jossujb: Aika moni muukin tyksii Scorpiuksesta, mä kansa. Sulonen pikkupoika.
Mä kiitän kovasti sinua kommentistasi!
Amy Malfoy: Ei ihan vielä tule toka vuosi. Vielä tämä osa ja sitten alkaa toinen vuosi.
Mä kanssa odottelen sitä, että nää on vähän vanhempia, mulla on jo mitä mainioimpia juttuja niiden pään menoksi seuraaviin vuosiin. Sinuakin kovasti kiittelen kommentistasi ja siitä, että olet jaksanut seurata tätä ficciä alusta asti!
Hudith: Rosen ja Scorpiuksen välillä on ihan selvästi jotain
Voi olla, voi olla.
Mä en nyt tiiä, kuinka paljon mä näihin Luciuksesta kirjotan, mutta just kirjotin siitä sun "3 kertaa, kun Lucius melkein kaatui"-jutustas.
Kiitoskiitos, kun jaksat seurata tätä!
No niin. Ensimmäisen vuoden viimeinen osa käsillä. Tässä on aika paljon dialogia (mä vaan tykkään kirjottaa sitä) jaaaa Harry ja Ginny on tossa lopussa tunkenut lapsen Ronille ja Hermionille syystä että... no ne nyt on niillä hoidossa ^^
8. Kelmien karttaKevään aikana Rose onnistui saamaan kahdessa ottelussa siepin kiinni, mutta Rohkelikkoa vastaan hän joutui nöyrtymään. Heidän etsijänsä oli kokenut ja tunnetusti hän oli saanut jo sopimuksen Kanuunoihinkin joulun alla. Hän pääsisi koulusta pois keväällä ja Rose puhkuikin heti pelin jälkeen uutta intoa siitä, että hänellä olisi edes mahdollisuus seuraavana vuonna saada sieppi kiinni.
Huispaustilastot olivat muutenkin todella tasaisia Luihuisen, Rohkelikon ja Puuskupuhin kesken. Korpinkynsi joutui tyytymään neljänteen sijaan sinä vuonna, koska heidän pitäjänsä oli loukkaantunut, eivätkä he olleet saaneet hänen tilalleen ketään, joka olisi ollut yhtä taidokas. Viimeiseen otteluun asti oli epäselvää, kuka tulisi voittamaan. Luihuiset olivat pelanneet vain viikkoa aiemmin viimeisen ottelun Korpinkynttä vastaan ja olivat voittaneet sen selvin luvuin 670-200. Jos Puuskupuh voittaisi seuraavan ja viimeisen ottelun Rohkelikkoa vastaan, voittaisi Luihuinen, mutta Rohkelikon voittaessa he jäisivät toisiksi.
Puuskupuhit olivat joutuneet edellisen viikon aikana monen luihuisten lahjonnan ja kiristyksen kohteeksi, olihan heidän kohtalonsa keltamustiin pukeutuneista kiinni. Puuskupuhin joukkueen kapteeni oli joutunut tekemään koko tuvalle selväksi, että peli pelattaisiin ilman sitä ajatusta, että luihuiset tulisivat hävityn pelin jälkeen sinkoamaan loitsuja ja kirouksia heidän päälleen. Monet nuoret opiskelijat olivat huokaisseet helpotuksesta, koska he olivat olleet varmoja siitä, että olisivat saaneet kokonaisen tuvan vihat päälleen.
Alex uhkasi kirota jokaisen, joka menisi koskemaan ekaluokkalaisiin puuskupuheihin. Kun häneltä kysyttiin, miten vanhemmat, voisiko heihin koskea, kunnon luihuisen tavoin Alex vain naurahti ja sanoi, ettei enää siihen puuttuisi. Rose oli katsonut kauhuissaan, kun suurin osa hänen tuvastaan suunnitteli jonkinlaisia jekkuja puuskupuheille.
"Sano nyt heille, ettei satuta ketään", hän pyysi Alexilta päivää ennen peliä.
"Minä en voi heitä määrätä"
"Voithan. Kaikkihan sinua uskoo"
"Kiitos tuosta, mutta antaa heidän tehdä, mitä tykkää"
"Et voi olla tosissasi"
"Voi kyllä minä voin. Pieni kilpailu on aina hyvästä"
"Mutta..."
"Kyllä sinä vielä joku päivä ymmärrät, olet vielä niin pieni ja tietämätön"
Rose jäi kihisemään raivosta ja toivoi todella, että Puuskupuh tulisi voittamaan seuraavan päivän ottelun.
~
Voitonjuhlat Luihuisten oleskeluhuoneessa kesti kestämistään. Ekaluokkalaiset passitettiin suhteellisen aikaisin nukkumaan, mutta kukaan heistä ei saanut unta, koska oleskeluhuoneesta kantautui meteliä pitkälle yöhön. Muiden juhliessa voittoa Rose oli enemmän iloinen siitä, ettei kenelläkään ollut nyt mitään syytä teloa puuskupuheja. Loppujen lopuksi tupa hiljeni ja jopa ensimmäisinä nukkumaan lähetetyt saivat unta.
Viimeisenä koulupäivänä ei oppilaiden onneksi ollut muuta ohjelmassa kuin loppujuhla. Albus, Scorpius ja Rose lähtivät suureen saliin aivan yhtä väsyneiden näköisinä kuin kaikki muutkin. Pojat olivat saaneet unta vieläkin myöhemmin kuin Rose, koska seitsemäsluokkalaiset pojat olivat päättäneet pitää jatkot makuusalissaan, eivätkä olleet muistaneet nuorempien jo nukkuvan. Kolmikko oli melkein suuren salin ovella, kun Rose huomasi hieman sivummalla meteliä.
"Katsokaa!"
"Hmph", Scorpius murahti silmät melkein kiinni.
"Mitä?" Albus kuitenkin oli ystäväänsä hieman enemmän hereillä ja kiinnostui serkkunsa innostuneesta äänestä.
"Tuota"
Rose osoitti Alexia, Anthonya ja rehtoria, joka huusi heille vihaisen näköisenä. Alex yritti pitää kasvonsa peruslukemilla, mutta onnistui siinä suhteellisen huonosti; tyttö pärski ja hänen huulensa nykivät. Anthony puolestaan katseli ympärilleen tylsistyneen näköisenä ja joko haukotteli tai huokaili lähes tauotta.
"Te kaksi olette olleet häpeäksi tuvallenne!"
"Eikö teillä ole muka mitään sanottavaa?" nainen jatkoi, kun ei saanut kummaltakaan reaktiota aiempaan.
"Mitä muuta pitäisi sanoa? Anteeksi?" Anthony puhui varovaisesti.
"Se on hyvä alku! Te tiedätte, että noin ei käyttäydytä julkisesti!"
"Se oli luutakomero", poika jatkoi hieman rohkeammin kuin aiemmin.
"Aivan sama! Koulun alueella noin ei käyttäydytä!"
"Voro kävelykeppeineen oli ainut, joka sattui paikalle", Anthony sanoi katsoen rehtoriin.
"Hän on vanha mies, ei hänen sydämensä kestä tuollaista"
Alex pärskähti nauramaan.
"Tässä ei ole mitään hauskaa!"
"Anteeksi nyt, mutta sinä et nähnyt Voron ilmettä", Alex sai sanottua nauramisen lomasta.
"Te ette näköjään ymmärrä tekonne vakavuutta. Molemmilta 50 pistettä pois"
"Mutta..."
"Ei mitään jupinoita"
Suuresta salista kuului kohahdus, kun salissa olevat näkivät, kuinka Luihuisen pisteet laskivat sadalla. Alex nauroi vieläkin, Anthony pyöritteli hymyillen päätään ja McGarmiwa käveli vauhdilla saliin kasvot punaisina. Scorpius melkein joutui rehtorin jyräämäksi, kun ei tajunnut väistää ovensuusta. Rose hihitti äsken kuulemalleen keskustelulle poikien ollessa vieläkin liian väsyneitä ymmärtämään, mistä äskeinen keskustelu kertoi.
Aamupäivän aikana selvisi, mikä tupa oli voittanut tupapokaalin. Luihuiset olivat olleet vielä viikkoa aiemmin hyvin mukana kärkikamppailussa, mutta puuskupuhien alituinen kiroaminen oli tiputtanut pisteitä roimasti. Huispauspokaalin voittamisesta he olivat jälleen saaneet paljon pisteitä, mutta erinäisten luutakomeroselkkausten jälkeen heillä oli yhteensä 75 pistettä. Loppujen lopuksi Puuskupuh voitti pienellä erolla Rohkelikon. Puuskupuhit eivät olleet pitkään aikaan voittaneet ja heidän ilonsa oli sen mukainen. James puolestaan istui vihaisen näköisenä Mariuksen vieressä rohkelikkopöydässä tajuttuaan, ettei heidän tuvalleen tullut sinä vuonna minkäännäköisiä pokaaleja. Luihuisten pöydästä joku huusi rohkelikoille, että he olivat tervetulleita katsomaan heidän voittamaansa pokaalia, kun kerran omaa ei sinä vuonna tullut.
~
”Anna minun nyt olla rauhassa”, Rose äyskähti Jamesille, joka tunki istumaan jo aiemmin täydelle penkille junassa.
”Miksi?”
”Koska minä haluan olla yksin”, tyttö jatkoi katsoen ulos ikkunasta.
”Sitten sinun pitää lähteä tästä osastosta ulos, koska meitä on neljä muutakin täällä istumassa”, James sanoi osoitellen muita paikalla olijoita.
Rose keräsi viereisellä penkillä olevat tavaransa ja lähti. Ei mennyt montaakaan sekuntia, kun pojat olivat jo unohtaneet tytön temppuilun.
”Arvatkaas mitä?” James huudahti, kun tyttö oli sulkenut oven.
”No?” Albus kysyi haukotellen. Edellisen illan valvominen kostautui hänelle pikkuhiljaa.
”Minun piti jo joululomalla kertoa tästä, mutta me emme olleet kotona niin unohdin koko asian”, James jatkoi tuttua höpöttelyään.
”Niin?” Mariustakin alkoi kiinnostaa, mistä James puhui.
”Viime kesänä, kun lukitsit minut vahingossa isän työhuoneeseen, minä tein aivan mahtavan löydön!”
”Ja?” Albus kysyi.
”Kartta!”
”Sinä löysit kartan?” Scorpius toisti toinen suupieli nykien.
”Juu. Eikä aivan mikä tahansa kartta”
”Koita nyt saada kerrottua” vaalea poika sanoi nojautuen selkänojaan.
”Älä nyt hermoile, luihuinen”
”No?” Albus kysäisi.
”Tylypahkan kartta!”
Muut pojat katselivat toisiaan ihmeissään. James oli niin innoissaan löydöstään, ettei meinannut pysyä aloillaan.
”Ei se ole mikään tavallinen kartta!”
”Vaan?” toiset kysyivät kummissaan?
”Siinä näkyi, kuinka ihmiset liikkuivat Tylypahkassa”, James sanoi kohentaen silmälasiensa asentoa.
”Eihän siellä ole kesällä ketään”, Marius totesi.
”Kummitukset ja näköjään opettajia myöskin”, James nyökytteli.
”Mitä ihmettä sinä teet Tylypahkan kartalla?” Albus ei voinut olla kysymättä. Jos joku osasi liikkua Tylypahkassa, se oli James, ei hän siihen mitään karttoja tarvinnut.
”Etkö sinä pikkuveli nyt ymmärrä?”
”No en”, mustahiuksinen poika totesi.
”Sen avulla voi liikkua ilman, että jää kiinni”
”Mihin sinä sitten olisit menossa?” Albus jatkoi kyselyään.
”Vaikka ja minne. Ajattele Marius, mitä kaikkia mahdollisuuksia meillä olisi”, James intoutui selittämään serkulleen visioitaan.
”Miksi sinä kerroit tämän?” Scorpius liittyi takaisin keskusteluun.
”Te kolme saatte auttaa minua”, vanhin pojista sanoi ja osoitteli kolmea muuta.
”Miten?” muut kyselivät.
”Te hämäätte, kun minä haen sen kartan”
”Missä se oli?” Scorpius kysyi, koska oli varma kartan olevan jossain, mihin hänellä ei olisi mahdollisuutta päästä.
”Isän työhuoneessa”
”Se luultavimmin on teidän kotonanne. Miten minä sinne nyt yhtäkkiä tupsahtaisin?” vaalea poika jatkoi. Eihän häntä ollut kukaan edes kutsunut kylään.
”No... Sitten sinä tupsahdat. Te kaksi hämäätte äitiä ja Lilyä. Marius hämää is...”
Rose tuli takaisin osastoon juuri sillä hetkellä, kun pojat istuivat päät melkein yhdessä supisemassa. Tyttö huokaisi ja istahti oven viereen.
”Älkää antako minun häiritä”
”Ei tietenkään. Niin siis Marius hämää isää ja...”
”Mitä te puhutte?” Rose ei kuitenkaan voinut olla hiljaa.
”Älä häiritse”, James nosti käden hiljentymisen merkiksi Rosen kasvojen eteen.
”Minä haluan tietää. Puhuit kuitenkin juuri minun kummisedästäni”
”No olkoon menneeksi”, James myöntyi hetken mietittyään asiaa.
”Niin?”
”Me varastamme kartan!”
”Sekö on teidän suuri suunnitelmanne?” Rose tirskahti.
”Niin. Al, kerro hänelle, mistä juuri puhuimme”
Al kertasi serkulleen asiat, jotka oli juuri kuullut. Rose naurahti sille, että he olivat raahaamassa Scorpiusta heille kotiin jossain vaiheessa kesää. Hän näki sielunsa silmin, kuinka Harry ja Ginny yrittäisivät olla pojalle mukavia.
”Tämän minä haluan nähdä. Voinko minä tehdä jotain?”
”Mene Alin ja Scorpiuksen kanssa hämäämään äitiä ja Lilyä”
”Hyvä on. Milloin te olitte ajatellut toteuttaa tämän?”
”Kesäkuun lopulla, koska ennen sitä emme ole kotona”
”Eihän Scorpius silloin pääse”, Rose sanoi suupieli nykien.
”Miksi en pääse?”
”Lucretia on tulossa kylään”, tyttö hihitteli.
”Huono vitsi”, Scorpius sanoi ja palasi nojaamaan seinään. Rose jatkoi tirskumistaan, Al pyöritteli päätään ja James sekä Marius eivät yhtään ymmärtäneet, mistä muut puhuivat.
~
Albus ja Rose vielä vilkuttivat Scorpiukselle ennen kuin heidät työnnettiin täyteen autoon.
"Isä?" Rose kysyi hieman pelokkaasti.
"Niin?" Ron vastasi iloisesti yrittäen samalla saada avainta virtalukkoon.
"Et kai sinä ihan tosissasi ole ajamassa? Antaisit äidin ajaa. Viimeksikin..." Rose jatkoi, mutta hänen isänsä keskeytti hänet.
"Se oli sen toisen auton syytä"
"Isä, mutta kun ihan selväs..." Rose yritti vielä jatkaa huonolla menestyksellä.
"Nyt takapenkki on hiljaa tai joudutte kaikki koko lomaksi Muriel-tädille", Ron nosti ääntään Hermionen nauraessa hänen vierellään etupenkillä.
”Mutta emm...”, James yritti puolustella koko loppu takapenkkiä.
”Älä jatka tuota lausetta loppuun tai vien teidät suoraan tädille”, Ron sanoi kasvot punaisina.