos ne on juuri saanut Tylypahkan loppuun, niin kuinka ne ovat jo 18-vuotiaita? Olen pihalla taasen ja kaikesta.

//Aaa! Toki noinhan se on! Kiitos selvityksestä!

[Celeporn]

Heeh, mukavaa, että olit kirjoittanut jotain muutakin kuin Sirius/Remusta. Olen sinulta muutamia ficcejä vähän vilkuillut ja kielesi on vaikuttanut oikein mukavalta luettavalta, mutta en voi sietää Sirius/Remusta, joten on sitten vähän jäänyt... Mutta niin, hienoa, että jotain muutakin vaihteeksi!

Tykkäsin kovasti, tässä oli minusta käytetty kauniisti pieniä elementtejä ja kerronta oli miellyttävän vaatimatonta. Tällainen antiklimaattisuus jää helposti tylsäksi ja särmättömäksi, mutta tässä jotenkin sellainen asioiden pienuus toimi hyvin.

Hänen arpensa kiehtoivat minua. Hänen ystävänsä ärsyttivät, silmänsä puhuttelivat ja paitansa tympivät minua.

Tästä kohdasta pidin aivan erityisesti. Minäkin pidin kovasti siitä villapaidan kuljettamisesta tekstissä mukana, toistuvat elementit yleensäkin ovat minulle mieleen, ja villapaita sopi tähän (niin hahmoihin kuin yleiseen tunnelmaankin) kuin nyrkki silmään.

minun omani maistuivat varmaankin leivästi tuliviskiltä

Tässä taisi olla typo, tuo leivästi tuo kyllä tahatonta komiikkaa...

Mutta tykkäsin siis kovasti, kiitoksia.

[Annie Black]

Ansku-Ransku, kiitoksia kommentoinnista.

Satumaani osoittautuu kerrankin hyödylliseksi.. :D En osaa muuta oikein vastata kommenttiisi, mutta kiiitos. Ja mukavaa, että tämä oli mieleesi!

Ensimmäisessä raapaleessa henkilöt olivat 11-vuotiaita, toisessa 15-vuotiaita ja viimeisessä 18-vuotiaita [tosin Siriuksen syntymäpäivästä ei ole tietoa, joten jos se on kesäkuun jälkeen, hän oli vielä 17-vuotias]


P.S. Villapaidat on rakkaus.

Celeporn, kiitoksia sinullekin kommentista! FF100:sen velvoittamana ja albumihaasteen [ja muidenkin] innoittamana on tuota S/R:ää tullut kirjoitettua, mutta voin sanoa, että kunhan kaikki solmut koulun kanssa on selvitetty, niin muitakin parituksia on tulossa. Tuntuu kyllä itestäkin hyvältä saada välillä aikaiseksi jotain muutakin!

Motiivit [novellianalyysini ja nimenomaan motiivejen analysointi odottaa jossakin tuolla laukun pohjalla..] pitävät usein minunkin mielenkiintoni ficeissä ja siksi pidän itsekin niiden käyttämisestä omissa tarinoissani.

Taisi tuo leivästi olla minun kirjoitushistoriani koomisin virhe, mutta kiitoksia bongauksesta!

[vampirelove]

Aww, ihana.
Hienosti kirjotettu, kauniistikin, ja se villapaita oli kyllä ihana <3 Hyvä kun kirjotit sen tarinaan mukaan, muuten nää ei välttämättä olis olleet niin suloisia.

Rakentava taisi karata Alaskaan, mutta kutsun sen kohta takaisin sieltä, ansaitseehan sekin
vähän lomaa, eikös? Ja sen vielä lisään, että jatka kirjoittamista, haluan lukea lisää tuotoksiasi!

[Annie Black]

Vielä Ansku-Ranskulle: Hehän aloittavat Tylypahkan seitsemännen luokan 17-vuotiaina, eikö vain? No, sitten kesäkuussa kun heiltä koulu loppuu, Lily, joka on syntynyt tammikuussa, sekä James ja Remus, jotka ovat syntyneet marraskuussa, ovat jo täyttäneet 18-vuotta. Siriuksen syntymäpäivää ei ole taidettu koskaan mainita, joten hänestä en tiedä.

vampirelove, kiitoksia kommentoinnista, ja mukavaa, että pidit. Mikähän siinä villapaidassa on, kun se nyt kaikkiin jotenkin 'vetosi'.

[ruskaretki]

En ole ikinä lukenut Remus - ficcejä, joissa on parituksena joku muu kuin Remus/Tonks, joten tartuin tähän vähän niinkuin vahingossa. Olen kuitenkin tyytyväinen, että luin tämän, koska tosiaankin tykkäsin tästä! :p Jotenkin odotin, että ficci olisi kerrottu Remuksen näkökulmasta, joten heti alussa yllätyin siitä, että kertojana olikin Lily. Kokonaisuutena nämä raapaleet olivat ihania, varmasti luen tämän vielä uudestaankin! (:

[Annie Black]

ruskaretki: Kannattaisi lukea enemmän Remus-ficcejä muillakin parituksilla, ensiksi, koska Remus parittuu hyvin melkein kelle tahansa [], ja toiseksi, koska voi löytää joitakin todellisia helmiä [jos näin kulunutta sanontaa on edes luvallista käyttää]. Yritän omissa ficeissäni joskus irrottautua vähän noista kaikista normeista [siis en aina, miulta löytyy myös aivan ihania klisee-ficcejäkin... ] ja saada jotain uutta näkökantaa vanhaan ja eihän tässäkään oikeasti edes tapahdu melkein mitään, Remuksen näkökulmasta olisi voinut tulla vain vähän tylsää selostusta. Kiitoksia paljon lukemisesta ja kommentoinnista!

[shira]

Ihania. Minunkin mielestäni kolmas oli paras, siinä vain oli sitä jotakin. Tykkäsin kuitenkin kovasti kaikista (:
Villapaitajuttu oli ihana <3
Kiitoksia tästä, piristit päivääni !!

~ shira

[Annie Black]

Kiitoksia shiralle paljon kommentista. Sinäkin piristit päivääni kommentoimalla ja vieläpä kehumalla. :> Mille grazie!

[Lily]

Aww. Travie suositteli tätä minulle, ja oli pakko jättää kommentti.

Tykkään näistä raapaleista ihan ylipaljon. Ihania, aitoja... Voisin jatkaa listaa (ja kommenttia) vaikka kuinka kauan, mutta kaikki ovat jo olennaisen sanoneet, joten poistun takavasemmalle.

Lily