Title: Pääsiäispupun yllätys
Author: Forlorn
Beta: Amca
Characters: Lucius, Narcissa ja Draco Malfoy
Rating: S
Genre: Fluffy
Warnings: Tossun alla oleva Lucius Malfoy
Summary: Mitä Lucius tekeekään lapsensa takia?
A/N: Sain idean tehdä pääsiäisen kunniaksi pääsiäisficin. Ficin myötä toivotan kaikille hyvää pääsiäistä!
Oli kevät ja pääsiäinen oli tulossa jopa Malfoyden kartanoon. Luciuksen ja Narcissan pieni 5-vuotias poika oli nukkumassa onnellisesti omassa vihertävässä huoneessaan ja hänen vanhempansa olivat suunnittelemassa yhteistä pääsiäistä.
”Onko tämä ihan pakollista?” Lucius Malfoy kysyi alistuneesti pääsiäispupun asu päällään. Hän tutkiskeli halveksuvasti puvun korvia, jotka roikkuivat pitkinä hänen päästään.
”Rakas, tiedän, mitä mieltä olet tästä asiasta, mutta kyllä nuorukaisemme pitää saada nauttia pääsiäisestä”, Narcissa sanoi miehelleen ja kätki huvittuneen hymynsä. Lucius näytti todella viihdyttävältä kun miehen vaaleat hiukset roikkuivat pupunkorvien vierellä melkein yhtä pitkinä kuin korvatkin.
”Minä näytän typerältä. Onko tämä puku aivan pakollinen?” vaaleahiuksinen mies kysyi mutisten.
”Hyvältä sinä näytät. Menehän nyt kulta ennen kuin pieni poikamme näkee sinut ja hänen uskonsa pääsiäispupuun katoaa”, Narcissa hoputti ja sai miehensä huokaisemaan syvään.
”Katsokin, ettei kukaan tunnista minua”, Lucius varoitti uhkaavasti ja häipyi salamana ovesta.
Narcissa siirtyi kartanon ikkunan luokse ja katseli kuinka hänen miehensä tuli ulos kartanon massiivisesta ovesta ja alkoi piilotella suklaamunia pihamaalle. Narcissan ilme muuttui huvittuneeksi ja hänen suupielillään kareili hymynpoikanen. Jonkin ajan kuluttua hän kävi herättämässä vaaleahiuksisen pojan, joka riensi äitinsä käskystä ikkunaan katselemaan pääsiäispupun työtä.
”Äiti, katso! Pääsiäispupu pomppii hauskasti”, Draco nauroi ja osoitti pääsiäispupua.
”Niin näyttää pomppivan”, Narcissa naurahti, ”menehän nyt pukemaan niin pääset etsimään suklaamunia”, Narcissa käski iloista poikaansa, joka teki työtä käskettyä. Narcissa katsahti taas ulos ikkunasta, mutta pupu oli jo kadonnut. Narcissa hymyili onnellisesti. Naista lämmitti aurinkoinen ilma. Ulkona oli vielä hieman lunta ja taivas oli pilvetön. Pieni huomaamaton tuulenvire havisutti puiden oksistoa, joissa oli jo pienet hiirenkorvat. Linnut lauloivat kevään merkiksi kauniita, mitä erikoisempia sävelmiään.
Nainen sai pian viereensä Luciuksen, joka oli ottanut pääsiäispupun asun pois päältään.
”Missä poika on?”, Lucius kysyi katsahtaen ympärilleen tummassa kartanossa. Hänen takanaan olivat puiset portaat yläkertaan. portaiden vierestä johti ovi suureen kirjastoon.
”Vaihtamassa vaatteita.”
”Minä menen nyt! Toivottavasti pupu on jättänyt paljon etsittävää ja kunnon haasteita”, pieni Draco oli saapunut takaisin ja röyhisteli nyt rinta pulleana rappusten alapäässä. Intoa puhkuen hän painui pihalle. Hänen vanhempansa katselivat Dracon vaarallista poukkoilua puissa ja nauravaista ilmettä. Ilme muuttui koko ajan aurinkoisemmaksi, mitä enemmän munia löytyi. Poika tonki pusikkoja ja käänsi kiviä ympäri. Iso ruskea kori, johon Draco keräsi suklaamunia lojui puun alla. Korin pohja oli jo täynnä munia.
”Ensi pääsiäisenä en suostu tähän. Poika saa tietää silloin, ettei pääsiäispupua oikeasti ole olemassakaan”, Lucius varoitti ja Narcissan surullinen ilme kaivautui esiin.
”Hyvä on, mutta annetaan hänen nauttia pääsiäisestä vielä tämän kerran”, Narcissa suostutteli ja katsoi, kuinka Draco tipahti puusta, mutta nousi heti ylös ja jatkoi itsepintaisesti etsintöjään.
Lucius nyökkäsi pienesti, meni kirjastoon ja lukittautui sinne.
Noin tunnin kuluttua punaposkinen Draco palasi sisälle kädessään iso korillinen erivärisiä suklaamunia.
”Lucius! Kulta! Tule katsomaan kuinka paljon meidän rohkea nuorukainen on löytänyt munia”, Narcissa kehotti ja kirjaston ovi avautui.
Luciuksen ilme venähti ja hän katsoi suurta munasaalista. Hän unohti pitää salaisuuden pääsiäispupun olemassaolosta ja hänen huuliltaan purkautui hämmentynyt lause. ”Minä en kätkenyt noin paljoa munia.”
”Mutta jos se et ollut sinä, niin kuka se sitten oli?” Narcissa hämmästeli, mutta oli silti mielissään, ettei Draco kiinnittänyt Luciuksen lauseeseen sen suurempaa huomiota.
”Se oli pääsiäispupu”, Draco ilmoitti varmana suu täynnä löydettyä suklaata. Hänen naamansa oli likaisena, mutta kasvoillaan hänellä oli onnellisen tyytyväinen virne.
//destine muokkasi ikärajan otsikkoon
